Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Voitin hengellisen uupumuksen
Kirjoittaja asuu Yhdistyneissä arabiemiraateissa.
Kun palasin lähetystyöstäni, tunsin hyvin paljon paineita siitä, mitä tehdä seuraavaksi.
Rakastin lähetystyötäni. Mutta kun palasin kotiin Filippiineille, kohtasin paljon ahdistusta sen vuoksi, mitä kutsun ”hengelliseksi uupumukseksi”.
Minulle hengellinen uupumus tarkoittaa sitä, että tuntee olevansa täysin tyhjä annettuaan kaiken voitavansa. Tämä vaikutti elämääni siinä määrin, että pysyttelin huoneessani koko päivän, koska olin niin uupunut.
Kotiin palanneena lähetyssaarnaajana tunsin perheeni, ystävieni ja yhteisöni painostavan minua elämääni koskevien päätösten suhteen. Minusta tuntui, että ympärilläni olevilla ihmisillä oli paljon ajatuksia valinnoista, joita tein, ja siitä, mitä minun pitäisi tehdä – se oli musertavaa. Salasin tuntemukseni kaikilta, koska en halunnut tuottaa heille pettymystä.
Ajan mittaan paineet kävivät minulle liian suuriksi.
Tunsin samaa, mitä vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on kuvaillut:
”Joskus hengellinen luhistuminen voi tapahtua niin vähitellen, että pystymme tuskin huomaamaan, mitä on tapahtumassa. Kerrostuvan maa-aineksen tavoin hengellistä tuskaa ja murhetta voi kasautua ajan kuluessa, ja se voi kuormittaa henkeämme siinä määrin, että sitä on miltei liian raskasta kantaa. Näin voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun vastuullisista tehtävistämme työssä, kotona ja kirkossa tulee niin raskaita, että menetämme näkyvistämme evankeliumin ilon. Meistä saattaa jopa tuntua aivan kuin meillä ei olisi enempää annettavaa tai että Jumalan käskyjen mukaan eläminen tuntuu ylivoimaiselta.”
Vaikka minusta tuntui tältä, pystyin kokemaan rauhaa, kun käännyin taivaallisen Isän puoleen saadakseni johdatusta. Tässä on kolme tapaa, joilla tein sen:
1. Päästin irti muiden odotuksista
Muiden odotusten vuoksi minun oli vaikea tuntea rauhaa, jota tarvitsin siirtyäkseni takaisin elämään kotona kotiin palanneena lähetyssaarnaajana.
Niinpä rukoilin, mikä suunta minun pitäisi ottaa tulevaisuuteni suhteen, ja kerroin taivaalliselle Isälle tuntemastani paineesta. Kun tein työtä kutsuakseni Hengen elämääni, tunsin innoitusta ottaa uskon harppauksen ja muuttaa työhön Yhdistyneisiin arabiemiraatteihin. Tämä innoitus oli todella odottamatonta, ja monet ihmiset asuinyhteisössäni järkyttyivät, kun noudatin tätä kehotusta.
Tunsin yhtäkkiä todella paljon toivoa! Tunsin, että Hengen avulla Jumala johti minua suuntaan, joka toisi minulle tarvitsemani parantumisen.
Kun opin päästämään irti odotuksista, joita muilla ihmisillä oli minua kohtaan, ja keskityin taivaallisen Isän johdatukseen, pystyin kulkemaan eteenpäin tuntien toivoa ja uskoa.
Vanhin Uchdorft on opettanut myös: ”Me parannumme hengellisesti, kun astumme pois maailman varjoista Kristuksen ikuiseen valoon.”
2. Vapautin itseni vertailusta
Kun palasin kotiin lähetystyöstäni, minulla oli vaikeaa myös siksi, että vertasin itseäni muihin.
Vanhin Uchtdorf on puhunut vertailun vaaroista sanoen: ”Me käytämme niin paljon aikaa ja energiaa vertaamalla itseämme muihin – –. Se johtaa meidät luomaan itsellemme odotuksia, joita on mahdotonta täyttää. Sen seurauksena emme koskaan iloitse hyvistä saavutuksistamme, koska ne näyttävät olevan vähemmän kuin mitä joku toinen tekee.”
Minäkin keskityin liiaksi siihen, mitä muut kotiin palanneet lähetyssaarnaajat tekivät, ja sen vuoksi minusta tuntui, etten edistynyt juuri lainkaan. Mutta kun pyysin taivaalliselta Isältä apua muuttaakseni keskittymistäni ja pyrkiessäni aktiivisesti tekemään niin, pystyin huolehtimaan vähemmän siitä, mitä muut tekivät. Sen sijaan keskityin ainutlaatuiseen polkuuni ja askeliin, joita voisin ottaa joka päivä kohti hengellisiä ja ajallisia tavoitteitani.
3. Olin hengellisesti aloitteellinen
Muutto Dubaihin opetti minulle aloitteellisuuden tärkeyden. Olivatpa olosuhteemme millaiset tahansa, me voimme olla aloitteellisia muutosten tekemisessä ja etsiä Kristusta, missä sitten olemmekin.
Vaikka evankeliumi tuntui väsyttävältä, kun palasin kotiin lähetystyöstäni, siihen uppoutuminen oli itse asiassa vastaus uupumuksen tunteisiini. Koin suurempaa rauhaa ja parantumista, kun pyrin kuulumaan seurakuntaani ja varaamaan joka päivä aikaa Herralle.
Presidentti Russell M. Nelson on todistanut tästä ajatuksesta sanoen: ”Me tarvitsemme päivittäisiä kokemuksia Herran palvelemisesta ja Hänen evankeliuminsa tutkimisesta. Pyydän, että annatte Jumalan vallita elämässänne. Antakaa Hänelle reilu osa ajastanne. Kun teette niin, pankaa merkille, mitä tapahtuu myönteiselle hengelliselle liikevoimallenne.”
Kun kohtaan hengellisen uupumuksen, tiedän nyt, että keino löytää rauhaa on ylläpitää hengellistä liikevoimaa. Yksi tapa, jolla voimme tehdä sen, on siirtää huomiomme Vapahtajaan ja päästää irti muiden odotuksista.
Kun teen niin, koen rauhaa, jota tarvitsen kulkeakseni eteenpäin liittopolulla – askel kerrallaan.