”Kuva, kirja ja kaste”, Liahona, elokuu 2024.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Kuva, kirja ja kaste
Olen kiitollinen pienestä teosta, jolla oli suuri vaikutus.
Kuvitus Katy Dockrill
Ainakin kerran vuodessa koulupiirissämme käy ympäristötarkastaja. Yleensä tarkastaja on sydämellinen ja juttelemme kaikenlaista. Näin oli Ryan Pethtelin kohdalla. Ryan huomasi toimistossani kuvia perheestäni, joten jokaisella käynnillä kerroimme toisillemme perheistämme.
Yhdellä käynnillä Ryan huomasi uuden hääkuvan, jossa olivat poikani ja hänen vaimonsa Washington D.C:n temppelin edessä. Keskustelumme kääntyi temppeliin, Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin ja Mormonin kirjaan.
”Vaimoni ja minä olemme etsineet kirkkoa”, hän sanoi. ”Toivon voivani antaa lapsilleni sen, mitä sinä olet antanut omillesi.”
Valmistautuessani Ryanin seuraavaa käyntiä varten kirjoitin todistukseni Mormonin kirjaan ja vein kirjan toimistooni. Mutta seuraavana vuonna paikalle tuli toinen ympäristötarkastaja. Ryan ei enää työskennellyt sillä osastolla. Olin pettynyt, mutta pidin kirjan toimistossani siltä varalta, että tuntisin innoitusta antaa sen jollekulle toiselle.
Vuotta myöhemmin sain kuitenkin Ryanilta sähköpostiviestin käynnin järjestämiseksi. Hän oli palannut vanhaan työpaikkaansa. Kun hän saapui, keskustelumme siirtyi lopulta kirkkoon. Kun ojensin Ryanille Mormonin kirjan, hän selaili sitä innoissaan.
Muutamaa kuukautta myöhemmin menin aviomieheni Billin mukaan, kun hänellä oli korkean neuvoston puhetehtävä Länsi-Virginian Manningtonissa – Ryanin kotikaupungissa. Jälkeenpäin eräs sisar kappelissa kysyi minulta, tunsinko Ryanin ja olinko antanut hänelle Mormonin kirjan. Tämä sisar oli Ryanin vaimo Stephanie.
Stephanie sanoi, että hän ja Ryan olivat suunnitelleet menevänsä kasteelle edellisenä iltana, mutta Ryan oli sairastunut. Mikä valepukuinen siunaus! Bill ja minä pääsimme kolme viikkoa myöhemmin osallistumaan siirrettyyn kastetilaisuuteen. Heidän kastetilaisuudessaan Ryan mainitsi, että Mormonin kirja, jonka olin antanut hänelle, pysyi koskemattomana, kunnes hänen vaimonsa otti yhteyttä lähetyssaarnaajiin.
Oma osani heidän kääntymyksessään alkoi siitä, että laitoin toimistooni kuvan temppelistä. Kuva johti keskusteluun. Keskustelu johti Mormonin kirjaan.
Jokainen teko oli pieni, mutta seuraukset olivat suuret (ks. OL 64:33). Sydämeni pakahtuu kiitollisuudesta siitä, että pienillä teoillani oli suuri vaikutus ja että ne johtivat jonkun Vapahtajan luokse.