”Lujempia Kristuksen uskossa”, Liahona, elokuu 2024.
Tule ja seuraa minua
Lujempia Kristuksen uskossa
Kuinka me kasvatamme uskoa Jeesukseen Kristukseen niin, että se riittää kaikkiin elämänvaiheisiin?
Helamanin kirjan kolmannessa luvussa kerrotaan ”jatkuvan rauhan” (ks. Hel. 3:23) ajasta ja siitä, että kirkossa ”oli tavattoman suurta menestystä” (Hel. 3:24). Tuhansia kastettiin, ja ”ne siunaukset, joita kansalle vuodatettiin”, olivat niin runsaslukuisia, ”että itse ylipapit ja opettajatkin olivat määräämättömän hämmästyneitä” (Hel. 3:25).
Valitettavasti jotkut ihmisistä, ”jotka väittivät kuuluvansa Jumalan kirkkoon” (Hel. 3:33), tulivat ylpeiksi ja alkoivat vainota muita kirkon jäseniä (ks. Hel. 3:34). ”Nyt [tämän] takia kansan nöyrempi osa joutui kärsimään suuria vainoja ja kestämään paljon ahdinkoa” (Hel. 3:34).
Kuvittelen, että tämä oli erityisen tuskallista nöyrille kirkon jäsenille. Vain muutamaa vuotta aiemmin kansa oli nimittäin taistellut rinta rinnan estääkseen lamanilaisten hyökkäyksen (ks. Hel. 1). Tällä kertaa ahdingot tulivat kuitenkin sisältäpäin. Vainoojia olivat ne, joiden kanssa he olivat olleet ja rukoilleet sekä oppineet ja palvelleet Jumalaa.
Kuinka ”kansan nöyrempi osa” toimi tällaisen kärsimyksen keskellä? Mikä auttoi heitä kestämään sen ristiriidan, että heitä vainosivat ihmiset, jotka olivat kerran ilmaisseet olevansa myös Kristuksen opetuslapsia?
Kohdassa Hel. 3:35 on vastaus: ”He paastosivat ja rukoilivat usein ja tulivat vahvemmiksi ja vahvemmiksi nöyryydessään ja lujemmiksi ja lujemmiksi Kristuksen uskossa, niin että heidän sielunsa täyttyi ilolla ja lohdutuksella, niin, jopa niin, että heidän sydämensä puhdistui ja pyhittyi, mikä pyhittyminen tulee siitä, että he antoivat sydämensä Jumalalle” (korostus lisätty).
Miettikäämme, kuinka meistä voisi Helamanin ajan pyhien tavoin tulla ”lujempia ja lujempia Kristuksen uskossa”, kun kohtaamme yhdessä sen, mitä presidentti Russell M. Nelson on kuvaillut ”maailmanhistorian mitä ongelmallisimpana”, ennennäkemättömien haasteiden aikana.
Kaksi esimerkkiä Nefin uskosta
Pyhät kirjoitukset ovat täynnä sellaisten miesten ja naisten kokemuksia, joista tuli lujempia ja lujempia Kristuksen uskossa heidän kohdatessaan oman aikansa haasteita. Pohdi esimerkiksi Nefin uskollista suhtautumista kahteen sielua raastavaan kokemukseen, jotka olivat alussa lähes samanlaisia ja lopulta haasteellisen erilaisia.
Kun Nefi ja hänen veljensä palasivat Jerusalemista Ismaelin ja tämän perheen kanssa, Laman ja Lemuel sekä monet muut kapinoivat (ks. 1. Nefi 7:6–7). Nefi kutsui heitä parannukseen ja pyysi heitä muistamaan Herran (ks. 1. Nefi 7:8–15). Laman ja Lemuel vihastuivat Nefiin ja sitoivat hänen kätensä ja jalkansa köysillä ja jättivät hänet kuolemaan erämaahan (ks. 1. Nefi 7:16).
Niin sydäntä särkeviä kuin hänen veljiensä tekojen on täytynytkin olla, ja huolimatta siitä pelosta, jota hän on saattanut tuntea, Nefi päätti pysyä lujana uskossa Kristukseen. Nefi rukoili Herraa sanoen: ”Oi Herra, uskoni mukaan, joka minulla on sinuun, pelasta minut veljieni käsistä; niin, anna minulle voimaa katkoakseni nämä siteet, joilla minut on sidottu” (1. Nefi 7:17).
Nefin rukoukseen vastattiin heti ja ihmeellisellä tavalla! Siteet kirposivat hänen käsistään ja jaloistaan, ja hän seisoi veljiensä edessä ja puhui heille (ks. 1. Nefi 7:18). Nefin sydän on varmasti paisunut kiitollisuudesta Herraa kohtaan vapautumisen johdosta.
Tämä ei kuitenkaan ollut viimeinen kerta, kun Laman ja Lemuel sitoivat veljensä köysillä. Ja seuraavalla kerralla Nefin vapautuminen erosi merkittävästi ensimmäisestä kerrasta ja osoitti jälleen kerran Nefin uskon lujuuden Kristukseen.
Monia vuosia myöhemmin heidän ylittäessään merta matkalla luvattuun maahan Laman ja Lemuel sekä Ismaelin pojat alkoivat toimia ”perin karkeasti” ja unohtaa Herran voiman, joka oli siunannut heidän matkaansa (ks. 1. Nefi 18:9). Nefi kutsui heitä jälleen parannukseen, ja Laman ja Lemuel vihastuivat hänelle jälleen (ks. 1. Nefi 18:10). Aivan kuten he olivat tehneet aiemminkin, he ottivat Nefin kiinni ja sitoivat hänet vahvoilla köysillä (ks. 1. Nefi 18:11–12).
Mitä Nefi ajatteli, kun hänet sidottiin köysillä toisen kerran? Mitä sinä tai minä olisimme ajatelleet, jos olisimme jälleen joutuneet tähän ahdinkoon? Ehkäpä olisimme ajatelleet: ”Olen kokenut tämän ennenkin! Tiedän, mitä tehdä. Jos rukoilen Herraa, Hän vapauttaa minut heti ihmeellisellä tavalla.” Emme tiedä, mitä Nefi ajatteli, mutta me tiedämme, että vaikka nämä kaksi kokemusta olivat samankaltaisia, niiden välittömät seuraukset eivät olleet. Tällä kertaa Nefi ei vapautuisi heti veljiensä käsistä, vaan sen sijaan hän joutuisi kestämään neljä päivää kärsimystä heidän otteessaan (ks. 1. Nefi 18:14–15).
Muistellen aiempaa kokemustaan Nefi olisi saattanut rukoilla hyvin luottavaisena välitöntä vapautumista. Kun sellaista vapautusta ei tullut, Nefi olisi voinut lannistua ja epäilykset olisivat voineet heikentää hänen uskoaan. Kun tunnit ja päivät kuluivat ja hänen tuskansa lisääntyi, tuon lannistumisen ja epäilysten kasvava taakka olisi voinut murskata Nefin uskon. Hän olisi voinut nurista: ”Miksi minua ei ole vapautettu?” Eikö hänen uskonsa ollut suurempi nyt – kypsempi ja täysimittaisempi – kuin se oli ollut ensimmäisellä kerralla, kun hänet sidottiin? Eikö hänen uskonsa ollut kasvanut voimallisten kokemusten ansiosta, joita hän oli saanut Liahonasta, rikkoutuneesta jousestaan ja laivan rakentamisesta Herran itsensä johdolla?
Sen sijaan että Nefi olisi lannistunut tai alkanut epäillä, hän pysyi lujana uskossaan. Hänen uskonsa ei keskittynyt hänen vapautumisensa ajoitukseen tai tapaan, eikä hänen uskonsa riippunut odotetusta lopputuloksesta. Hänen uskonsa ei ollut ehdollista. Nefin usko keskittyi lujasti Jeesukseen Kristukseen – tapahtui mitä tahansa. Tuon uskon ansiosta hän saattoi kirjoittaa: ”Minä turvauduin Jumalaani ja ylistin häntä kaiken päivää, enkä minä nurissut Herraa vastaan ahdinkojeni tähden” (1. Nefi 18:16).
Huomaa, että sen uskon lujuuden vuoksi, joka Nefillä oli Kristukseen, hän pystyi saamaan lohtua ahdinkojensa keskellä ja tuskastaan huolimatta täyttymään Jumalan rakkaudella. Hän edusti sitä, mitä hänen veljensä Jaakob myöhemmin opetti:
”Turvautukaa Jumalaan horjumattomin mielin ja rukoilkaa häntä suuresti uskoen, niin hän lohduttaa teitä ahdingoissanne, ja hän ajaa teidän asiaanne – –.
Nostakaa päänne ja ottakaa vastaan mieluisa Jumalan sana ja kestitkää itseänne hänen rakkaudellaan, sillä te voitte, jos mielenne on luja, ikuisesti.” (MK Jaak. 3:1–2, korostus lisätty.)
Me voimme jatkaa uskossa
Sekä Nefi että pyhät Helamanin aikana antavat meille toivoa siitä, että Herran avulla meistä voi tulla lujempia uskossamme Kristukseen. Kun luet tätä, saatat miettiä, koskeeko tämä toivo sinua. Saakaamme kaikki lohtua ja rohkeutta näistä rakkaan profeettamme, presidentti Nelsonin sanoista:
”Herra ei vaadi meiltä täydellistä uskoa, jotta voimme päästä osallisiksi Hänen täydellisestä voimastaan. Mutta Hän kyllä pyytää meitä uskomaan. – –
Vapahtaja on lähimpänä sinua juuri silloin, kun kohtaat vuoren tai kiipeät sille osoittaen uskoa.”
Loppujen lopuksi, kuten vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, ”useimmat meistä ovat tällä hetkellä jossakin kohtaa jatkumoa, jonka toisessa päässä on sosiaalisesti motivoitunut osallistuminen evankeliumiin kuuluviin jumalanpalvelusmenoihin ja toisessa päässä täydelliseksi kehittynyt Kristuksen kaltainen sitoutuminen Jumalan tahtoon. Jossakin sillä jatkumolla Jeesuksen Kristuksen evankeliumin hyvä uutinen tulee sydämeemme ja valtaa sielumme. Se ei välttämättä tapahdu hetkessä, mutta meidän kaikkien tulisi kulkea sitä siunattua olotilaa kohti.”
Päättäkäämme siis aikamme ainutlaatuisten koettelemusten ja ahdinkojen keskellä valita – lopullisesti – Jeesukseen Kristukseen kohdistuva usko, joka riittää kaikkiin elämänvaiheisiin. Tehkäämme työtä ja paastotkaamme ja rukoilkaamme vahvistuaksemme Kristuksen uskossa ja olkoon mielemme luja, jotta saisimme Hänen lohdutustaan ahdingoissamme ja kestitsisimme itseämme Hänen rakkaudellaan ikuisesti.
Tässä tarkoituksessa todistan presidentti Nelsonin erityisen todistuksen totuudellisuudesta: ”Olipa teillä mitä tahansa kysymyksiä tai ongelmia, vastaus löytyy aina Jeesuksen Kristuksen elämästä ja opetuksista.”