”Luomisen hengellinen vaikutelma”, Liahona, syyskuu 2024.
Henkilökuvia uskosta
Luomisen hengellinen vaikutelma
Jeesuksen Kristuksen sovitus sai mielessäni syvemmän merkityksen, kun veistin Abrahamin ja Iisakin tarinaa.
Valokuvat Christina Smith
Maalaaminen ja kuvanveisto ovat yksi tapa, jolla ilmaisen kiitollisuuttani maailman kauneudesta. Minulle taide alkaa luomisen hengellisestä vaikutelmasta.
”Liiton lapsi”
Kun eräs ystävä jäi eläkkeelle ja valmistautui muuttamaan muualle, valmistin hänelle teoksen nimeltä Liiton lapsi. Se on veistos, jossa Abraham pitelee Iisak-vauvaa. Sittemmin olen tehnyt sarjan muita veistoksia, jotka esittävät Abrahamia ja Iisakia. Ne ovat suosikkejani ja tärkeimpiä veistoksiani.
Stephan Seablen suosikkeja ovat Abrahamia ja Iisakia esittävät veistokset. Ne muistuttavat häntä Isän rakkaudesta ainosyntyistä Poikaansa kohtaan. Äärimmäisenä oikealla on hänen veistoksensa nimeltä Liiton lapsi.
Minusta voimallisin on se, jossa Abraham opastaa poikaansa kirjakääröjen pohjalta. Abraham tarttuu omaan reiteensä ja katsoo ylös tuskainen ilme kasvoillaan saatuaan Herralta vaikutelman, että hänen täytyy uhrata ainoa poikansa. Iisak halaa Abrahamia mutta ei ymmärrä, miksi hänen isänsä ei vastaa hänelle.
Tässä veli Seablen veistoksessa nimeltä Ota mukaasi ainoa poikasi Abraham saa Herralta vaikutelman, että hänen täytyy uhrata poikansa Iisak.
Toisessa valmisteilla olevassa veistoksessa he rakentavat yhdessä alttaria. Iisak kysyy, missä uhri on, ja Abraham vastaa, että Herra huolehtii siitä. Edellisessä veistoksessa Abrahamille annetaan pensaikossa oinas ja hänelle sanotaan, ettei hänen tarvitse uhrata poikaansa. Abraham halaa Iisakia pitäen häntä tiukasti sylissään. (Ks. 1. Moos. 22:1–13.)
Abraham syleilee Iisakia tässä veli Seablen veistoksessa nimeltä Koetuksen jälkeen.
Hyvin kallisarvoista tässä kertomuksessa on se, että se on malli eli vertauskuva Jumalan Pojan uhrista. Myös taivaallinen Isämme, joka rakastaa ainosyntyistä Poikaansa, teki valinnan uhrata Hänet mutta ei säästänyt Häntä viime hetkellä. Kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Neal A. Maxwellin (1926–2004) sanoin: ”Golgatan pensaikoissa ei ollut oinasta, jotta Hän olisi säästynyt, tämä Abrahamin ja Iisakin ystävä” (”Kallis Vapahtajain”, Valkeus, huhtikuu 1982, s. 13).
Sen sijaan Isä salli valitun Poikansa (ks. Moos. 4:2) suorittaa sovituksen meidän puolestamme, jotta me kaikki voimme palata kotiin asumaan jälleen Heidän luonaan, jos niin haluamme ja elämme kelvollisina saamaan tuon siunauksen (ks. Joh. 3:16–17).
Kokemukseni kertoo minulle, että Jumala on mukana elämässämme. Me olemme, jotta meillä ”voisi olla ilo” (2. Nefi 2:25), mutta me saamme kokemusta siitä, mitä kärsimme. Niin varmasti kuin hyviä asioita tapahtuukin, kuitenkin ”kaikessa on vastakohtaisuutta” (2. Nefi 2:11). Jumala on kuitenkin tukenamme, ja me voimme voittaa kaiken, mitä meidän täytyy, riippumatta siitä, mitä eteemme tulee. Huomaamme, että voimme selviytyä koetuksistamme, kun pyrimme edelleen rakastamaan, palvelemaan ja tulemaan armeliaammiksi – kuten Vapahtajamme.
Olen kiitollinen evankeliumista, perheestäni ja kaikista suurenmoisista ihmisistä kirkossa. Minne tahansa vaimoni Kathleen ja minä menimmekin lähetystyöhön eri puolilla maailmaa, me löysimme pyhiä, jotka rakastavat toisiaan, palvelevat ja siunaavat toisiaan sekä uhrautuvat toistensa puolesta. Taivaallinen Isä rakastaa meitä, ja me olemme Hänen lapsiaan. Mikään ei ole tärkeämpää kuin se, että on uskollinen Hänelle ja Hänen Pojalleen, jotka ovat niin uskollisia meille.
Missä tahansa veli Seable ja hänen vaimonsa Kathleen ovatkin palvelleet lähetystyössä eri puolilla maailmaa, he ovat löytäneet pyhiä, jotka ”rakastavat toisiaan, palvelevat ja siunaavat toisiaan sekä uhrautuvat toistensa puolesta”.