Kun hengelliset kokemukset eroavat siitä, mitä odotit

Abby Larkins

kirkon lehdet

Opettajieni neuvot temppeliin valmistautumisen kurssilla muuttivat sen, mitä ajattelin Hengen tuntemisesta.

Gilbertin temppeli Arizonassa Yhdysvalloissa

Pikkusiskoni ja minä saimme endaumenttimme yhdessä vain muutama päivä ennen kuin hän lähti lähetystyöhön. Olin innoissani saadessani mennä temppeliin hänen kanssaan ja olin valmis ottamaan seuraavan askeleen liittopolulla.

Mutta sinä päivänä koin kaikenlaisia tuntemuksia. Oli kesän loppu. Edessäni häämötti pelottava lukukausi yliopistossa. Odottaessani muuttoa takaisin yliopistoon, perheeni jättämistä ja siskoni hyvästelemistä olin äkkiä murheen murtama.

Ja vaikka endaumenttiseremonia oli kaunis, siinä oli paljon sulateltavaa. Ymmärsin hyvin vähän ja olin valmis lähtemään pois heti istunnon päätyttyä.

Siskollani oli erilainen kokemus. Selestisessä huoneessa hän esitti tyynesti ja uteliaana vanhemmilleni kysymyksiä endaumentista ja näytti ymmärtäneen paljon enemmän kuin minä. Sillä välin minä istuin hiljaisessa tokkurassa. Muistan pidätelleeni turhautumisen ja häpeän kyyneliä, kun kokemukseni oli ollut niin erilainen kuin hänen.

Koin hetkellistä houkutusta tuntea katkeruutta siitä, etten ollut saanut toivomaani kokemusta. Mutta sitten muistin kaksi erityistä asiaa, jotka opettajani temppeliin valmistautumisen kurssilla olivat sanoneet minulle:

En todennäköisesti ymmärtäisi ensimmäisen endaumentti-istuntoni aikana kaikkea, mitä tapahtuisi. He sanoivat minulle, että sen sijaan että yrittäisin ymmärtää sen kaiken sillä hetkellä, minun pitäisi yrittää keskittyä temppelin sisällä vallitsevaan rauhalliseen tunteeseen.
Saattaisin lähteä temppelistä tuntien olevani hengellisesti väsynyt ja häkeltynyt. Eikä se haittaisi.

Heidän viisaat sanansa hidastivat hurjana vellovia ajatuksiani ja ovat pysyneet mielessäni vuosien varrella. Uskon, että samat neuvot voivat auttaa meitä, kun kohtaamme odotuksia, joita meillä on muista hengellisistä kokemuksista sekä temppelissä että sen ulkopuolella.

Mukauta odotuksiasi

Olen iloinen voidessani sanoa, että nautin temppelissä käymisestä nyt ja että ymmärrykseni endaumentista on kasvanut muutaman viime vuoden aikana. Mutta samaistun myös siihen, että hengellisille tapahtumille, kuten endaumentin saamiselle tai lähetystyöhön lähtemiselle, haluaisi asettaa erityisiä odotuksia. Olen jopa huomannut odottavani itse merkittävää ”hengellistä kokemusta” joka kerta kun käyn temppelissä tai luen pyhiä kirjoituksia.

Mutta olen oppinut, ettei se, että aina saisi merkittäviä hengellisiä kokemuksia, ole realistista. Esimerkiksi jotkin temppelikäynneistäni ovat olleet valaisevia ja kohottavia, mutta joillakin kerroilla minulla on ollut vaikeuksia keskittyä tai pysyä hereillä.

Kuten vanhin Gary E. Stevenson kahdentoista apostolin koorumista on hiljattain todistanut: ”Hengellisiä asioita ei voi pakottaa. Te voitte luoda oikean asenteen ja ilmapiirin, joka kutsuu Hengen, ja te voitte valmistautua, mutta te ette voi sanella, kuinka tai milloin innoitusta tulee.”

Jos mistä tahansa syystä koet turhautumista koskien ilmoituksen saamista tai Hengen tuntemista, tässä on muutamia muistutuksia, jotka ovat auttaneet minua tuntemaan yhteyttä taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen sekä kulkemaan eteenpäin uskossa.

Muista, että Henki puhuu monin tavoin

Vaikka voikin olla innoittavaa kuulla muiden hengellisistä kokemuksista, joskus on helppoa pettyä, kun omat kokemuksemme eivät ole muiden ihmisten kokemusten kaltaisia.

Temppelissä saamani kokemuksen vertaaminen siskoni kokemukseen masensi minua. Koska en halunnut tuon ensimmäisen kokemuksen estävän minua nauttimasta temppelipalvelun siunauksista, minun oli tietoisesti päätettävä olla ajattelematta eroja siinä, mitä sisareni ja minä tunsimme ja ymmärsimme sinä päivänä.

Ehkäpä toivot, että itkisit, kun olet tuntenut Hengen vaikutusta. Ehkäpä toivot, ettet olisi itkenyt! Kenties tunnet kateuden piston, kun kuulet kertomuksia ihmisistä, joilla on ilmoitusta tuovia unia ja näkyjä. Ehkä et ole koskaan kokenut, että sydämesi palaisi sisälläsi (ks. OL 9:8). Tai ehkä joku sanoi tunteneensa Hengen jossakin tilanteessa, jossa sinä et vain tuntenut.

Hyvä uutinen on, että Henki puhuu meille monin tavoin. Jos tapasi eroavat toisten tavoista, se ei tarkoita, että he ovat väärässä tai ettei Henki puhu sinulle.

Kun käännymme taivaallisen Isän puoleen ja pyydämme apua, me voimme oppia tunnistamaan, kuinka Henki puhuu meille, ja nauttimaan täydemmin henkilökohtaisista hengellisistä kokemuksistamme. Vanhin Ronald A. Rasband kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Meillä on pyhä vastuu oppia tunnistamaan [Pyhän Hengen vaikutus] elämässämme ja toimia sen mukaisesti.”

Tallenna muistiin hengelliset kokemuksesi

Yksi tapa tunnistaa Hengen vaikutus on tallentaa muistiin hengellisiä kokemuksiasi. Olipa se sitten paperiseen päiväkirjaan, sähköiseen muistiinpanoon tai äänimuistioon, niin myönteisten kokemustesi tallentaminen muistiin on voimallinen tapa paitsi muistaa tuntemasi hyvät asiat myös oppia tunnistamaan paremmin, kuinka Henki puhuu sinulle.

Ellet tiedä, mistä aloittaa, yritä olla tietoinen hetkistä, jolloin tunnet rauhaa, kiitollisuutta, innoitusta tai iloa. Vanhin Craig C. Christensen seitsemänkymmenen koorumista on sanonut: ”Pyhällä Hengellä täyttyminen tarkoittaa täyttymistä ilolla. Ja se, että täyttyy ilolla, tarkoittaa, että täyttyy Pyhällä Hengellä [ks. Ap. t. 13:52; Moosia 4:3].”

Kun teet näin, saatat oivaltaa, että tunnet Henkeä enemmän kuin alun perin ajattelit.

Aseta etusijalle vilpitön yhteydenpito Jumalaan

Koska meitä on käsketty tavoittelemaan ja odottamaan sekä ihmeitä että henkilökohtaista ilmoitusta (ks. Matt. 7:7–8), voi olla erityisen lannistavaa tuntea, ettemme saa kumpaakaan. Olen joskus miettinyt, miksi minun pitäisi vain jatkuvasti esittää Jumalalle kysymyksiä, kun minusta tuntuu, ettei Hän vastaa niihin. Kun ajattelen tällä tavalla, asenteeni Häntä kohtaan muuttuu levottomaksi ja vaativaksi.

Seuraaja koskettamassa ylösnousseen Vapahtajan käsiä

Mutta pyhissä kirjoituksissa meille kerrotaan: ”Älkää – – pyrkikö neuvomaan Herraa vaan ottamaan neuvoja hänen kädestänsä” (MK Jaak. 4:10). Huomaan muutoksen, kun lakkaan pitämästä ilmoitusta ainoana vaikuttimenani rukoilla ja sen sijaan asetan etusijalle vilpittömän yhteydenpidon taivaallisen Isän kanssa. Selitän Hänelle tuntemuksiani, kuvailen huoliani, ilmaisen kiitollisuuteni ja sitten pyydän nöyrästi sitä, mitä minulta puuttuu. Tunnen todellista yhteyttä Jumalaan, kun lakkaan pitämästä Häntä ”kosmisena myyntiautomaattina”, kuten vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt.

Ja vaikka en aina saakaan välitöntä tai selkeää vastausta, tiedän, että Hän kuuntelee minua aina. Ja se riittää minulle, jotta jatkan eteenpäin.

Noudata ohjaavia periaatteita

Kun tavoittelemme Henkeä ja henkilökohtaista ilmoitusta, meidän on tärkeää tehdä niin oikeassa viitekehyksessä. Lainaten julkaisua Saarnatkaa minun evankeliumiani vanhin Stevenson sanoi: ”’Pyhän Hengen johdatus elämässäsi edellyttää hengellistä työtä. Tähän työhön sisältyy palavaa rukousta ja johdonmukaista pyhien kirjoitusten tutkimista. Siihen sisältyy myös liittojesi ja Jumalan käskyjen pitäminen. – – Siihen sisältyy se, että nautit sakramentin kelvollisena joka viikko.’ [Saarnatkaa minun evankeliumiani, s. 103.]”

Sitten hän esitti neljä muuta ohjaavaa periaatetta, jotka voivat auttaa ”kutsumaan ja tunnistamaan Hengen kehotuksia”.

Seisokaa pyhissä paikoissa: ”Temppelimme ja kotimme ovat näistä pyhitetyistä paikoista pyhimpiä.”
Seisokaa pyhien ihmisten parissa: ”Jos toivotte voivanne tuntea Hengen, olkaa sellaisten ihmisten parissa, joiden kanssa Hengen on helppo asua.”
Todistakaa pyhistä totuuksista: ”Puolustaja puhuu aina silloin, kun lausumme todistuksemme ääneen.”
Kuunnelkaa Pyhää Henkeä: ”Hän puhuu hienovaraisesti ja hiljaisella äänellä. – – Etsikää hiljainen paikka, pyhä tila, jossa voitte pyrkiä saamaan ohjausta Hengeltä.”

Vaikka se ei ehkä olekaan jotakin valtavaa tai tapahdu sillä tavoin kuin odotat, Henki on kanssasi ja opastaa sinua, kun teet näitä asioita.

Uusi näkökulma

Kuten opettajani temppeliin valmistautumisen kurssilla muistuttivat minua, ei haittaa, jos emme ymmärrä täydellisesti evankeliumia – tai minun tapauksessani temppeliä. Ja toisinaan hengellinen etsintämme saattaa saada meidät tuntemaan hieman uupumusta. Tällaiset hetket voivat auttaa meitä oppimaan kärsivällisyyttä ja arvioimaan uudelleen suhdettamme taivaalliseen Isään ja Pyhään Henkeen.

Olen huomannut, että kun olen käyttänyt noita tunteita niin, että ne saavat minut hidastamaan, toimimaan uskossa ja kääntymään taivaallisen Isän puoleen sekä pyytämään Häneltä apua, silloin hengellisiä kokemuksia koskevat odotukseni ovat osoittaneet uskoa eivätkä turhautuneisuutta, levollisuutta eivätkä levottomuutta. Näinä hetkinä tunnen taivaallisen Isän rakkauden minua kohtaan. Ja kun odotan vastauksia, tuo rakkaus riittää jotenkin aina.