Luja perustus järkkyvässä maailmassa
Älkää antako sen, mitä ette tiedä, järkyttää uskoanne siihen, minkä tiedätte.
Marraskuun 1. päivän aamuna 1755 valtava maanjäristys tuhosi monia Lissabonin lähialueita Portugalissa ja nostatti kohtalokkaan viidestä kymmeneen metrin korkuisen hyökyaallon, joka syöksyi satamakaupunkiin aiheuttaen yli kolme vuorokautta roihunneen tulipalon. Katastrofissa kuoli tuhansia.
Mutta tuhoisa maanjäristys järkytti paljon muutakin kuin vain rakennuksia. Koska katastrofi sattui juuri kun kristityt kokoontuivat viettämään tärkeää uskonnollista juhlaa, pyhäinpäivää, se järkytti uskovaisten uskoa halki mantereen.
Maanjäristyksen kaltaisia järistyksiä voi sattua elämässä myös hengellisessä mielessä aivan yhtä odottamatta, ja ne voivat aiheuttaa aivan yhtä paljon vahinkoa.
”Kohtaamme usein asioita, jotka järkyttävät uskoamme”, sanoo Patricia Moreina, joka kuuluu Lissabonin vaarnaan Portugalissa. Hän toteaa kohdanneensa sellaisia asioita niiden 20 vuoden aikana, jotka ovat kuluneet siitä, kun hän ainoana perheestään liittyi kirkkoon. ”Ne voivat olla kirkkoon kuulumattomien kysymyksiä, kirkkoa vastustavien hyökkäyksiä tai vaikka vain asioita, joita emme ymmärrä.”
Kysymykset, joihin ei näytä olevan vastauksia, lisäävät maailman ja evankeliumin välisen murtumalinjan kuormitusta. Ne, joiden perustus on heikko, voivat menettää uskon tämän kuormituksen aiheuttaman järistyksen johdosta.
Kuinka varma on perustus
Hengellisen järistyksen kohdalla sen vaikutusta todistukseemme ei ratkaise se, kuinka lähellä olemme järistyksen keskipistettä, vaan se, kuinka lähellä olemme Jumalaa.
”Perustuksemme on Jeesus Kristus ja Hänen evankeliuminsa (ks. Luuk. 6:47–48)”, sanoo sisar Moreira keskustellessaan aiheesta joidenkuiden vaarnan naimattomien aikuisten ryhmään kuuluvien ystäviensä kanssa.
”Meillä ei ole perustusta ilman Häntä”, lisää Darryl Nequetela, joka on ollut kirkon jäsen vain vähän yli vuoden. ”Jotkin perustukset ovat heikkoja, mutta Hänen on varma ja tosi” (ks. Hel. 5:12).
Mikään epäilysten tulva, mikään filosofinen kyseenalaistaminen, mikään maata järisyttävä skeptisyys, olipa se suuruudeltaan millaista tahansa, ei voi tuhota Lunastajamme, Kulmakiven, todellisen perustuksemme Jeesuksen Kristuksen kalliota.
”Tiedän olevani turvassa, kun olen rakennettu Hänen perustukselleen”, veli Nequetela sanoo.
Kun järkkyminen alkaa
Näille myöhempien aikojen pyhille on tuttua, että Saatana järkyttää maata.
Työssään Francisco Lopes (joka on sittemmin solminut avioliiton) oli alttiina usein toistuvalle hengelliselle järinälle. ”Jotkut ihmiset, joiden kanssa työskentelin, kyseenalaistivat uskonkäsitykseni ja arvostelivat minua uskoni tähden”, hän kertoo. ”Usein he kiistivät kantani vedoten tieteeseen, joka näytti olevan ristiriidassa uskomme kanssa.”
Veli Lopes muistelee keskusteluja evoluutiosta, DNA:sta ja muista aiheista. ”He tekivät parhaansa saadakseen minut vakuuttuneeksi siitä, että kirkko on väärässä”, hän toteaa kysymyksistä, joihin hänellä ei ollut juuri vastauksia. ”Minun oli luotettava todistukseeni Jumalasta ja Hänen evankeliumistaan. Olen kiitollinen tuosta perustuksesta.”
Veli Lopes voi kuitenkin todistaa, että kun maa alkaa järistä, on liian myöhäistä alkaa valmistautua.
”Meidän on täytynyt kehittää ja ravita uskoa Jeesukseen Kristukseen kauan ennen kuin Saatana hyökkää kimppuumme”1, muistuttaa vanhin Henry B. Eyring kahdentoista apostolin koorumista.
Rakentakaa kalliolle
Kuinka me teemme Kristuksesta perustuksemme?
Vanhin Eyring on opettanut: ”Me olemme turvassa sillä kalliolla, joka on Vapahtaja, kun olemme taipuneet uskossa Hänen edessään, olleet herkkiä Pyhän Hengen ohjaukselle pitää käskyt kyllin pitkään ja riittävän uskollisesti, niin että sovituksen voima on muuttanut meidän sydämemme. Kun olemme sen kokemuksen kautta tulleet lapsen kaltaisiksi kyvyssämme rakastaa ja olla kuuliaisia, me olemme varmalla perustalla.”2
Se vaatii uskoa. Se vaatii kuuliaisuutta ja parannuksentekoa. Ja se vaatii aikaa.
”Meidän on ravittava uskoamme rukoilemalla ja tutkimalla pyhiä kirjoituksia päivittäin, palvelemalla tehtävissämme, pitämällä käskyt, tekemällä parhaamme tullaksemme paremmiksi ihmisiksi”, sanoo sisar Moreira, jonka äiti ja sisar ovat liittyneet kirkkoon sen jälkeen kun hän ensin alkoi rakentaa kalliolle. ”Uskon, että meidän on seurattava presidentti Monsonin neuvoa täyttää mielemme totuudella, täyttää sydämemme rakkaudella ja täyttää elämämme palvelulla.”3
”Me voimme valmistautua koettelemuksiin oppimalla tuntemaan Herran ja sen, kuinka Hän auttaa lapsiaan [ks. 1. Nefi 2:12]. Pyhät kirjoitukset auttavat meitä siinä”, toteaa veli Nequetela. ”Me kehitämme uskoamme vaeltamalla vanhurskauden polkua.”
Vastausten löytäminen vaikeisiin kysymyksiin
Joskus, kuten veli Lopesin kohdalla, jäsenet kohtaavat kysymyksiä, joihin heillä ei ole vastauksia. Siitä huolimatta hän ei antanut sen, mitä hän ei tiennyt, järkyttää uskoaan siihen, mitä hän tiesi.
”On asioita, joita en vielä tiedä. En kuitenkaan kyseenalaista niitä, koska tiedän, että aikanaan Jumala ilmoittaa sen, mitä minun on tarpeen tietää”, veli Lopes sanoo, ”ei minun aikatauluni mukaan tai silloin kun minä sitä haluan, vaan silloin, kun ne Hänen mielestään on tarpeen ilmoittaa.”
Mitä pitää tehdä, kun kohtaa vaikeita kysymyksiä, joihin ei näytä olevan vastauksia?
”Useimmat vastauksistamme ovat pyhissä kirjoituksissa”, toteaa veli Lopes, jolle kysymyksiä ovat esittäneet paitsi hänen ystävänsä ja työtoverinsa niin myös hänen vanhempansa, jotka kyseenalaistivat hänen päätöksensä liittyä kirkkoon 14-vuotiaana. ”Mutta vastausten löytäminen ja ymmärtäminen riippuu henkilökohtaisesta ilmoituksesta. Voin myös mennä kirkon johtajieni luo tai kysyä suoraan Jumalalta. Olen kiitollinen Pyhästä Hengestä ja rakastavasta taivaallisesta Isästä.”
Ilmoituksen kärsivällinen odottaminen
Kun emme saa vastausta, vaikka etsimme sitä rukoilemalla, lukemalla pyhiä kirjoituksia ja tutkimalla johtajiemme sanoja, me odotamme (ks. OL 101:16).
”Minä yritän olla kärsivällinen”, kertoo veli Nequetela, joka tuli Angolasta vuonna 2000 opiskelemaan Portugaliin. ”Vaikka minulla ei ole vastausta, Pyhä Henki lohduttaa meitä vastauksella, että meidän pitää olla kärsivällisiä, että Jumala antaa rivin rivin päälle, käskyn käskyn päälle, ja että meidän pitää hyväksyä oikeudenmukaisen Jumalan ehdoton säädös. Hän tietää, mikä on meille parhaaksi, ja Hän ilmoittaa kaiken omana aikanaan.”
Palautus on kertomus ilmoituksen kärsivällisestä odottamisesta. Kirkko on palautettu alkuperäiselle perustukselle – Jeesuksen Kristuksen evankeliumille. Se ei silti tapahtunut heti yhdellä kertaa. Profeetta Joseph Smithin mukaan vastauksia evankeliumin kysymyksiin tuli rivi rivin päälle, käsky käskyn päälle, ”täällä vähän ja tuolla vähän; lohduttaen meitä julistamalla sitä, mikä on tuleva, vahvistaen toivomme” (OL 128:21), ja niin on edelleen.
”Me uskomme kaiken, mitä Jumala on ilmoittanut, kaiken, mitä hän nykyään ilmoittaa, ja me uskomme, että hän ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita” (UK 9).
Palauttaminen myöhempinä aikoina
Korkealla nykyisen Lissabonin yläpuolella veli Nequetela katselee kaupunkia Castelo São Jorgen (Pyhän Yrjön linnan) muureilta ja pohtii entisöintityötä, jota on tehty vuoden 1755 katastrofin jälkeen.
Uudelleen rakennettu kaupunki kukoistaa jälleen. Linna – joka vaurioitui pahoin maanjäristyksessä – on palautettu restauroimalla se säilyneelle perustukselle. Ja evankeliumin palautuksen myötä ihmiset saavat tietää, kuinka ja mihin perustaa usko, joka pysyy lujana järistyksen lähteestä riippumatta.
Koetustemme päivät
”Koetustemme päivinä me tarvitsemme hengellistä valmistautumista. Se tarkoittaa sitä, että olemme kehittäneet niin voimallisen uskon Jeesukseen Kristukseen, että pystymme selviämään elämän koetuksesta, mikä määrittää iankaikkisuutemme. – – Meidän on täytynyt kehittää ja ravita uskoa Jeesukseen Kristukseen kauan ennen kuin Saatana hyökkää kimppuumme, minkä hän tekee käyttäen epäilyksiä, vedoten lihallisiin haluihimme ja käyttäen vilpillisiä ääniä, jotka väittävät hyvää pahaksi ja sanovat, ettei syntiä ole olemassa. Nuo hengelliset myrskyt raivoavat jo. Voimme odottaa niiden pahenevan siihen saakka, kunnes Vapahtaja tulee.”
Vanhin Henry B. Eyring kahdentoista apostolin koorumista, ”Hengellinen valmius: aloita varhain ja ole vakaa”, Liahona, marraskuu 2005, s. 37, 38.