Julkaistaan vain sähköisenä
Kuinka voimme ”olla yhtä” Herran tavalla?
Haluan turvaa, joka tulee siitä, että on yhtä Kristuksessa.
Mietitkö koskaan minun laillani: ”Kuinka voin tuntea enemmän iloa elämässäni?”
Vaikka monet asiat tuovat iloa, minua ovat äskettäin koskettaneet sanat, jotka presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on lausunut: ”Kun meitä siunataan ykseydellä, siitä koituu iloa.” Aadamin ja Eevan ajoista lähtien Jumalan lapset ovat pyrkineet olemaan enemmän yhtä Hänen kanssaan ja keskenään, kun taas Saatana on pyrkinyt tuhoamaan ykseyden.
Vuosien varrella minulla on ollut monia kokemuksia, jolloin olen kokenut ykseyden iloa ja hajaannuksen tuskaa. Saan suurta toivoa näistä presidentti Eyringin sanoista: ”Kun me rukoilemme ja teemme työtä sen hyväksi Herran tavalla[,] sydämemme tulevat ykseydessä yhteen liitetyiksi. Jumala on luvannut sen siunauksen uskollisille pyhilleen huolimatta siitä, mitä eroja heidän taustassaan on ja mitä ristiriitoja heidän ympärillään raivoaa.”
Kuinka siis voimme ”olla yhtä” siten kuin Herra on käskenyt (ks. OL 38:27)? Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on opettanut meille kolme tapaa: ”Meistä tulee yhtä sydämeltä ja mieleltä, kun me yksilöinä asetamme Vapahtajan elämämme keskipisteeksi ja seuraamme niitä, joiden tehtäväksi Hän on antanut johtaa meitä. Me voimme olla yhtä – – rakastamalla toisiamme ja pitämällä huolta toisistamme.”
Näin minä teen työtä elääkseni noiden totuuksien mukaan omassa elämässäni:
Asetan Vapahtajan kuolevaisen elämäni keskipisteeksi
Luvussa Joh. 17 Vapahtaja rukoilee Isää meidän puolestamme esirukouksessaan: ”Että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme.” (Joh. 17:21.) Sana sovitus tarkoittaa kirjaimellisesti ”tehdä yhdeksi” eli sovittaa. Ihmettelen sitä, että Vapahtaja haluaa ykseyttämme Hänen ja taivaallisen Isän kanssa niin paljon, että Hän oli valmis vuotamaan verta jokaisesta huokosesta, jotta se olisi mahdollista.
Minusta on järkevää, että haluan olla yhtä Heidän kanssaan. Minua kuitenkin hämmästyttää, että He haluavat olla yhtä minun kanssani. Ja silti Pyhä Henki on todistanut minulle monta kertaa, että He haluavat.
Ykseyteni Heidän kanssaan on suurin ilon ja turvan lähde elämässäni. Tämä ykseys kutsuu Pyhän Hengen johdattavan, suojelevan ja pyhittävän vaikutuksen täydemmin elämääni. Rukoilen joka aamu, että Pyhä Henki on kanssani ja toimii kauttani sinä päivänä. Yritän todella asettaa Jeesuksen Kristuksen elämäni keskipisteeksi ja kuulla Häntä.
Teenkö sen täydellisesti? En todellakaan! Mutta ponnistelenko joka päivä? Ehdottomasti! Meillä kaikilla voi olla erilaisia tarpeita ja tilanteita, mutta Henki johdattaa meitä, kun pyrimme noudattamaan Vapahtajan opetuksia ja esimerkkiä joka päivä.
Yritänpä mitä tahansa, minua kannustaa tieto siitä, että Kristus pyytää meitä jokaista olemaan yhtä Hänen ja taivaallisen Isän kanssa.
Seuraan niitä, jotka Jeesus Kristus on valtuuttanut johtamaan minua
Kun olen oppinut paremmin asettamaan Vapahtajan elämäni keskipisteeksi, olen huomannut, että kykyni olla yhtä Hänen valittujen profeettojensa kanssa on lisääntynyt, ja Henki on todistanut minulle, että heillä on toimeksianto johtaa minua. Sana ”toimeksianto” tarkoittaa ”valtuutta toimia toisen puolesta, hyväksi tai sijasta”.
Luvussa Moosia 18 on kaunis esimerkki ihmisistä, jotka löytävät ykseyden Jumalan kanssa seuraamalla profeettoja. Alma vanhempi oli hiljattain kokenut kääntymyksen vastaanotettuaan Abinadin sanoman. Sitten hän alkoi opettaa ihmisiä, jotka olivat halukkaita kulkemaan halki maan, ”jossa villipedot olivat ajoittain eli eri vuodenaikoina olleet vitsauksena” (Moosia 18:4), saadakseen tietoa Jumalasta ja Hänen täydellisestä suunnitelmastaan heitä varten.
Alman seuraajat tässä kertomuksessa auttavat meitä ymmärtämään, että vaikka joskus saattaa tuntua siltä, että kuljemme läpi vaikeiden olosuhteiden seurataksemme johtajiamme (ks. Matt. 5:10), ykseys Jumalan profeettojen kanssa tuo turvaa, koska he johtavat meidät aina Jeesuksen Kristuksen luokse. Kun ihmiset vastaanottivat totuutta ja tekivät liittoja Jumalan kanssa, heidän sydämensä olivat ”yhteen liittyneinä ykseydessä ja rakkaudessa toisiaan kohtaan” (Moosia 18:21).
Tekniikan lahjan ansiosta profeetat ovat olleet minulle suurenmoisia kumppaneita – etenkin yksinäisyydessäni. Olen kuunnellut heidän sanomiaan toistuvasti, kun olen leikannut nurmikkoani, siivonnut kotiani, lapioinut lunta ja käynyt kävelyillä. Heidän sydämensä ja äänensä ovat minulle tuttuja.
Ja silloinkin kun heidän neuvonsa ovat olleet minulle vaikeita, he ovat auttaneet minua asettamaan Vapahtajan elämäni keskipisteeksi. Tunnen suurempaa ykseyttä jumaluuden kanssa niiden ansiosta, joille Kristus on antanut toimeksiannon johtaa minua.
Olen yhtä rakkaudessa ja huolenpidossa toisia kohtaan
Kokemukseni mukaan Jeesuksen Kristuksen ja Hänen profeettojensa seuraaminen johtaa meidät aina huolehtimaan toisistamme. Presidentti Eyring on opettanut: ”Ykseyden ilo, jonka Hän niin suuresti haluaa meille antaa, ei ole yksinäistä. Meidän täytyy etsiä sitä ja tulla kelvollisiksi saamaan sitä muiden kanssa.” Jokapäiväisessä elämässäni ihmisten välillä on niin paljon eroja, etten aina tiedä, kuinka toimia tavalla, joka auttaisi tuomaan ykseyttä. Ja joskus olen vain todella väsynyt eikä haluni olla yhtä ole kovin voimakas.
Sen muistaminen, että ”ylpeys on ykseyden suuri vihollinen”, voi auttaa meitä tavoittelemaan Herran apua ykseyden vahvistamisessa. Luku 1. Kor. 12 on auttanut minua ymmärtämään, että jokaisella Jumalan lapsella on erilaisia hengellisiä lahjoja ja että heidän lahjansa ovat tärkeitä elämässäni. Olen myös oppinut, että Hänen lapsissaan olevat eroavuudet tekevät asioista jännittävämpiä ja kauniimpia.
Vaikka tiedän, ettei meidän pitäisi verrata itseämme muihin, olen valitettavasti joskus todella hyvä vertaamaan omia heikkouksiani muiden vahvuuksiin. Ja toisinaan tällaiset tunteet ovat estäneet minua kasvattamasta ykseyttä muiden kanssa, koska olen tuominnut heitä epävanhurskaasti (ks. Matt. 7:1).
Herra sanoo selkeästi, että Hän haluaa, että ”ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta [hajaannusta tai erottelua] vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan” (1. Kor. 12:25).
Niinpä olen kysynyt: ”Mitä voisin tehdä lakatakseni erottautumasta muista mielessäni ja sydämessäni?”
Olen rukoillut, että näkisin muut siten kuin Kristus näkee heidät. Olen rukoillut, että tunnistaisin heillä olevan lahjan, joka täytti tarpeeni sinä päivänä. Ja aivan yhtä tärkeää on se, että olen sallinut itseni olla kiitollinen siitä.
Sitten aloin kysyä itseltäni: ”Mitä voin oppia muilta, joilla on kokemuksia, joita minulla ei tule koskaan olemaan?” Tämä on auttanut minua näkemään perheeni, huoltoaseman hoitajan, teini-ikäiset, työtoverit ja kaikki ympärilläni olevat eri tavalla ja olemaan yhteydessä heihin merkityksellisemmillä tavoilla.
Minun on myös täytynyt luottaa muiden vahvuuksiin menestyäkseni perheessäni, työssä, kirkon tehtävissä tai joukkueissa. Useimmissa tapauksissa kilpailun sijaan täydensimme toisiamme ja luotimme toisiimme. Yhteiset ponnistelumme ja eroavuutemme, joita taivaallinen Isä vahvisti, toivat ihmeitä – ihmeitä, jotka voi saada aikaan vain täydellinen Jumala, joka on mestarillinen yhdistämään halut, erilaisuudet ja lahjat tavalla, joka siunaa Hänen lapsiaan.
Tiedän, että asenteeni ja tekoni voivat joko luoda ykseyttä tai tuhota sen. Tiedän myös, että haluan luoda sitä. Haluan saada turvaa, joka tulee ykseydestä Kristuksessa. Haluan tuntea olevani lähellä taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta ja antaa profeettojen johdattaa minua Heidän luokseen. Ja haluan auttaa ja saada muilta apua matkallani täällä kuolevaisuudessa.
Haluan valita ykseyden Kristuksessa. Olen varma, että sen tekeminen tuo enemmän iloa!