”Oppiaihe 10, luokan valmistautumisaineisto: Herran elävien profeettojen seuraaminen”, Palautuksen perustukset, opettajan aineisto, 2019
”Oppiaihe 10, luokan valmistautumisaineisto”, Palautuksen perustukset, opettajan aineisto
Oppiaihe 10, luokan valmistautumisaineisto
Herran elävien profeettojen seuraaminen
Mieti, kuinka elämäsi olisi erilaista ilman elävien profeettojen vaikutusta ja opetuksia. Kun opiskelet, mieti, kuinka Herran profeettojen seuraaminen voi tuoda elämääsi suurempaa johdatusta ja siunauksia.
Osa 1
Kuinka se, että teen valinnan seurata Herran profeettoja, voi siunata elämääni?
Sinä päivänä, jona Jeesuksen Kristuksen kirkko järjestettiin, Herra ilmoitti, että profeetta Joseph Smithiä ”[kutsuttaisiin] – – näkijäksi, kääntäjäksi, profeetaksi, Jeesuksen Kristuksen apostoliksi, kirkon vanhimmaksi” (OL 21:1).
Sitten Herra antoi pyhille käskyn seurata Hänen profeettaansa ja kuvaili siunauksia, joita koituisi, jos he tekisivät niin.
Seuraavana vuonna Herra esitti uudelleen, mikä yhteys on Hänen äänensä ja profeettojen äänen välillä. Ilmoituksessa, joka annettiin esipuheeksi Käskyjen kirjaan, josta tuli myöhemmin Oppi ja liitot, Herra opetti jälleen, että ”vaikka taivaat ja maa katoavat, minun sanani ei katoa vaan toteutuu täysin; olipa se puhuttu minun omalla äänelläni tai minun palvelijoideni äänellä, se on sama” (OL 1:38).
Vanhin Ulisses Soares kahdentoista apostolin koorumista on todistanut:
Se, että meillä on profeettoja, on merkki Jumalan rakkaudesta lapsiaan kohtaan. He ilmoittavat Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen kansalle, mitä Jumala ja Kristus ovat luvanneet ja millaisia He todella ovat. – –
Kun seuraamme [Herran profeettoja], meidän elämämme on onnellisempaa ja yksinkertaisempaa, meidän on helpompi kestää vaikeuksiamme ja ongelmiamme ja me luomme ympärillemme hengellisen suojavarustuksen, joka suojelee meitä vihollisen hyökkäyksiltä meidän aikanamme. (Ulisses Soares, ”Profeetat puhuvat Pyhän Hengen voimalla”, Liahona, toukokuu 2018, s. 99)
Osa 2
Kuinka voin ottaa vastaan Herran profeettojen sanat ”kärsivällisyydessä ja uskossa” (OL 21:5)?
Toisinaan sinun voi olla vaikeaa hyväksyä Herran profeettojen neuvoja ja opetuksia ja noudattaa niitä. Näin voi tapahtua, kun et täysin ymmärrä heidän sanojensa taustalla olevia perusteluja. Tai heidän opetuksensa saattavat olla ristiriidassa yhteiskunnan suosittujen käsitysten ja käytäntöjen kanssa tai omien henkilökohtaisten näkemystesi ja suvun perinteiden kanssa.
Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on antanut seuraavan neuvon ja lupauksen:
Älkää yllättykö, jos toisinaan omat henkilökohtaiset näkemyksenne eivät alkuun olisikaan yhdenmukaisia Herran profeetan opetusten kanssa. Nämä ovat oppimisen ja nöyryyden hetkiä, kun polvistumme rukoukseen. Me kuljemme eteenpäin uskossa, luottaen Jumalaan, tietäen, että ajan mittaan saamme lisää hengellistä selkeyttä taivaalliselta Isältämme. – –
Olen huomannut, että kun rukoillen tutkin Jumalan profeetan sanoja sekä huolellisesti ja kärsivällisesti sovitan oman tahtoni hengellisesti hänen innoitettujen opetustensa mukaiseksi, niin uskoni Herraan Jeesukseen Kristukseen aina kasvaa. Jos teemme valinnan siirtää hänen neuvonsa syrjään ja päätämme, että me tiedämme paremmin, niin uskomme kärsii ja iankaikkinen näkemyksemme hämärtyy. Lupaan teille, että kun edelleen päättäväisesti seuraatte profeettaa, teidän uskonne Vapahtajaan kasvaa. (Neil L. Andersen, ”Jumalan profeetta”, Liahona, toukokuu 2018, s. 26–27)
Sisar Carol F. McConkie, joka palveli ensimmäisenä neuvonantajana Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa, on opettanut:
Kun otamme profeetallisesta sanasta vaarin sekä noudatamme ja vahvistamme sitä, me todistamme, että meillä on uskoa alistua nöyrästi Herran tahtoon, viisauteen ja ajoitukseen.
Me noudatamme profeetallista sanaa silloinkin, kun se tuntuu kohtuuttomalta, hankalalta ja epämukavalta. Maailman mittapuun mukaan profeetan seuraaminen saattaa olla epäsuosittua, poliittisesti epäkorrektia tai yhteiskunnallisesti paheksuttua. Mutta profeetan seuraaminen on aina oikein. – –
Kun me noudatamme profeettojen sanoja, me rakennamme kotimme ja elämämme iankaikkisesti varmalle perustukselle, ”Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika” [Hel. 5:12]. (Carol F. McConkie, ”Eläkää profeettojen sanojen mukaan”, Liahona, marraskuu 2014, s. 78–79)
Seuraava esimerkki kirkon historiasta voi osaltaan havainnollistaa, mitä tarkoittaa se, että ottaa vastaan Herran elävien profeettojen sanat kärsivällisyydessä ja uskossa. Puhuessaan kirkkauden valtakuntia koskevasta näystä, joka nykyään on tallennettuna lukuun OL 76 (ks. myös ”The Vision (D&C 76)” [Näky (OL 76)], churchofjesuschrist.org), presidentti Brigham Young sanoi:
Kun Jumala ilmoitti Joseph Smithille ja Sidney Rigdonille, että kaikille oli varattu paikka sen valon mukaan, jonka he olivat vastaanottaneet, ja perustuen siihen, olivatko he hylänneet pahan ja tehneet hyvää, se muodostui monelle suureksi koettelemukseksi ja jotkut luopuivat, koska Jumala ei aikonut lähettää pakanoita ja pikkulapsia ikuiseen rangaistukseen, vaan Hänellä oli ajallaan pelastuksen sija kaikille ja Hän siunaisi rehellisiä, hyveellisiä ja totuudellisia riippumatta siitä, kuuluivatko nämä joskus johonkin kirkkoon vai eivät. Se oli uusi oppi tälle sukupolvelle, ja monet kompastuivat siihen. (Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, 1997, s. 292)
Alussa myös Brigham Youngin oli vaikea hyväksyä tätä oppia. Hän sanoi: ”Perinteeni olivat sellaiset, että kun ’Näky’ tuli tietooni ensimmäisen kerran, se oli suoraan ristiriidassa ja vastoin aiemmin saamaani opetusta. Sanoin: Odottakaa hieman. En torjunut sitä, mutta en pystynyt ymmärtämään sitä. – – Minun [piti] miettiä ja rukoilla, lukea ja miettiä, kunnes tiesin ja täysin ymmärsin sen omakohtaisesti.” (Julkaisussa Journal of Discourses, osa 6, s. 281.)
Osa 3
Mikä on profeettojen rooli siinä, että minulle opetetaan tosi oppia?
Varhain kirkon historiassa Joseph Smith etsi Herralta apua niiden kirkon jäsenten suhteen, joita väärä oppi oli eksyttänyt.
[Useita kuukausia sen jälkeen kun kirkko oli järjestetty, Joseph Smith] sai tietää, että Hiram Page, yksi [Mormonin kirjan] kahdeksasta silminnäkijästä ja opettaja Aaronin pappeudessa, oli alkanut tavoitella ilmoituksia kirkolle sen kautta, minkä hän uskoi näkijänkiveksi. Monet pyhät – – uskoivat, että nämä ilmoitukset olivat Jumalalta.
Joseph tiesi kohdanneensa hyvin vaikean tilanteen. Hiramin ilmoitukset jäljittelivät pyhien kirjoitusten kieltä. Niissä puhuttiin Siionin perustamisesta ja kirkon järjestämisestä, mutta toisinaan ne olivat ristiriidassa Uuden testamentin ja niiden totuuksien kanssa, joita Herra oli ilmoittanut Josephin kautta.
Koska Joseph ei tiennyt, mitä tehdä, hän jäi eräänä iltana valvomaan ja pyytämään johdatusta. (Saints: The Story of the Church of Jesus Christ in the Latter Days, kirja 1, The Standard of Truth, 1815–1846, 2018, s. 97)
Vastauksena Joseph Smithin rukouksiin Herra antoi lukuun OL 28 tallennetun ilmoituksen, joka selvensi Josephin ainutlaatuista roolia kirkon profeettana.
Herra julisti myös, ettei se, mitä Hiram Page oli kirjoittanut, ollut Jumalasta (ks. OL 28:11). Pian tämän ilmoituksen antamisen jälkeen ”pyhät hylkäsivät Hiramin ilmoitukset ja antoivat yksimielisen tukensa Josephille ainoana, joka voisi saada ilmoitusta kirkkoa varten” (Saints, kirja 1, s. 98).
Koska Herran elävillä profeetoilla on avaimet saada ilmoitusta kirkkoa varten, heillä on myös vastuu opettaa ja selventää oppia kirkon jäsenille. Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:
Kirkossa nykyisin aivan kuten entisaikoinakin Kristuksen opin vakiinnuttaminen tai opillisten poikkeamien oikaiseminen riippuu jumalallisesta ilmoituksesta niille, joille Herra suo apostolisen valtuuden. – –
Kirkon presidentin alaisuudessa, jolla on ylin valta ja valtuus, heillä on oikeus, voima ja valtuus julistaa Jumalan mieltä ja tahtoa Hänen kansalleen. – –
Kuinka Vapahtaja ilmoittaa tahtonsa ja oppinsa profeetoille, näkijöille ja ilmoituksensaajille? Hän voi toimia sanansaattajan välityksellä tai omassa persoonassaan. Hän voi puhua omalla äänellään tai Pyhän Hengen äänellä – – (ks. 1. Nefi 17:45; OL 9:8). Vapahtaja voi puhua palvelijoilleen henkilökohtaisesti tai näiden neuvostolle (ks. 3. Nefi 27:1–8). – –
Tulee muistaa, ettei jokainen kirkon jonkun entisen tai nykyisen johtohenkilön lausunto ole välttämättä oppia. Kirkossa ymmärretään yleisesti, että jonkun johtohenkilön jossakin yksittäisessä tilanteessa antama lausunto edustaa usein henkilökohtaista, vaikkakin harkittua mielipidettä, jota ei ole tarkoitettu viralliseksi tai koko kirkkoa sitovaksi. (D. Todd Christofferson, ”Kristuksen oppi”, Liahona, toukokuu 2012, s. 86–88)
Vanhin Andersen on selittänyt, että tosi oppia opettavat johdonmukaisesti Herran valitut, elävät profeetat:
Muutamat epäilevät uskoaan löytäessään jonkun kirkon johtohenkilön vuosikymmenten takaisen lausunnon, joka vaikuttaa yhteensopimattomalta oppimme kanssa. Kirkon oppia ohjaa eräs tärkeä periaate. Oppia opettavat kaikki 15 ensimmäiseen presidenttikuntaan ja kahdentoista koorumiin kuuluvaa. Se ei ole kätkettynä yhden puheen johonkin epämääräiseen kappaleeseen. Tosia periaatteita opetetaan usein ja niitä opettavat monet. Oppiamme ei ole vaikea löytää. (Neil L. Andersen, ”Uskonne koettelemus”, Liahona, marraskuu 2012, s. 41)