”Kilo rakkautta”, Liahona, elokuu 2024.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Kilo rakkautta
Kriisin, niukkuuden ja ahdingon ajat voivat tuoda esiin parhaan meissä jokaisessa.
Kuvitus Carolyn Vibbert
Mieheni työskentelee uutterasti perheemme elättämiseksi tarjoten taksipalvelua moottoripyörällään. Hän oli äskettäin liikenneonnettomuudessa, mutta ihmeellisesti hän ei saanut vakavia vammoja. Hänen piti kuitenkin toipua sillä aikaa, kun hänen moottoripyöränsä oli korjattavana.
Koska mieheni ei pystynyt tekemään työtä, olimme huolissamme. Meillä ei ollut muita tuloja, ja maamme taloudellinen kriisi vain lisäsi huoltamme.
Sakramenttikokouksessa mieheni onnettomuutta seuraavana sunnuntaina kaksi puheista keskittyi myötätuntoon ja siihen, kuinka voisimme oppia tätä Kristuksen kaltaista ominaisuutta. Jälkeenpäin yksi seurakuntamme jäsenistä tuli luokseni ja sanoi, että eräs seurakunnan jäsen tarvitsi kipeästi ruokaa. Hän mietti, voisimmeko lahjoittaa ”kilon rakkautta” – kilon mitä tahansa ruokaa, jota meillä oli kotona. Sanoin hänelle, että hän voisi luottaa tukeemme.
Kun perheemme saapui kotiin kirkon jälkeen, juttelin käymästäni keskustelusta mieheni kanssa. Kävimme läpi omaa koettelemustamme, mutta tunsimme kuitenkin olevamme siunattuja.
”Vaikka meillä on vaikeita päiviä”, mieheni sanoi, ”meillä on riittävästi selviytyäksemme päivästä päivään, ja meillä on ehkä jopa vähän ylimääräistä annettavaksi.”
Sinä iltapäivänä eräs naapuri, joka oli kuullut aviomieheni onnettomuudesta, pyysi meitä tulemaan käymään. Kun saavuimme, naapuri antoi meille laatikon, jossa oli seitsemän kiloa ruokaa sekä muita tarvitsemiamme tavaroita. Me olimme ällistyneitä. Kumpikaan meistä ei ollut odottanut sellaista siunausta.
Kun puhuin aviomiehelleni tästä kokemuksesta, en voinut olla tunnistamatta Jumalan käden vaikutusta ja kiittämättä Häntä Hänen valtavasta rakkaudestaan meitä kohtaan. Hän oli nähnyt halukkuutemme antaa omastamme sen, mitä voisimme – yhden kilon rakkautta – ja oli siunannut meitä seitsenkertaisesti uhrilahjastamme.
Koettelemusten ja niukkuuden ajat voivat tuoda esiin parhaan meissä jokaisessa. Ne tarjoavat meille tilaisuuksia oppia ja osoittaa Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia. Tiedän, etteivät kaikki rakkaudenteot tuota vastavuoroisesti välittömiä siunauksia, mutta tiedän, että Herra varjelee lapsiaan. Hän vastaa rukouksiimme, kun me vastaamme muiden rukouksiin palvelemalla ja antamalla omastamme – silloinkin kun meillä ei ole muuta annettavaa kuin yksi kilo rakkautta.