Keskustelu kallisarvoisista kertomuksista
Vanhin Soares: Monissa latinalaisamerikkalaisissa perheissä muistot syntyvät päivällispöydän ympärillä – ja niin oli minunkin perheeni kohdalla. Käytimme hyväksi kaikki tilaisuudet kokoontua yhteen, valmistaa ja syödä uskomattoman hyvää ruokaa. Syntymäpäiviä, juhlapäiviä ja sunnuntaipäiviäkin vietettiin yhdessä suvun kesken. Se oli perinne, joka välitettiin eteenpäin ja siinäkin vaiheessa, kun perustimme oman perheen, jossa on kolme lasta, me kävimme perheeni luona joka sunnuntai – laitoimme ruokaa yhdessä, söimme yhdessä ja vietimme tuntikausia yhdessä rakkaudessa ja toisiamme tukien.
Sisar Soares: Nämä suvun kertomukset ja perinteet ovat osa sitä, keitä me olemme. Jotkin kertomukset ja perinteet välitetään eteenpäin, ja joitakin niistä löydetään. Kun osallistumme sukututkimukseen ja saamme lisää tietoa ennen meitä eläneistä, voimme saada voimaa tekemistämme löydöistä – voimaa, joka voi johtaa meidät ymmärtämään paremmin, keitä me olemme ja mihin me kuulumme.
Vanhin Soares: Mistä suvun kertomuksista te saatte voimaa? Mitä perinteitä te pidätte elossa? Jos mieleenne ei tule mitään, älkää lannistuko. Kannustamme teitä löytämään niitä. Ja muistakaa, ettei sukuhistoriassa ole kyse vain kaukaisesta menneisyydestä. Voitte tarkastella omia viimeaikaisia kokemuksianne ja kertomuksianne tai historiaanne sen tapahtuessa juuri täällä ja tässä hetkessä. Te voitte luoda omia perinteitänne. Juuri yhdistelmä menneisyyttä ja nykyisyyttä tekee meistä jokaisesta ainutlaatuisen.
Kertomuksia lapsuudesta
Vanhin Soares: Minulla oli kaksi vuotta vanhempi veli, jolla oli kuulovamma. Hänellä oli paljon vaikeuksia kommunikoinnissa, ja muistan, kuinka minusta tuli oikeastaan hänen toverinsa, kun autoin häntä tekemään asioita ja kommunikoimaan ihmisten kanssa. Minun piti oppia viestimään viittomakielellä kirkossa. Esimerkiksi kerran veljeni sai tehtävän pitää puheen kirkossa. Hän ei kuitenkaan pystynyt puhumaan. Mutta istuin hänen kanssaan, keskustelin hänen kanssaan viittoen ja autoin häntä kirjoittamaan puheen. Sakramenttikokouksessa hän seisoi vieressäni puhujakorokkeella, kun luin ääneen hänen valmistamansa puheen.
Vanhempani olivat hyvin uskollisia, ja heidän kääntymyksensä evankeliumiin muutti heidän elämänsä ikuisiksi ajoiksi. Se antoi minulle uuden näkökulman, koska he tekivät lujasti töitä, jotta minun elämäni voisi olla erilaista tulevaisuudessa. He tunsivat niin paljon iloa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ansiosta, että heti kun heidät oli kastettu, he alkoivat kutsua naapureitaan tulemaan kuulemaan lähetystyöoppiaiheita kodissamme.
Sisar Soares: Isäni ja me muut kodissani emme olleet uskonnollisia. Mutta isä polvistui joka ilta rukoilemaan, ja minä katselin häntä aivan pienestä pitäen. Hän ei opettanut minua sanoin, mutta hän opetti minua teoin. Ja kun olin pieni, muistan myös, että joskus lausuin turhaan Jumalan nimen. En tiennyt tekeväni mitään väärää, mutta äitini opetti minulle, ettei minun pitäisi puhua sillä tavoin. Hän ei ollut uskonnollinen, mutta hän tiesi, mikä oli oikein ja mikä väärin. Kun olin yhdeksänvuotias, eräs tyttö naapurustostani, myös yhdeksänvuotias, kutsui minut ensimmäisen kerran Alkeisyhdistykseen.
Vanhin Soares: Sinä vartuit kirkossa vailla vanhempiasi kirkossa, ja kasvatit silti uskoasi evankeliumiin, ja nyt olet päättänyt omistaa elämäsi tuon saman uskon opettamiseen meidän lapsillemme.
Kertomuksia perheen perustamisesta
Vanhin Soares: Tapasin sisar Soaresin kirkon tansseissa puoli vuotta sen jälkeen, kun olin palannut lähetystyöstä. Hänkin oli juuri palannut lähetystyöstä.
Sisar Soares: Näin sinun katsovan minua, ja minussakin liikahti jotakin. Ja heti kun musiikki loppui, sinä tulit ja pyysit minua tanssimaan.
Vanhin Soares: Olimme edelleen ystäviä, mutta sinä iltana silmämme avautuivat. Näimme kumpikin uskollisen nuoren myöhempien aikojen pyhän ja mahdollisuuden suhteeseen. Ja kaksi viikkoa myöhemmin aloimme seurustella. Siitä on 41 vuotta.
Muistan, miten haasteellista meillä oli niinä viitenä ensimmäisenä vuotena avioliiton solmimisen jälkeen, kun yritimme saada lapsia.
Sisar Soares: Ne vuodet olivat hyvin vaikeita. En voinut tulla raskaaksi.
Vanhin Soares: Meillä oli monia terveyshaasteita paljon yrittämisen jälkeen. Silloin me saimme pappeuden siunauksen. Myöhemmin sinut leikattiin, ja muutama kuukausi myöhemmin…
Sisar Soares: Unelmamme toteutui.
Vanhin Soares: Tulit raskaaksi.
Sisar Soares: Me luotimme kovasti Herraan ja huomasimme konkreettisia siunauksia. Se ei ollut helppoa meille kahdelle, jotka olimme niin kokemattomia, mutta se on ollut myös ihmeellistä.
Vanhin Soares: Kun me yritimme selvitä elämässä, Herra huolehti hengellisistä tarpeistamme antaen meille tarvitsemamme rauhan, lohdun ja kyvyn tehdä työtä, jatkaa eteenpäin ja saada opintomme suoritettua. Se oli merkittävää aikaa elämässämme, ja se muutti täysin kaiken sen suunnan, mitä olimme ajatelleet tekevämme.
Jumalan lapset ja temppeli
Vanhin Soares: Kulttuurimme, perintömme ja perinteidemme muistaminen on tärkeää. Yhdessä niiden kokemusten kanssa, jotka muodostavat elämäntarinamme, ne edistävät ymmärrystämme siitä, keitä me olemme. Mutta ette voi täysin ymmärtää sen laajuutta, keitä te olette, ilman että ymmärrätte, kenen te olette! Ymmärrätkö sinä, että olet kirjaimellisesti Jumalan lapsi? Oletko saanut selville, mitä tuo jumalallinen perintö merkitsee sinulle? Minulle sen selviäminen – tuo todistukseni alku – alkoi nuorella iällä, mutta se on jatkuvasti kasvanut ja vahvistunut elämäni aikana.
Sisar Soares: Temppeliin meneminen ja sinne palaaminen voi auttaa meitä jokaista saamaan jälleen yhteyden hengellisiin juuriimme. Juuri siellä voitte oppia – ja oppia uudelleen – Jumalan suunnitelmaa meitä varten. Juuri siellä voitte välttyä meluisilta ääniltä, jotka yrittävät niin epätoivoisesti kääntää huomionne pois siitä, keitä todella olette. Juuri siellä meillä on tilaisuus auttaa kokoamisen kaikkein suurimmassa asiassa niiden sukulaistemme kohdalla, joilla ei koskaan elinaikanaan ollut tilaisuutta vastaanottaa pyhiä toimituksia.
Vanhin Soares: Jokaisessa myöhempien aikojen temppelissä eri puolilla maailmaa on nämä sanat: Herralle pyhitetty, Herran huone. Kun kävelette sisään temppelin ovista, olette Hänen huoneessaan ja olette tuon verran lähempänä Häntä ja Isää. Kaikki, mitä näiden pyhien seinien sisäpuolella tapahtuu, keskittyy kaikkien turvalliseen tuomiseen kotiin Hänen luokseen, jota kutsumme Isäksi.
Sisar Soares: Tiedän, että on monia, jotka ovat panneet turvansa Herraan saadakseen tilaisuuden olla yhtä avioparina tai tulla sinetöidyksi vanhempiinsa tai lapsiinsa ajaksi ja iankaikkisuudeksi.
Odotan myös innolla sitä suloista tilaisuutta, kun minulla on mahdollisuus olla iankaikkisesti yhdessä rakkaiden vanhempieni kanssa Herran huoneessa. Maan päällä ei ole mitään muuta paikkaa, jossa yhteys Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen tuntuisi ja ymmärrettäisiin selvemmin kuin temppelin seinien sisällä.
Sen ymmärtäminen, keitä me olemme, mistä ja kenen luota olemme tulleet, voi tuoda elämäämme suurimman rauhan, näkökulman ja tarkoituksen tunteen.
Vanhin Soares: Juuri temppelissä voitte löytää paitsi sen, keitä te olette ja kenen te olette, myös sen, mitä teistä on tarkoitus tulla. On mielenkiintoista tajuta, että siinä missä sen selville saaminen, keitä me olemme, korostaa ainutlaatuista yksilöllisyyttämme, niin sen selville saaminen, kenen me olemme, korostaa sitä, kuinka samanlaisia me olemme. ”Kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia” (2. Nefi 26:33), ja eroistamme riippumatta meillä jokaisella on sama jumalallinen perintö ja yhtäläiset mahdollisuudet loistavaan selestiseen päämäärään.
Sisar Soares: Löydöillä, joista puhumme, voi olla voimallinen, kestävä vaikutus paitsi henkilökohtaiseen elämäämme myös niiden elämään, joiden kanssa meillä on yhteinen perintö. Meillä jokaisella on tärkeä rooli sukumme kertomusten, perinnön, kulttuurin ja perinteiden eteenpäin välittämisessä. Jokainen meistä on lenkki, joka yhdistää menneisyyden ja nykyisyyden tulevaisuuteen välittämällä edelleen näitä tärkeitä puolia siitä, keitä me olemme ja kenen me olemme, ja se voi vahvistaa nousevaa sukupolvea aikana, jolloin he tarvitsevat sitä eniten.
Kaikkein tärkein kertomus
Vanhin Soares: Aivan yhtä tärkeää – ellei vieläkin tärkeämpää kuin kulttuurin ja perinnön eteenpäin välittäminen – on välittää eteenpäin todistuksemme Jeesuksen Kristuksen evankeliumista sekä Hänestä ja Hänen sovituksestaan. Tuo uskon perintö, joka välitetään polvesta polveen, on se ylivoimaisesti paras perintö, jonka voimme välittää eteenpäin tuleville sukupolville.
Meidän Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten ei tulisi olla yllättyneitä tästä periaatteesta. Onhan Mormonin kirjakin kirjoitettu lastemme hyödyksi, jotta he ”tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa. Ja nyt, me puhumme, jotta lapsemme – – odottaisivat sitä elämää, joka on Kristuksessa.” (2. Nefi 25:26–27.)
Vanhemmat, kertokaa perinnöstänne, jotta lapsenne tietäisivät, keitä he ovat ja kenen he ovat! Se voi olla niinkin yksinkertaista kuin todistus, kertomus, perinne tai jopa ateria.
Korkealla Corcovadon vuorella seisoo Cristo Redentor, Kristus Lunastaja -patsas. Tästä majesteettisesta patsaasta, joka kuvaa Vapahtajaa kädet ojennettuina, on tullut yksi tunnetuimmista kuvista Brasiliasta.
On päiviä, jolloin tämän muistomerkin voi nähdä selvästi kohoavan kaupungin ylle, mutta on aikoja, jolloin pilvet vyöryvät sen eteen ja peittävät patsaan näkyvistä. Sellaisina hetkinä näkeminen edellyttää yläpuolelle nousemista. Näkeminen edellyttää ylämäkeen kiipeämistä. Kuinka totta tämä onkaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kohdalla. Hänen löytämisekseen, sen tietämiseksi, kuka Hän on, meidän jokaisen on noustava yläpuolelle ja kiivettävä ylämäkeen.
Polku sen selville saamiseksi, kuka Hän on, on epäilemättä yksilöllinen, ja siinä on omat ylä- ja alamäkensä. Mutta tuo löytö johtaa lopulta ja epäilemättä puhtauteen ja rauhaan, näkökulmaan ja tarkoitukseen sekä voimaan ja paikkaan Jumalan perheessä.
Me luemme Hänen elämästään, Hänen täydellisestä esimerkistään ja Hänen käskyistään. Se, että löydämme näitä seikkoja siitä, kuka Hän on, asettaa perimmäiseksi mittapuuksi sen, kuinka meidän tulee elää, millaisena esimerkkinä meidän tulee olla ja mitä käskyjä meidän tulee noudattaa. Pyrkiessämme tulemaan sellaisiksi kuin Hän on me saamme selville riippuvuutemme Hänestä ja Hänen sovituksestaan. Juuri Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta me voimme kokea puhtautta ja rauhaa, kun pyrimme alistamaan tahtomme Isän tahtoon, kuten Vapahtaja teki.
Se, että oppii tuntemaan Hänet, johtaa näkökulman ja päämäärän saamiseen, synkimpinäkin hetkinä. Yhtenä elämäni murheellisimmista vaiheista menetin traagisesti isäni odottamattoman sydänkohtauksen vuoksi. Tätä murhetta lisäsi pian sen jälkeen tapahtunut veljeni kuolema ja lyhyen ajan sisällä siitä toisen veljeni kuolema. Tänä vaikeana aikana rakas vaimoni ja minä menetimme myös kaksi lasta – toinen syntyi ennenaikaisesti eikä selviytynyt hengissä ja toisen menetimme keskenmenossa. Tällaisina synkkinä hetkinä – murheen ja tuskan hetkinä, menetyksen ja epätoivon hetkinä, koettelemuksen ja ahdistuksen hetkinä – Kristuksen luokse tuleminen on varma tapa tuoda takaisin edes pilkahdus valosta, joka voi kasvaa sisimmässämme vähitellen ja ajan mittaan johtaa toivoon ja parantumiseen.
Kun opitte tuntemaan Hänet, te voitte löytää tiedon, että voima ja paikka Jumalan perheessä ovat ulottuvillanne. Hän ottaa teidät sellaisina kuin olette, ja kun tulette Hänen luokseen ja opitte Hänestä, teistä voi tulla ja teistä tulee yhä enemmän Hänen kaltaisiaan.
Tähän Hänen kaltaisekseen tulemiseen sisältyy se, että liitymme mukaan kokoamisen asiaan verhon kummallakin puolella. Pyhissä kirjoituksissa opetetaan erityisesti temppeli- ja sukututkimustyöstä puhuttaessa, että kun autamme Herraa ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän” toteuttamisessa (Moos. 1:39), meistä tulee kirjaimellisesti pelastajia Siionin vuorella (ks. Ob. 1:21). Mitä se sitten tarkoittaa? Aivan kuten Vapahtaja uhrasi henkensä koko ihmiskunnan puolesta, meistä tulee pienessä mittakaavassa kuin pelastajia niille, joilla ei ole mitään keinoa vastaanottaa pelastuksen ja korotuksen toimituksia ilman apua meiltä täällä maan päällä. Pohjimmiltaan se, että osallistumme tähän työhön, auttaa meitä pyrkimyksessämme tulla enemmän Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi.
Lupaan, että kun liitytte Hänen mukaansa suorittamaan Isämme työtä auttamalla heitä, joilla ei koskaan ollut tilaisuutta ottaa Häntä vastaan, ottamaan askelia liittopolulla, alatte nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on. Te tulette olemaan Hänen kaltaisiaan, ja te saatte selville, keitä te olette ja kuinka ihmeellisiä voittekaan olla!