Evankeliumin valitseminen on tuonut onnea elämääni
Kun vanhin Holland puhui kirkon nuorille Suomessa marraskuussa 2022, hän pyysi nuoria antamaan seuraavan vuosikymmenen elämästään Herralle: valmistautumaan lähetystyöpalveluun, temppelin siunauksiin ja avioliittoon. Apostoli Paavali on opettanut: ”Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa” (Fil. 4:13).
Nuorena noin 20-vuotiaana eteeni tuli valinta, jatkanko seurustelua minuun rakastuneen komean nuoren miehen kanssa, joka kohteli minua kuin prinsessaa. Ajattelin, että hän on täydellinen mies. Hän toi ovelleni usein ruusuja. Löysin koulusta tultuani pyöräni tarakalta kauniilla käsialalla kirjoitetun rakkauskirjeen. Hän kuskasi minua harrastuksiini. Hän kävi kanssani kirkossa ja vaarnakonferenssissa ja kuunteli kaikki lähetystyökeskustelut. Hän kehui minua kauniiksi, kun vasta muutama vuosi sitten sain kuulla luokkakavereiltani olevani ruma tyttö. Eräänä iltapäivänä poikaystäväni saattoi minut kotiin. Kerroin hänelle, miten tärkeä evankeliumi on minulle, ja hän tiesikin jo sen. Hän katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi: ”En oikeastaan kuule mitään, mitä puhut minulle. Ajattelen vain sinua ja sitä, miten kaunis olet.”
Sain selvän tunteen, että minun on tämän pojan sijasta valittava Herra ja luotettava Häneen. Sain tunteen, että tämä on testi, kumpi on minulle tärkeämpää. Pitäisikö minun valita mies, joka ei ole kanssani yhtä evankeliumissa, vai jättää hänet ja valita uskollinen pappeudenhaltija, josta minulla ei ole vielä mitään tietoa. Kirjoitin päiväkirjaani: ”Minä en hengellisesti ole hänen kanssaan yhtä! Me emme ole samaa maata siinä! En ole ainut tyttö, joka on kokenut tuskaa sydämessään jonkun vuoksi, jota rakastaa. Eikä ahdistusta samoin kuin suurta tuskaa ole kukaan muu kokenut samalla mitalla kuin Jeesus Kristus. Omaa haavoittunutta sydäntäni ei voida edes verrata Hänen kärsimyksiinsä, kun Hän vuoti verta jokaisesta ihohuokosestaan. Tällä hetkellä mielessäni on vain suuri halu löytää taivaallisen Isän tahto omassa elämässäni ja löytää se tie, jota minun on kuljettava. Haluni on jättää kokonaan, vähitellen, askel askeleelta taakse kaikki se, mikä on maailmasta, ja katsoa elämääni eteenpäin iankaikkisesta näkökulmasta. Olen lapsi, tarvitsen Isäni ohjausta ja Hänen suomaansa rauhaa ja varmuutta. Voi, miten haluankaan pitää kiinni rautakaiteesta ja pysyä uskollisena, olkoon sitten elämäntilanne mikä hyvänsä ja tapahtuipa mitä tahansa. Olen hyvin siunattu taivaallisen Isän tytär!”
Näihin sanoihin päättyi 20-vuotiaan nuoren naisen päiväkirja. Seuraava päiväkirja oli täynnä iloisia tapahtumia. Sydämeni oli täysi, kun sain omat temppelitoimitukseni Tukholman temppelissä. Tunsin Herran rakkautta enemmän kuin koskaan. Itkin liikutuksesta. Ilon kokemukset jatkuivat valmistuttuani sairaanhoitajaksi ja laitettuani paperit palvellakseni kokoaikaisessa lähetystyössä. Sain töitä ja pystyin kustantamaan oman lähetystyöni, vaikka monet ystävistäni eivät lama-aikana saaneet töitä. Palveltuani puolitoista vuotta lähetystyössä Pietarissa sain oman todistukseni Vapahtajasta. Tunsin olevani lähempänä Häntä kuin koskaan aiemmin. Palattuani kotimaahani tutustuin nopeasti rakkaaseen puolisooni, jota en ollut nähnyt aiemmin. Herra oli varannut hänet minulle. Hän on yhtä kanssani kaikilla mahdollisilla tavoilla, ja olen onnellinen vaimo ja äiti.
Kaikki se, millä on iankaikkista merkitystä elämässäni, on seurausta nuoruuteni päätöksestä valita Herra joka päivä. Se kannattaa, vaikka se tuntuisikin vaikealta eikä onnellista loppua olisikaan vielä näköpiirissä. Herra kuitenkin tietää, miten satuihin saadaan onnellinen loppu. Voin luottaa Häneen kaikessa.