”Oppiaihe 5, luokan valmistautumisaineisto: Mormonin kirjan esiintulo”, Palautuksen perustukset, opettajan aineisto, 2019
”Oppiaihe 5, luokan valmistautumisaineisto”, Palautuksen perustukset, opettajan aineisto
Oppiaihe 5, luokan valmistautumisaineisto
Mormonin kirjan esiintulo
Ennen kuin Moroni kätki nefiläisten aikakirjan, hän profetoi sen tulevan esiin myöhempinä aikoina: ”Kenelläkään ei voi olla voimaa tuoda sitä valoon, ellei Jumala sitä hänelle anna” (Morm. 8:15). Mieti, miksi taivaallinen Isä valitsi nuoren, kouluja käymättömän maalaispojan kääntämään ja julkaisemaan yhden aikamme vaikuttavimmista kirjoista.
Osa 1
Kuinka Joseph Smith toi Mormonin kirjan esiin Jumalan voimalla?
Mormonin kirjan esiin tulemisen yhteydessä tapahtui useita ihmeellisiä tapahtumia, jotka todistavat siitä, että se käännettiin Jumalan voimalla (ks. Pyhät – kertomus Jeesuksen Kristuksen kirkosta myöhempinä aikoina, kirja 1, Totuuden viiri, 1815–1846, luvut 3–6; ks. Liahona, huhtikuu, kesäkuu, heinäkuu ja elokuu 2018).
Enkeli palveli Joseph Smithiä ja kertoi hänelle muinaisesta aikakirjasta.
Syyskuun 21. päivän iltana 1823 enkeli Moroni ilmestyi Joseph Smithille ja kertoi hänelle, että Jumalalla oli hänelle työ tehtäväksi (ks. JS–H 1:33).
Valmistaudu oppitunnille tutkimalla
Lue JS–H 1:34–35.
Joseph Smith käänsi Mormonin kirjan, vaikka hän oli nuori eikä hänellä ollut juurikaan koulutusta.
Joseph Smith oli 17-vuotias, kun enkeli Moroni ensimmäisen kerran kävi hänen luonaan ja kun Joseph ensimmäisen kerran näki kultalevyt. Josephin ollessa 18–21-vuotias Moroni kävi hänen luonaan kerran vuodessa ja antoi hänelle ”opetusta ja tietoa” (JS–H 1:54). Kun Joseph oli 21-vuotias, hän sai luvan ottaa levyt, jotta ne voitiin kääntää. Kun hän oli 22-vuotias, hän käänsi osan levyistä Martin Harrisin toimiessa kirjurina. (Tämä käsikirjoitus, joka koostui 116 sivusta, katosi sittemmin, eikä sitä käännetty uudelleen.) Kun Joseph oli 23-vuotias, hän käänsi kirjan valmiiksi Oliver Cowderyn ja muiden toimiessa kirjureina.
Profeetta Joseph Smithin vaimo Emma Smith selitti: ”[Siihen aikaan] Joseph Smith – – ei osannut kirjoittaa eikä sanella johdonmukaista ja hyvin muotoiltua kirjettä, Mormonin kirjan kaltaisen kirjan sanelemisesta puhumattakaan. Ja vaikka olin aktiivisesti osallisena niihin tapahtumiin ja olin läsnä levyjä käännettäessä, – – se on minusta aivan yhtä ihmeellistä, ’ihmeellistä tekoa ja ihmettä’, kuin kenestä tahansa muusta. – – Mormonin kirjalla on jumalallinen alkuperä – minulla ei ole siitä pienintäkään epäilystä.” (”Last Testimony of Sister Emma”, The Saints’ Herald, 1. lokakuuta 1879, s. 290.)
Joseph Smith sai käännöksen valmiiksi poikkeuksellisen lyhyessä ajassa.
On arvioitu, että Joseph Smithin käännöstyö vei ”65 työpäivää tai vähemmän”, ja käännetyn kirjan ”nykyinen laitos sisältää 531 sivua. Se tekee keskimäärin kahdeksan sivua päivässä. Ajatelkaapa sitä, kun käännätte jotakin kirjaa tai laaditte omaa Mormonin kirjan lukusuunnitelmaanne.” (Russell M. Nelson, ”A Treasured Testament”, Ensign, heinäkuu 1993, s. 61–62.)
Joseph Smith käänsi ilman muistiinpanoja ja ilman että olisi tarkastellut käsikirjoitusta.
Emma kuvaili käännöstyötä pojalleen Joseph Smith III:lle vähän ennen kuolemaansa vuonna 1879:
Uskon, että kirkko on perustettu jumalallisen ohjauksen mukaan. Uskon siihen täysin. – –
[Josephilla] ei ollut mitään käsikirjoitusta tai kirjaa, josta hän olisi lukenut [kun hän käänsi]. – –
Jos hänellä olisi ollut jotakin sen kaltaista, hän ei olisi pystynyt salaamaan sitä minulta. – –
Levyt olivat tavallisesti pöydällä käärittyinä pieneen pellavaliinaan, jonka olin antanut hänelle levyjen päälle kiedottavaksi, eikä niitä yritetty millään lailla piilotella. Kerran tunnustelin levyjä, kun ne olivat siten pöydällä, seuraten niiden ulkoreunoja ja muotoa. Ne tuntuivat taipuisilta kuin kartonki, ja niistä lähti kahiseva metallinen ääni, kun sivuja liikutteli peukalolla, kuten silloin kun selaa sormella kirjan sivun reunoja. – –
Olen vakuuttunut siitä, että kukaan ei olisi voinut sanella noiden käsikirjoitusten tekstiä ilman innoitusta. Sillä kun minä toimin isäsi kirjurina, hän saneli minulle tunnin toisensa perään; ja kun hän palasi työhön aterioiden tai keskeytysten jälkeen, hän aloitti heti siitä, mihin oli jäänyt, ilman että olisi nähnyt käsikirjoitusta tai että siitä olisi yhtään luettu hänelle. Tämä oli hänelle aivan tavallista. Olisi ollut epätodennäköistä, että joku oppinut ihminen pystyisi tekemään niin. Ja henkilölle, joka oli niin tietämätön ja oppimaton kuin hän oli, se oli yksinkertaisesti mahdotonta. (Emma Smith, julkaisussa ”Last Testimony of Sister Emma”, The Saints’ Herald, 1. lokakuuta 1879, s. 289–290)
Joseph Smithille annettiin välineitä, jotka auttoivat häntä kääntämään.
Joseph ei kääntänyt Mormonin kirjaa perinteisellä tavalla. Hän ei tuntenut levyjen alkuperäistä kieltä ja sitten kääntänyt sitä kieltä englannin kielelle. Hän pikemminkin esitti yhdellä kielellä olevan tekstin toisella kielellä ilmoituksen kautta – ”Jumalan lahjan ja voiman avulla” (OL 135:3).
Joseph ja hänen kirjurinsa kirjoittivat kahdesta välineestä, joita käytettiin Mormonin kirjan kääntämiseen. Toinen välineistä, jota Mormonin kirjassa kutsutaan ”kääntäjiksi” (Moosia 8:13), tunnetaan myöhempien aikojen pyhien piirissä tänä päivänä paremmin nimellä ”urim ja tummim” (JS–H 1:35). Oliver Cowdery sanoi, että ”katsomalla läpi” urimin ja tummimin Joseph ”pystyi lukemaan levyihin kaiverrettuja uudistettuja egyptinkielisiä kirjoitusmerkkejä englannin kielellä” (ks. ”Mormonin kirjan kääntäminen”, Evankeliumiaiheisia tutkielmia, churchofjesuschrist.org).
Jotkin myöhemmät kertomukset antavat ymmärtää, että Joseph käytti toisinaan erästä toista välinettä Mormonin kirjan kääntämisessä. Tämä väline oli pieni soikea kivi, jota kutsuttiin näkijänkiveksi ja jonka Joseph oli löytänyt useita vuosia ennen kuin hän sai kultalevyt. Näissä kertomuksissa annetaan ymmärtää, että Joseph pani joko kääntäjät tai näkijänkiven hattuun estääkseen ulkopuolisen valon, minkä ansiosta hän saattoi paremmin nähdä välineeseen ilmestyvät sanat. (Ks. ”Book of Mormon Translation”, topics.churchofjesuschrist.org; ks. myös Richard E. Turley jr., Robin S. Jensen ja Mark Ashurst-McGee, ”Joseph, näkijä”, Liahona, lokakuu 2015, s. 13–14.)
Reilu vuosi Mormonin kirjan julkaisemisen jälkeen Josephia pyydettiin eräässä kokouksessa kertomaan yksityiskohtia Mormonin kirjan esiintulosta. Kokouksen pöytäkirjassa mainitaan hänen sanoneen, että ”maailmalle ei ollut tarkoitus kertoa Mormonin kirjan esiintulon kaikkia yksityiskohtia” ja että ”hänen ei ollut tarkoituksenmukaista kertoa näitä asioita” (”Minutes, Oct. 25–26, 1831”, julkaisussa Minute Book 2, s. 13, josephsmithpapers.org).
Vanhin Neal A. Maxwell kahdentoista apostolin koorumista selitti:
Monet, jotka lukevat Mormonin kirjaa, haluavat ymmärrettävästi tietää enemmän sen esiintulosta, mukaan lukien varsinaisen käännösprosessin. Se, mitä me tiedämme itse Mormonin kirjan esiintulosta, on riittävää, mutta se ei ole kattavaa. – –
Ehkäpä kääntämisen yksityiskohtia ei ole kerrottu [siksi], että tarkoituksemme on uppoutua kirjan sisältöön eikä kiinnostua liikaa prosessista, jolla olemme sen saaneet. (Neal A. Maxwell, ”By the Gift and Power of God”, Ensign, tammikuu 1997, s. 39, 41)
Valmistaudu oppitunnille pohtimalla
Mistähän syystä meidän pitäisi kiinnostua enemmän ”kirjan sisällöstä” kuin ”prosessista, jolla olemme sen saaneet”?
Osa 2
Kuinka Mormonin kirjan silminnäkijöiden todistukset antavat lisätodisteen sen totuudellisuudesta?
Kääntäessään Mormonin kirjaa Joseph Smith ja Oliver Cowdery saivat tietää, että Herra näyttäisi levyt kolmelle erityiselle todistajalle (ks. Et. 5:2–4). Oliver, David Whitmer ja Martin Harris ”saivat innoitusta toivoa, että he saisivat olla nämä kolme erityistä todistajaa” (OL 17, luvun johdanto).
Kesäkuussa 1829 Oliverille, Davidille ja Martinille näytettiin levyt ihmeellisellä tavalla. He todistivat, että ”Jumalan enkeli laskeutui taivaasta ja toi ja asetti levyt silmiemme eteen, että me katsoimme ja näimme ne ja niissä olevat kaiverrukset” (”Kolmen silminnäkijän todistus”, Mormonin kirja).
Heti sen jälkeen, kun kolme silminnäkijää olivat kohdanneet enkelin, Joseph Smith palasi Whitmerien kotiin ja huudahti vanhemmilleen: ”Isä, äiti, ette tiedä, kuinka onnellinen olen. Herra on nyt antanut näyttää levyt kolmelle muulle minun lisäkseni – he ovat nähneet enkelin, joka on todistanut heille, ja heidän pitää todistaa, että se, mitä minä olen sanonut, on totta, sillä he tietävät nyt omakohtaisesti, että minä en kuljeskele ympäriinsä pettämässä ihmisiä. Ja minusta tuntuu kuin minulta olisi otettu kuorma, joka oli miltei [liian] raskas kannettavakseni, ja sydäntäni ilahduttaa, ettei minun enää tarvitse olla aivan yksin maailmassa.” (”Lucy Mack Smith, History, 1845”, s. 153–154, josephsmithpapers.org)
Myöhemmin Joseph näytti levyt myös kahdeksalle silminnäkijälle. He julistivat, että ”olemme käsitelleet [levyjä] käsillämme; ja me näimme myös niissä olevat kaiverrukset, – – ja tiedämme varmasti, että [Joseph] Smithillä on levyt, joista olemme puhuneet” (”Kahdeksan silminnäkijän todistus”, Mormonin kirja).
Huolimatta Joseph Smithin kanssa syntyneistä erimielisyyksistä, jotka johtivat siihen, että kukin kolmesta silminnäkijästä jätti kirkon ([Oliver] Cowdery ja [Martin] Harris palasivat myöhemmin), he vahvistivat edelleen todistuksensa silminnäkijänä läpi elämänsä. Samalla tavoin kukin kahdeksasta silminnäkijästä vahvisti todistuksensa levyjen tarkastelemisesta, vaikka jotkut lopulta vieraantuivat kirkosta. He antoivat lukuisia lausuntoja monien vuosien varrella riippumatta muuttuvista asenteistaan Joseph Smithiä ja kirkkoa kohtaan. Näiden lausuntojen yhteispaino on voimallisena todistuksena heidän Mormonin kirjassa julkaistujen lausuntojensa uskottavuudesta. (”Witnesses of the Book of Mormon”, Church History Topics, churchofjesuschrist.org)
Kirjoita ajatuksiasi
Kirjoita muistiin kokemuksia, joita sinulla on ollut ja jotka ovat auttaneet sinua tietämään, että Mormonin kirja on totta. Sinulle annetaan oppitunnin aikana tilaisuus lausua oma todistuksesi, jos haluat.