”Oppiaihe 25, luokan valmistautumisaineisto: Seuraanto presidenttikunnassa ja matka länteen”, Palautuksen perustukset, opettajan aineisto, 2019
”Oppiaihe 25, luokan valmistautumisaineisto”, Palautuksen perustukset, opettajan aineisto
Brigham Young katsoo, kun pyhät lähtevät Nauvoosta.
Oppiaihe 25, luokan valmistautumisaineisto
Seuraanto presidenttikunnassa ja matka länteen
Ilmoitettuaan Joseph ja Hyrum Smithin kuolemasta erään sanomalehden artikkeli päättyi johtopäätökseen: ”Näin päättyy mormonismi” (Weekly Herald, 13. heinäkuuta 1844, s. 220). Profeetta Josephin kuoleman myötä monet ulkopuoliset tarkkailijat uskoivat, että kirkko hajoaisi. Ja kirkon jäsenet kyselivät, kuka johtaisi heitä. Kun tutkit tämän oppiaiheen aineistoa, pane merkille, kuinka Herra edelleen opastaa kirkkoaan profeetan kuoleman jälkeen.
Osa 1
Kuka johtaa Herran kirkkoa, kun profeetta kuolee?
Tee jompikumpi tämän osan seuraavista vaihtoehdoista:
-
Katso video ”The Succession Crisis after Joseph Smith’s Murder” [Joseph Smithin murhan jälkeinen seuraantokriisi] (8.03) ja tee sitten tämän osan lopussa oleva pohdi-toiminta.
-
Tutki seuraavaa aineistoa ja tee sitten pohdi-toiminta.
Joseph ja Hyrum Smithin kuoleman myötä Nauvoon ylle laskeutui raskasmielisyyden ilmapiiri. Tänä hämmennyksen aikana useat ihmiset väittivät, että heillä oli oikeus johtaa kirkkoa. Yksi näistä henkilöistä oli Sidney Rigdon.
Josephin kuoleman aikaan Brigham Young ja muut apostolit olivat palvelemassa lähetystyössä Yhdysvaltain itäosissa. Vasta 16. heinäkuuta 1844 Brigham sai kirjeen, jossa selostettiin Joseph ja Hyrum Smithin murhaa.
Kun Brigham luki kirjeen, hänestä tuntui aivan kuin hänen päänsä halkeaisi. Hän ei ollut koskaan tuntenut sellaista epätoivoa.
Hänen ajatuksensa kääntyivät heti pappeuteen. Josephilla oli ollut kaikki avaimet, jotka olivat välttämättömiä endaumentin antamiseksi pyhille ja heidän sinetöimisekseen yhteen iankaikkisuudeksi. Ilman niitä avaimia Herran työ ei voisi mennä eteenpäin. Hetken aikaa Brigham pelkäsi, että Joseph oli mennessään vienyt ne hautaan.
Sitten yhtäkkisen ilmoituksen hetkenä Brigham muisti, kuinka Joseph oli antanut avaimet kahdelletoista apostolille. Painaen kätensä lujasti polveaan vasten hän sanoi: ”Valtakunnan avaimet ovat juuri täällä kirkossa.” (Saints: The Story of the Church of Jesus Christ in the Latter Days, kirja 1, The Standard of Truth, 1815–1846, 2018, luku 45)
Elokuun 7. päivänä vuonna 1844 kaksitoista apostolia ja joukko muita kirkon johtohenkilöitä kokoontuivat neuvostona. Tässä kokouksessa Sidney Rigdon, joka oli käynyt tyytymättömäksi kirkkoa kohtaan, vakuutti, että koska hänet oli aiemmin kutsuttu ja asetettu Joseph Smithin puhemieheksi (ks. OL 100:9), niin hänen vastuunaan oli ”valvoa, että kirkkoa johdetaan asianmukaisella tavalla” (julkaisussa History, 1838–1856 [Manuscript History of the Church], osa F-1, s. 295, josephsmithpapers.org).
Kun Sidney oli päättänyt puheensa, Brigham Young julisti:
Joseph antoi [kahdentoista apostolin] pään päälle kaikki ne avaimet ja voimat, jotka kuuluvat apostolin virkaan ja joita hän itse piti hallussaan ennen kuin hänet otettiin pois. (Brigham Young, julkaisussa History, 1838–1856, osa F-1, s. 296, josephsmithpapers.org)
Seuraavana päivänä pyhät Nauvoossa kokoontuivat kuulemaan, kun Sidney Rigdon esitti johtajuusvaatimuksensa. Hänen puheensa jälkeen Brigham Young puhui lyhyesti puolustaen sitä, että kahdentoista koorumi, jolla yhdessä oli kaikki pappeuden avaimet, jotka oli palautettu profeetta Joseph Smithille, johti kirkkoa toistaiseksi.
Kun Emily [Hoyt] kuunteli Brighamin puhuvan, hän huomasi vilkuilevansa ylös Brighamiin varmistuakseen siitä, ettei puhujana ollut Joseph. Brighamilla oli Josephin ilmaisutavat, hänen päättelytapansa ja jopa hänen äänensä sointi. – –
Seitsemän vuotta myöhemmin Emily kirjasi ylös kokemuksensa siitä, kun hän katseli Brighamin puhuvan pyhille, ja todisti, kuinka paljon tämä näytti ja kuulosti Josephilta puhujakorokkeella. Tulevina vuosina kymmenet pyhät vahvistivat hänen todistuksensa omalla todistuksellaan kuvaillen, kuinka he sinä päivänä näkivät Josephin profeetallisen viitan laskeutuvan Brighamin harteille. (Saints, kirja 1, luku 45)
Wilford Woodruff kirjoitti: ”Ellen olisi nähnyt häntä [Brighamia] omin silmin, kukaan ei olisi saanut minua vakuuttuneeksi siitä, ettei siinä ollut Joseph Smith” (julkaisussa History of the Church, osa 7, s. 236).
Brigham Youngin julistettua, että Joseph oli antanut apostolinviran avaimet ja voimat kahdelletoista, ja Pyhän Hengen annettua vahvistavan todistuksensa pyhät ymmärsivät Herran tahdon ja antoivat hyväksyntänsä ja tukensa kahdentoista apostolin koorumille Jeesuksen Kristuksen palautetun kirkon johtajina.
Valmistaudu oppitunnille pohtimalla
Mieti sitä tapaa, jolla taivaallinen Isä teki tiettäväksi tahtonsa ja rakkautensa pyhille näyttämällä heille, että Brigham Youngin ja kahdentoista oli määrä johtaa kirkkoa. Kuinka sinä olet tullut tietämään, että ne, jotka johtavat kirkkoa tänä päivänä, ovat Jumalan valitsemia ja kutsumia?
Osa 2
Kuinka Herra voi opastaa meitä, kun tulevaisuus näyttää epävarmalta?
Tammikuussa 1846 – pyhiin kohdistuvan kasvavan vainon keskellä – kaksitoista apostolia viimeistelivät suunnitelmat lähteä Nauvoosta ja mennä länteen. Vuonna 1842 Joseph Smith oli profetoinut: ”Pyhät kärsisivät jatkuvasti paljon koettelemuksia ja heidät karkotettaisiin Kalliovuorille; – – [he auttaisivat] asuttamisessa ja kaupunkien rakentamisessa ja [heistä tulisi mahtava kansa] Kalliovuorten keskellä” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 541–542).
Brigham Young johtaa pyhät pois Nauvoosta.
Samalla kun pyhät valmistautuivat lähtemään Nauvoosta, he myös työskentelivät saadakseen Nauvoon temppelin valmiiksi. Kun sen valmistuminen lähestyi, tuhansia pyhiä tulvi temppeliin päivin ja öin saamaan endaumentin ja sinetöimistoimitukset. Sisar Sarah Rich totesi:
Ilman sitä uskoa ja tietoa, jota meille annettiin siinä temppelissä Herran Hengen vaikutuksella ja avulla, matkamme olisi ollut kuin hyppäämistä tuntemattomaan. – – Mutta me uskoimme taivaalliseen Isäämme ja panimme luottamuksemme Häneen tuntien, että olimme Hänen valittu kansansa. (Sarah Rich, julkaisussa Tyttäriä minun valtakunnassani – Apuyhdistyksen historiaa ja työtä, 2011, s. 32)
Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista puhui pyhistä, jotka olivat siihen aikaan Nauvoossa:
Liitot, jotka he solmivat Herran kanssa Nauvoon temppelissä, olivat heille suoja heidän matkallaan länteen, kuten ne ovat kullekin meistä tänään ja kautta elämämme. (Robert D. Hales, ”Temppelin siunauksia”, Liahona, helmikuu 2014, s. 54)
Kun vaino yltyi, pyhät viimeistelivät suunnitelmansa, ja ensimmäinen suuri pyhien joukko aloitti matkan läpi Iowan helmikuussa 1846. He joutuivat kokemaan ankaraa talvisäätä ja järjestyksen puutetta, ja heidän muonavaransa olivat riittämättömät. Kevät toi jatkuvia sateita, tulvivia jokia ja mutaa, minkä vuoksi pyhät pystyivät matkaamaan 131 päivässä vain 480 kilometriä. Näiden viivästysten ja varusteiden loppuun kulumisen takia Brigham Young pysäytti matkanteon ja perusti väliaseman nimeltä Winter Quarters. Syksyyn mennessä Winter Quartersin väkimäärä oli paisunut yli 7 000 ihmiseen.
Monet olivat sairaana aliravitsemuksen ja karujen sääolosuhteiden vuoksi, ja joidenkin usko oli koetuksella. Näiden koettelevien olosuhteiden vuoksi talvi 1846–1847 oli yksi vaikeimpia ajanjaksoja Brigham Youngin elämässä. Hän tunsi olevansa ”kuin isä, jolla on ympärillään suuri perhe lapsia”, ja myöhemmin hän muisteli, että hänen vastuunsa painoi häntä kuin ”kahdenkymmenenviiden tonnin painolasti” (”This Shall Be Our Covenant”, Revelations in Context, 2016, s. 307–308; ks. myös Saints: The Story of the Church of Jesus Christ in the Latter Days, kirja 2, No Unhallowed Hand, 1846–1893, 2020, luku 3; ks. Liahona, syyskuu 2019).
Tämän painolastin alla Brigham Young anoi Herralta johdatusta ja sai ilmoituksen, joka on ”Herran sana ja tahto Israelin leirikunnasta sen matkalla länteen” (OL 136:1). Kun tutkit tämän ilmoituksen seuraavia osia, voisit merkitä Herran ohjeita ja lupauksia pyhille.
Valmistaudu oppitunnille tutkimalla
Presidentti Dallin H. Oaks ensimmäisestä presidenttikunnasta on antanut tärkeän näkökannan lukuun OL 136 tallennetun ilmoituksen ajoituksesta. Hän sanoi:
Se, että sitoudumme tekemään kaiken voitavamme itse ponnistellen ja omaa arvostelukykyämme käyttäen, on olennaista jokaiselle pyrkimykselle saada ilmoitusta. Se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy palvella ja tehdä työtä.
Se, että ryhdymme toimeen palvelussamme ja työssämme, on tärkeä keino tulla kelvolliseksi ilmoituksen saamiseen. Tutkiessani pyhiä kirjoituksia olen huomannut, että suurin osa ilmoituksista Jumalan lapsille tulee silloin kun he ovat liikkeellä, ei silloin, kun he istuvat mukavasti asumuksissaan ja odottavat, mihin suuntaan Herra käskee heitä ottamaan ensimmäisen askeleen.
Esimerkiksi on tärkeätä huomata, että ilmoitusta, joka tunnetaan nimellä ”Herran sana ja tahto Israelin leirikunnasta” (OL 136:1), ei annettu Nauvoossa, kun kahdentoista koorumi suunnitteli pakoa Nauvoosta – –. Sitä ei myöskään annettu Mississippijoen länsirannalla. – – Tämä ilmoitus, joka opasti pyhien muuttoa tasankojen halki, annettiin 14. tammikuuta 1847, kun pyhät olivat jo kulkeneet noin kolmanneksen matkasta vuoristolaaksoihin. (Dallin H. Oaks, ”Omana aikanaan ja omalla tavallaan”, Liahona, elokuu 2013, s. 24, 26)
Mieti hetki, kuinka tämä presidentti Oaksin esittämä näkemys saattaa soveltua sinun omiin kysymyksiisi ja päätöksiisi, jotka vaikuttavat tulevaisuuteesi.
Huhtikuun alussa vuonna 1847 Brigham Young lähti Winter Quartersista pyhien ensimmäisen komppanian kanssa. He matkasivat neljässä kuukaudessa 1 660 kilometriä ja saapuivat Suolajärven laaksoon 24. heinäkuuta 1847. Wilford Woodruff kirjoitti, että kun Brigham Young näki laakson, ”hän sai useita minuutteja kestävän näyn. – – Kun näky oli ohi, hän sanoi: ’Tämä riittää. Tämä on oikea paikka. Aja eteenpäin.’” (Julkaisussa Kirkon presidenttien opetuksia: Wilford Woodruff, 2005, s. 150.) Lokakuuhun mennessä suunnilleen 1 700 pyhää oli asettunut Utahiin. Arviolta 10 000 pyhää asui kuitenkin yhä Missourijoen varrella Iowassa ja Nebraskassa, ja he matkaisivat länteen seuraavien viiden vuoden kuluessa (ks. ”Sustaining a New First Presidency in 1847”, churchofjesuschrist.org).
Yli kolmen vuoden ajan kaksitoista apostolia olivat johtaneet kirkkoa, kun ensimmäistä presidenttikuntaa ei ollut. Joulukuussa 1847 apostolit kokoontuivat Council Bluffsissa Iowassa, missä asui edelleen monia pyhiä. He kokoontuivat pieneen hirsimökkiin keskustelemaan ensimmäisen presidenttikunnan uudelleenjärjestämisestä. ”Suuri Pyhän Hengen ilmentymä vuodatettiin läsnä olleiden ylle”, ja kaksitoista apostolia antoivat yksimielisen tukensa Brigham Youngille, virkaiältään vanhimmalle apostolille, kirkon presidentin tehtävään (Bathsheba W. Smithin omaelämäkerta, s. 12, kirkon historian kirjasto; ks. myös Saints, kirja 2, luku 6).
Valmistaudu oppitunnille pohtimalla
Mieti sitä, kuinka Herra ohjasi pyhiä, kun nämä matkasivat Suolajärven laaksoon. Kuinka olet tuntenut Herran ohjaavan sinun elämääsi? Mihin voisit keskittyä saadaksesi Herralta suurempaa johdatusta?