Jos Vapahtaja seisoisi vierelläin
Jos Vapahtaja seisoisi vierelläin
Hän varmaan sanoisi mulle näin:
Haluathan lapseni ohjeita kuulla
joita annan profeetan suulla?
Kaikki ne ovat matkallasi hyviä
kuin poimisit käteesi kultajyviä.
Noita aarteita kuulla voit montakin kertaa
ei maan päällä niille mistään löydy vertaa.
Tärkein tehtäväsi on palvella, rakastaa,
lapsiani kohti kotia johdattaa.
Välillä sun voimias koetella annan
välillä sinua hellästi kannan.
Pysyttele aina kaidalla tiellä
niin kerran voimme tavata kotona siellä.
Mut eihän mielessäs ole vain ihana määränpää
niin että matkalla tilaisuuksia käyttämättä jää?
Kun aamusta korinsa kiitoksin täyttää
kaikki tunnit rauhallisemmilta näyttää.
Vielä puoliunessa ajatukset kiireesti ravaa
ennen kuin silmät aamuun avaa.
Otetaan kaikki matkalle mukaan
hyvästä mielestä vaille ei jää kukaan.
Kiireellä on liian suuri mahti
turhan nopea askelten tahti.
Joka päivä pitää miettiä huolella
ollako hyvän vai pahan puolella.
Joskus haaste voi olla kovin vaikea
mielen ollessa surullinen, haikea.
Kun lähtee reitille alusta asti
voi löytyä paremmin jokainen rasti.
Kukaan ei voi meitä matkalla estää
ja loppuun asti kuntomme kestää.
Paras on profeetan ohjeita kuulla
ei omaa viisautta paremmaksi luulla.