”Oppiaihe 27, luokan valmistautumisaineisto: Ilmoitus pappeudesta”, Palautuksen perustukset, opettajan aineisto, 2019
”Oppiaihe 27, luokan valmistautumisaineisto”, Palautuksen perustukset, opettajan aineisto
Oppiaihe 27, luokan valmistautumisaineisto
Ilmoitus pappeudesta
Oletko koskaan miettinyt tai onko sinua pyydetty selittämään, miksi mustia afrikkalaista syntyperää olevia myöhempien aikojen pyhiä koski jonkin aikaa rajoitus, joka esti heitä tulemasta asetetuiksi pappeuteen ja saamasta temppelitoimituksia? Kun opiskelet, ota selville, mitä me tiedämme ja mitä me emme tiedä pappeutta ja temppeliä koskevista rajoituksista. Pane merkille totuuksia, jotka voivat auttaa sinua ymmärtämään paremmin tätä aihetta ja selittämään sitä muille täsmällisellä ja uskollisella tavalla.
Osa 1
Mitä me tiedämme pappeutta ja temppeliä koskevien rajoitusten alkuperästä?
”Mormonin kirjassa opetetaan, että ’kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia’ mukaan lukien mustat ja valkoiset, orjat ja vapaat, miehet ja naiset (ks. 2. Nefi 26:33). Kautta kirkon historian monissa maissa on kastettu ihmisiä riippumatta heidän rodustaan tai etnisestä taustastaan, ja he ovat eläneet uskollisina kirkon jäseninä. Joseph Smithin elinaikana pappeuteen asetettiin muutamia mustia kirkon miesjäseniä. Kirkon historian alkuaikoina kirkon johtajat lopettivat pappeuden antamisen afrikkalaista syntyperää oleville mustille miehille. Kirkon aikakirjoista ei käy selkeästi ilmi, mistä tämä käytäntö sai alkunsa.” (Johdanto asiakirjaan Virallinen julistus 2.)
Elijah Abel oli yksi niistä muutamista mustista miehistä, jotka asetettiin pappeuteen kirkon historian alkuaikoina.
Tänä aikana mustia miehiä ja naisia estettiin myös saamasta temppelitoimituksia, mutta silti heidän sallittiin mennä kasteelle ja saada Pyhän Hengen lahja. Vaikka onkin paljon, mitä ei tiedetä pappeutta ja temppeliä koskevien rajoitusten alkuperästä, niin myöhempien aikojen profeetat kuten Brigham Young, David O. McKay ja Harold B. Lee opettivat, että koittaisi aika, jolloin kaikki kelvolliset kirkon jäsenet etnisestä taustasta riippumatta voisivat saada kaikki evankeliumin siunaukset (ks. ”The Long-Promised Day”, Ensign, kesäkuu 2018, s. 34).
Vuosien varrella jotkut kirkon johtohenkilöt ja jäsenet esittivät syitä siihen, miksi pappeutta ja temppeliä koskevat rajoitukset oli otettu käyttöön. Nämä lausunnot on kuitenkin esitetty mielipiteinä, eivätkä ne edusta kirkon oppia.
Ensimmäisen presidenttikunnan jäsen, presidentti Dallin H. Oaks – joka ei ollut vielä apostoli siinä vaiheessa, kun pappeutta ja temppeliä koskevat rajoitukset poistettiin – puhui tuntemuksistaan ennen kuin rajoitusten poistamista koskeva ilmoitus annettiin:
Olin havainnut sitä tuskaa ja turhautumista, jota kokivat sekä ne, jotka kärsivät näistä rajoituksista, että ne, jotka – – etsivät syitä niihin. Tarkastelin silloin annettuja syitä enkä pystynyt tuntemaan vahvistusta minkään niiden totuudesta. Kun rukoillen tutkin asiaa, opin, että yleensä Herra esittää harvoin syitä käskyille ja määräyksille, joita Hän antaa palvelijoilleen. Päätin olla uskollinen profeetallisille johtajille ja rukoilla – kuten oli luvattu näiden rajoitusten alusta asti – että päivä koittaisi, jolloin kaikki pääsisivät osallisiksi pappeuden ja temppelin siunauksista. (”President Oaks Remarks at Worldwide Priesthood Celebration”, Be One – A Celebration of the Revelation on the Priesthood, 1. kesäkuuta 2018, newsroom.churchofjesuschrist.org)
Osa 2
Mitkä olosuhteet johtivat Herran antamaan ilmoitukseen siitä, että pappeus annettaisiin kaikille kelvollisille miespuolisille kirkon jäsenille ja temppelisiunaukset kaikille kelvollisille jäsenille?
Vuonna 1964 Joseph William Billy Johnson Cape Coastista Ghanasta sai todistuksen palautetusta evankeliumista luettuaan Mormonin kirjan ja muuta kirkon kirjallisuutta, jota hänelle oli annettu. Veli Johnson ja muut, jotka liittyivät kirkkoon, lähettivät kirjeitä presidentti David O. McKaylle ja pyysivät, että lähetyssaarnaajia lähetettäisiin Afrikkaan kastamaan hänet ja muita, joille hän oli kertonut evankeliumista. Presidentti McKay vastasi, että lähetyssaarnaajia lähetettäisiin ”Herran hyväksi näkemänä aikana”, mutta siihen asti veli Johnsonin tulisi jatkaa evankeliumin tutkimista ja auttaa muita uskovia. (Julkaisussa E. Dale LeBaron, ”Steadfast African Pioneer”, Ensign, joulukuu 1999, s. 45–49.)
Vaikka veli Johnsonilla ei sillä hetkellä ollutkaan mitään mahdollisuutta päästä kasteelle, hän ja muutamat muut levittivät uutterasti evankeliumin sanomaa Ghanassa monia vuosia. Veli Johnson järjesti useita uskovien seurakuntia ja johti uskovia säännöllisiin paastoihin, joissa he hartaasti pyysivät lähetyssaarnaajia tulemaan heidän maahansa ja perustamaan kirkon heidän keskuuteensa (ks. Elizabeth Maki, ”’A People Prepared’: West African Pioneer Preached the Gospel before Missionaries”, history.churchofjesuschrist.org).
Aivan kuten uskovat Ghanassa, tuhannet muut mustat afrikkalaista syntyperää olevat ihmiset saivat todistuksen palautetusta evankeliumista, kun lähetystyö levisi eri puolilla maailmaa 1900-luvulla. Näiden ihmisten usko innoitti kirkon johtajia, ja he halusivat ulottaa pappeuden ja temppelin siunaukset näille ihmisille (ks. Virallinen julistus 2).
Presidentti Spencer W. Kimball tunsi erityisen voimakasta halua käsitellä pappeutta ja temppeliä koskevia rajoituksia toimiessaan kirkon presidenttinä. Hän muisteli:
Tiesin, että edessämme oli jotakin äärimmäisen tärkeää monille Jumalan lapsille. – – Päivästä toiseen menin yksin hyvin syvällisellä ja vakavalla mielellä temppelin ylähuoneisiin, ja siellä avasin sydämeni ja tarjouduin tekemään kaikkeni asian etenemisen hyväksi. Halusin tehdä sen, mitä Herra halusi. Puhuin Hänelle asiasta ja sanoin: ”Herra, haluan vain sitä, mikä on oikein. – – Haluamme vain sitä, mitä Sinä haluat, ja haluamme sitä silloin kun Sinä sitä haluat emmekä ennen sitä.” – – Herra teki minulle erittäin selväksi sen, mitä oli määrä tehdä. (Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball, 2006, s. 255–256)
Kuten Oppiin ja liittoihin on kirjoitettu, ”tämä ilmoitus tuli kirkon presidentille Spencer W. Kimballille ja se vahvistettiin muille kirkon johtajille Suolajärven temppelissä 1. kesäkuuta 1978” (johdanto asiakirjaan Virallinen julistus 2).
Antaessaan virallisen tiedonannon ilmoituksesta ensimmäinen presidenttikunta totesi:
Olemme kauan ja vakavasti anoneet näiden uskollisten veljiemme puolesta viettäen monia tunteja temppelin ylähuoneessa rukoillen nöyrästi Herralta jumalallista ohjausta.
Hän on kuullut rukouksemme ja on vahvistanut ilmoituksen kautta, että on koittanut kauan luvattu päivä, jolloin jokainen uskollinen, kelvollinen mies kirkossa voi saada pyhän pappeuden ja voiman käyttää sen jumalallista valtuutta sekä nauttia rakkaidensa kanssa jokaisesta siunauksesta, joka siitä koituu, temppelisiunaukset mukaan luettuina. (Virallinen julistus 2)
Presidentti Gordon B. Hinckley, joka oli kahdentoista apostolin koorumin jäsen, kun ilmoitus saatiin, todisti siitä, miltä tuntui olla temppelissä sinä päivänä:
Yhdyimme rukoukseen mitä pyhimmissä olosuhteissa. Presidentti Kimball lausui itse tuon rukouksen. – – Huoneessa vallitsi harras ja pyhä ilmapiiri. Minusta tuntui ikään kuin taivaan valtaistuimen ja polvillaan rukoilevan Jumalan profeetan ja hänen kanssaan olevien veljien välille olisi avautunut kanava. Jumalan Henki oli läsnä. Ja Pyhän Hengen voimasta tuolle profeetalle tuli varmuus siitä, että se asia, josta hän rukoili, oli oikein – –.
Me kaikki tiesimme, että oli tullut muutoksen aika ja että päätös siitä oli tullut taivaasta. Vastaus oli selkeä. Kokemuksemme ja ymmärryksemme mukaan joukossamme vallitsi täydellinen ykseys. (”Priesthood Restoration”, Ensign, lokakuu 1988, s. 69–70)
Kirjoita ajatuksiasi
Milloin olet nähnyt Herran ohjaavan kirkkoaan antamalla ilmoitusta profeetoilleen? Mitä muutoksia olet nähnyt omana elinaikanasi Herran tekevän siihen, millä tavoin Hänen kirkkonsa täyttää tehtäväänsä? Mikäli mahdollista, katso tiedonanto vuonna 1978 annetusta pappeutta koskevasta ilmoituksesta yleiskonferenssissa osittain tai kokonaan ja kirjoita muistiin tuntemuksiasi.
Osa 3
Mikä vaikutus ilmoituksella oli kirkkoon ja ihmisiin eri puolilla maailmaa?
Erään vaikean päivän päättyessä veli Billy Johnson tunsi, että hänen piti avata radio suunnilleen puolenyön aikaan ennen nukkumaan menemistä. Kuunnellessaan hän kuuli uutisen siitä, että pappeutta koskeva rajoitus oli poistettu. Hän muisteli: ”Hypin ja aloin itkeä ja kyyneleet silmissä riemuita Herrassa siitä, että nyt on koittanut aika, että Herra lähettää lähetyssaarnaajia Ghanaan ja muihin osiin Afrikkaa, jotta sinne saadaan pappeus. – – Olin todellakin hyvin onnellinen.” Kun lähetyssaarnaajat saapuivat Ghanaan, he löysivät ryhmän ihmisiä, jotka olivat jo ottaneet vastaan palautetun evankeliumin. Veli Johnson sekä suunnilleen 600 jäsentä hänen seurakunnastaan kastettiin. ”Palveltuaan Cape Coastin lähetysseurakunnan ensimmäisenä johtajana [veli] Johnson jatkoi palvelemalla piirinjohtajana, kokoaikaisena lähetyssaarnaajana sekä Cape Coastin vaarnan patriarkkana.” (Ks. Elizabeth Maki, ”’A People Prepared’: West African Pioneer Preached the Gospel before Missionaries”, history.churchofjesuschrist.org.)
Lisää tietoa saat katsomalla videon ”Long-Promised Day” [Kauan luvattu päivä] (8.40). Siinä kuvataan Billy Johnsonin tuntemaa iloa hänen saatuaan tietää ilmoituksesta, jossa pappeus ulotettiin kaikille kelvollisille miespuolisille jäsenille.
Vanhin Edwin Q. ”Ted” Cannon jr. kastamassa nigerialaisten käännynnäisten ryhmää.
Pappeutta ja temppeliä koskevien rajoitusten päättymistä käsittelevän ilmoituksen tuloksena nykyään lähetyssaarnaajat saarnaavat evankeliumia monissa Afrikan maissa, temppeleitä on sittemmin rakennettu sille mantereelle ja sadat tuhannet mustat afrikkalaista syntyperää olevat ihmiset ovat saaneet evankeliumin toimitukset itselleen ja edesmenneiden esivanhempiensa puolesta. Nykyään mustat afrikkalaista syntyperää olevat kirkon jäsenet antavat korvaamattoman panoksen kirkolle kaikkialla maailmassa, kun he yhdistyvät muiden pyhien kanssa ja pyrkivät tulemaan yhdeksi Kristuksessa Jeesuksessa (ks. Gal. 3:28).
Valmistaudu oppitunnille pohtimalla
Mitä voit oppia veli Johnsonin halukkuudesta ottaa vastaan palautettu evankeliumi ja elää sen mukaan, vaikka häneltä jonkin aikaa evättiin pappeuden ja temppelin siunaukset?