”Ihmisten pitää tietää”, Liahona, elokuu 2024.
Henkilökuvia uskosta
Ihmisten pitää tietää
Tieto siitä, että perheet voivat olla iankaikkisia, muutti elämäni ainiaaksi.
Valokuvat Hunter Winterton
Äitini kuoli, kun olin 12-vuotias. Silloin minulla alkoi olla kysymyksiä siitä, mitä perheille tapahtuu tämän elämän jälkeen. Pappi siinä kirkossa, jossa kävin, kertoi minulle, että kun kuolemme, meillä ei ole perhettä. Hän sanoi, että näen äitini jälleen, mutta en tunnista häntä äidikseni eikä hän tunnista minua tyttärekseen.
Se ei ollut vastaus, jota olin toivonut. Kävin edelleen kirkossa perheeni kanssa, mutta minulla oli edelleen kysymyksiä. Ihmettelin myös: ”Missä ovat profeetat? Missä ovat apostolit?”
Kun täytin 14 vuotta, tein internetissä haun sanoilla ”Jeesus Kristus”. Se johti minut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon verkkosivustolle. Pian sen jälkeen kaksi lähetyssaarnaajaa koputti oveeni. He halusivat kertoa sanoman Jeesuksesta Kristuksesta. Kutsuin heidät sisään ja pyysin isääni liittymään seuraan.
Ensimmäinen lähetyssaarnaajien minulle esittämä kysymys oli: ”Tiedätkö, että perheet voivat olla iankaikkisia?”
Vastasin: ”Ei, eivät ne voi olla.” Sitten kerroin heille, mitä olin oppinut papiltani. Keskustelumme jälkeen löysin vanhimmat Facebookista. Katsoin videoita, joissa he hyvästelivät perheensä. Halusin tietää, miksi he olivat jättäneet perheensä tullakseen maahani ja miksi he uskoivat niin kuin uskoivat. Soitin numeroon, jonka he olivat jättäneet minulle, ja sanoin: ”Vanhimmat, minun pitää tulla teidän kirkkoonne sunnuntaina.”
Kahden vuoden ajan kävin kirkossa ja tapasin lähetyssaarnaajia. Perheeni ei kuitenkaan ollut avoin kirkolle. Kun täytin 18 vuotta, kerroin perheelleni, että halusin mennä kasteelle. Yritin kertoa heille evankeliumista, mutta he eivät olleet valmiita.
Valmistaudu palvelemaan lähetystyössä
Vuonna 2015 olin tekemässä sijaiskasteita São Paulon temppelissä Brasiliassa. Siellä ollessani eräs mies kysyi minulta, valmistauduinko palvelemaan lähetystyössä. Sanoin toivovani, että palvelisin jonakin päivänä. Sitten hän sanoi: ”Luulen, että sinun pitäisi valmistautua palvelemaan lähetystyössä ja puhumaan ranskaa.”
Ajattelin itsekseni: ”Miksi ranskaa? Olen Brasiliasta. Kuinka palvelisin ranskankielisessä lähetystyössä?” Siitä huolimatta aloin opiskella ranskaa tuon temppelikokemuksen takia.
Muutamaa kuukautta myöhemmin olin linja-autoasemalla São Paulossa lukemassa Mormonin kirjaa ranskaksi. Kun vieressäni oleva nainen näki kirjan kannen, hän alkoi puhua minulle ranskaa. Olin opiskellut kieltä vasta muutaman kuukauden, mutta ymmärsin häntä täydellisesti!
Yllätyksekseni hän tiesi Mormonin kirjasta, koska hän oli tavannut lähetyssaarnaajat Pariisissa, missä hän asui. Hän esitti minulle monia kysymyksiä nefiläisistä ja Vapahtajan käynnistä Amerikan mantereella. Selittämättömästi pystyin puhumaan hänen kanssaan aivan kuin puhuisin äidinkieltäni. Annoin hänelle ilomielin oman Mormonin kirjani.
Vuoden 2020 alussa lähdin Englantiin opiskelemaan englantia vaihto-opiskelijaohjelman puitteissa. Tapasin siellä erään marokkolaisen tytön. Hänen kysymyksensä siitä, miksi en juonut alkoholia, johtivat keskusteluun viisauden sanasta, kirkosta ja Mormonin kirjasta. Näytin hänelle ranskankielistä Mormonin kirjaani, ja pystyin jälleen vastaamaan evankeliumia koskeviin kysymyksiin ranskaksi.
Ymmärsin, että ihmisten pitää tietää evankeliumista ja tästä erityisestä kirjasta omalla kielellään ja että voisin käyttää Mormonin kirjaa välineenä Jumalan käsissä muiden auttamiseksi.
Inaê Leandro (oikealla) ja yksi hänen tovereistaan, sisar Wongsin Elisaia, heidän palvellessa temppeliaukiolla Salt Lake Cityssä Utahissa.
Kielillä puhumisen lahja
Myöhemmin kun avasin lähetystyökutsuni, sain tietää, että olin menossa temppeliaukiolle Salt Lake Cityyn Yhdysvalloissa ja puhuisin portugalia.
”Ihanko oikeasti?” ajattelin. ”Kaikki siellä tietävät jo kirkosta, eikä Utahissa edes puhuta ranskaa.”
Kun kerroin asiasta perheelleni, isäni kysyi: ”Oletko jättämässä opetustyösi lukiossa, kotisi, urasi – kaiken – lähetystyön vuoksi? Kuinka paljon sinulle maksetaan?” Hän yllättyi, kun sanoin hänelle, että maksaisin lähetystyöni itse.
Alkuun en tiennyt, miksi minut kutsuttiin Utahiin, mutta taivaallinen Isä tiesi, missä minun piti olla. Temppeliaukiolla opin pian, että jos osaa kymmentä kieltä – tai vain kahta tai kolmea – siellä voi opettaa kaikilla niillä kielillä. Toverini ja minä ohjasimme kiertokäyntejä temppeliaukiolla ja huoltotyöaukion Humanitaarisessa keskuksessa espanjaksi, portugaliksi ja englanniksi. Opetimme myös eri kielillä verkossa comeuntochrist.org-verkkosivustolla.
Olen saanut kokea kielillä puhumisen lahjan omalla kohdallani. Kun meillä on halu ja into oppia jotakin kieltä ja jos teemme lujasti töitä, Jumala siunaa meitä ihmeellisin tavoin, jotka auttavat meitä puhumaan ja ymmärtämään.
”Kun meillä on halu ja into oppia jotakin kieltä ja jos teemme lujasti töitä”, Inaê sanoo, ”Jumala siunaa meitä tavoin, jotka auttavat meitä puhumaan ja ymmärtämään.”
Minusta on ihanaa lukea Mormonin kirjaa muilla kielillä. Se parantaa kielitaitoani ja kasvattaa todistustani ja ymmärrystäni evankeliumin periaatteista.
Iankaikkiset perheet
Aina kun soitin kotiin valmistautumispäivänä, kerroin lähetystyössä onnistumisista ja muista kokemuksista. Keskityin siihen, mitä yhteistä minulla oli perheenjäsenten kanssa, ja he kertoivat matkoistaan ja asioista, joita tapahtui kotona. He jopa kertoivat minulle, kuinka he ruokkivat kokoaikaisia lähetyssaarnaajia pizzalla, koska he olivat kuulleet kertomuksia mukavista ihmisistä, jotka pitivät Salt Lake Cityssä huolta toveristani ja minusta.
Äitini kuolemasta on kulunut 16 vuotta. Se oli vaikea päivä, mutta tiedän, että perheet voivat olla iankaikkisia. Tiedän, että näen jälleen äitini. Tiedän, että hän tunnistaa minut tyttärekseen. Monilla ihmisillä ei ole tätä tietoa.
Sen vuoksi minä palvelin lähetystyössä. Sen vuoksi minä opettelin uusia kieliä. Ja sen vuoksi yritän yhä auttaa muita löytämään itse vastauksia evankeliumista.