Ottakaa elämäänne valo
Monilla teistä on vaikeuksia identiteettinne kanssa. Jotkut teistä miettivät, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Maailma tarjoaa houkuttelevia viettelyksiä. Se on hämmentävää. Jotkut teistä eivät ehkä tiedä, minne ovat menossa. Saatatte myös kyseenalaistaa todellisen arvonne. Saanen vakuuttaa teille, että uskon koko sydämestäni, että te olette valittu sukupolvi.
Puhun siitä, miten voitte tulla pois pimeydestä valoon. Miika sanoi: ”Vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni” (Miika 7:8).
Kuinka me saamme valoa?
Me saamme valoa Herralta. Niin voi tapahtua meille, kun me tutkimme pyhiä kirjoituksia ja silmämme aukeavat ja ymmärryksemme valaistuu (ks. OL 76:12). Päivittäinen pyhien kirjoitusten tutkiminen sytyttää hengellisen tietoisuutemme valon ja avaa ymmärryksemme ottamaan vastaan lisää tietoa. Yritän lukea pyhiä kirjoituksia päivän päätteeksi. Se antaa merkittävän rauhan tunteen. Kun teen niin, nukun paremmin.
Me saamme hengellistä valoa, kun osallistumme sakramenttikokoukseen. Viikoittainen sakramentin nauttiminen ja kokouksessa vallitseva innoitus lataavat hengellisiä paristojamme.
Me saamme hengellistä valoa, kun otamme vastaan tehtäviä. Palveleminen kirkon tehtävässä on suurempana siunauksena meille kuin muille.
Me saamme hengellistä valoa, kun maksamme kymmenyksemme, sillä silloin taivaan ikkunat voivat avautua (ks. Mal. 3:10).
Me saamme hengellistä valoa, kun me laulamme kirkon lauluja. Kirkon laulujen laulaminen vahvistaa meitä ja tuo meidät hengellisesti yhteen.
Me saamme hengellistä valoa, kun me rukoilemme. Nuorena poikana profeetta Joseph Smith luki: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. – – Jumala antaa auliisti kaikille” (Jaak. 1:5).
Lainaan teille hänen kertomustaan ensimmäisestä näystä, joka oli seurausta siitä, että hän päätti pyytää viisautta Jumalalta. Hän kirjoitti: ”Valon levätessä päälläni näin – –.” Mitä hän näki? Hän näki Isän ja Pojan. Näyn päätyttyä hän sanoi: ”Kun valo oli poistunut, olin voimaton.” (JS–H 17, 20.)
Ilmeisestikään me emme odota taivaallisten olentojen käyntiä, mutta meillä on oikeus saada lisää hengellistä ja älyllistä valoa, kun me etsimme ensin ”Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan” (Matt. 6:33).
Mikä on uskomme keskipiste?
Se, pääsemmekö me valoon, riippuu osaltaan siitä, miten suhtaudumme uskoomme. Pidämmekö sitä tukahduttavana vai vapauttavana? Varttuessaan aikuisiksi nuoret tuntevat uutta voimaa, kunnianhimoa ja intohimoja. Ja silti heille sanotaan, että joitakin näistä on rajoitettava. Jos me haluamme kasvaa ja edistyä, meidän on hillittävä intohimomme eli harjoitettava sopivassa määrin pidättyvyyttä. Kuten Alma sanoi: ”[Hillitse] kaikki intohimosi, jotta täyttyisit rakkaudella” (Alma 38:12).
Muutama vuosi sitten valtakunnallisesti lähetetyssä ohjelmassa puhuttiin vankilassa olevista rikollisista, jotka kesyttivät villihevosia. Ystävystyessään näiden hevosten kanssa vangit oppivat kärsivällisyyttä, väkivaltaisuuden hillitsemistä, muiden kunnioittamista ja yhteisössä työskentelyn arvostamista. Kun he seurasivat, miten hevoset oppivat tottelemaan heidän käskyjään, he ymmärsivät, kuinka he olisivat voineet välttää ne hirvittävät virheet, jotka olivat tuoneet heidät vankilaan.
Meidän nyky-yhteiskunnassamme kuulee monelta taholta – kirjoista, lehdistä, televisiosta ja elokuvista – että sukupuolisuhteet avioliiton ulkopuolella ovat sosiaalisesti hyväksyttäviä, jopa tavoiteltavia. Jotkut nuoret, jotka tämä viisastelu on johtanut harhaan, kysyvät: ”Miksi se on väärin? Me olemme rakastuneita!” Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on vastannut tähän kysymykseen seuraavasti:
”Sukupuolisuhteeseen kuuluvissa asioissa teidän täytyy odottaa! Teidän täytyy odottaa, kunnes voitte antaa kaiken, ettekä te voi antaa kaikkea ennen kuin olette laillisesti ja lain mukaisesti solmineet avioliiton. Se, että antaa laittomasti sen, mitä ei ole oikeutettu antamaan (muistakaa, ’te ette itse omista itseänne’ [1. Kor. 6:19]), ja että antaa vain osittain sen, mihin ei voi liittää lahjana itseään kokonaan, on oma emotionaalinen muotonsa venäläisestä ruletista. Jos itsepintaisesti tavoittelette fyysistä tyydytystä ilman taivaan lupaa, te otatte sen kauhean riskin, että kärsitte sellaisia hengellisiä, psyykkisiä vaurioita, että saatatte heikentää sekä kaipaustanne fyysiseen läheisyyteen että kykyänne antautua kokosydämisesti myöhemmälle todellisemmalle rakkaudelle. – – Paras lahja, mitä hääpäivänänne voitte iankaikkiselle kumppanillenne antaa, on kaikkein paras oma itsenne – puhdas ja tahraton ja kelvollinen puolestaan vastaanottamaan samanlaisen puhtauden.”1
Usko tuo meidät pois pimeydestä
Uskomme ei ole nippu uskonkäsityksiä ja käyttäytymistapoja, joiden mukaan on liian raskasta elää. Ne, jotka ovat tulleet pois pimeydestä, huomaavat, että heidän uskonsa kantaa heitä. Usko ei ole raskasta; usko kohottaa ja antaa siivet, jotka kuljettavat meidät vaikeiden paikkojen yli. Kuten Jesaja lupasi: ”Mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” (Jes. 40:31.)
Kun tulemme pimeydestä valoon, vapaudumme sielumme pimeästä puolesta, jonka pelko, masennus ja synti saavat aikaan. Ihmisen kasvoista ja asenteesta näkyy, kun hän on tullut valoon. Vapahtaja ilmaisi sen hyvin: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän” (Joh. 10:10).
Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän jälkeen olemme olleet huolissamme toisenlaisesta pimeydestä – terroristien ja konekaapparien vaikutuksesta. Vartutte aivan erilaisessa maailmassa kuin minä vartuin. Olemme matkustaneet vuosia lentokoneissa ilman että kukaan tarkisti matkatavaroitamme tai että meidän piti kulkea metallinpaljastimien läpi.
Rakkaat nuoret ystäväni, kaikki vihollisenne eivät ole terroristeja ja konekaappareita. Jotkut ovat ikätoverienne joukossa – ehkäpä jopa niiden joukossa, joita pidätte ystävinä – niitä, jotka kehottavat teitä vapauttamaan itsenne rajoituksista ja kokeilemaan huumeita, alkoholia tai intiimisuhteita vastakkaista sukupuolta olevan – tai jopa samaa sukupuolta olevan – kanssa. On kriitikkoja, toisinajattelijoita ja skeptikkoja – kaikkia niitä, jotka pitävät meidät pimeydessä ja yrittävät estää meitä löytämästä valoa iankaikkisella matkallamme. Hengellisiä terroristeja ovat myös pornografian edistäjät, ne, joilla ei ole mitään arvoja. Nämä ihmiset ovat pimeydessä, heiltä puuttuu uskoa ja he ovat haluttomia etsimään ratkaisuja kysymyksiin ja ongelmiin korkeammalta kuin omasta itsestään. Jotkut ovat niin itsekeskeisiä, heillä on niin huono minäkuva ja heikko usko, etteivät he pysty käsittämään, miten valoa ja tietoa voi hankkia millään toisella tavoin.
Ryhtykää uskon puolustajiksi
Kaikista meistä pitäisi tulla uskon puolustajia. Kun me puolustamme uskoamme, me tulemme pois pimeydestä ja siirrymme kohti valoa. Teillä nuorilla on vastuu palautetun evankeliumin totuuden julistamisesta. Te olette tehokkaita siinä vain, jos yritätte toimia oikein omassa elämässänne. Jotta tekisitte niin, teillä täytyy olla ymmärrys ja todistus kirkon perusopeista. Nämä uskomme perustotuudet ovat: ensimmäiseksi, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika ja maailman Lunastaja, ja toiseksi, että Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus todella ilmestyivät profeetta Joseph Smithille palauttaen evankeliumin täyteyden ja tosi kirkon.
Tästä seuraa kirkon tarkoitus: Ensiksi, valmistaa sen jäseniä täydelliseen elämään. ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (Matt. 5:48). Toiseksi, edistää ja kannustaa kirkon jäseniä tulemaan pyhien joukoksi, joka on yhtä uskossa ja teoissa. Kolmanneksi, julistaa palautetun evankeliumin sanomaa maailmalle. Neljänneksi, pelastaa kuolleemme.
Olette kenties valmistautumassa palvelemaan kokoaikaisina lähetyssaarnaajina. Se, että teidät kutsutaan palvelemaan tämän kirkon lähetyssaarnaajana, ei ole oikeus vaan etuoikeus. Lähetystyö on riemullista, mutta se ei ole hauskanpitoa; se on kovaa työtä. Herran kehotus lähetyssaarnaajille on Opin ja liittojen luvussa neljä: ”Oi te, jotka ryhdytte palvelemaan Jumalaa, katsokaa, että palvelette häntä koko sydämestänne, väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne, jotta voitte seistä nuhteettomina Jumalan edessä viimeisenä päivänä” (jae 2).
Koko lähetystyöpalvelun edellytyksenä on henkilökohtainen kelvollisuus. Herra sanoi: ”Pitäkää itsenne puhtaina, te Herran astioiden kantajat” (OL 38:42). Jotkut teistä ovat kelvollisia, mutta terveysongelmien vuoksi ette kykene kestämään käännytystyön vaatimuksia lähetyskentällä. Voitte löytää vaihtoehtoisia palvelutilaisuuksia, jotka tulevat olemaan teille suurena siunauksena.
Sovituksen vastaanottaminen
Muutama vuosi sitten, kun vanhin Merrill J. Bateman seitsemänkymmenen johtokunnasta oli Japanissa, lähetyssaarnaajat esittelivät hänelle nuoren japanilaisen veljen, joka oli juuri liittynyt kirkkoon. Hänen taustansa ei ollut kristillinen. Tavatessaan lähetyssaarnaajat hän kiinnostui sanomasta mutta ei voinut ymmärtää eikä käsittää, mihin Vapahtajaa tarvittiin, ja siksi hänellä ei ollut todistusta evankeliumista. Eräänä päivänä lähetyssaarnaajat päättivät näyttää hänelle sovitusta käsittelevän kirkon elokuvan. Nuori mies näki elokuvan mutta ei vieläkään saanut todistusta.
”Seuraavana aamuna hän meni töihin. Hän työskenteli optikkoliikkeessä, jossa hän valmisti silmälaseja. – – Liikkeeseen tuli vanhahko nainen. Hän muisti naisen käyneen jo muutamaa viikkoa aikaisemmin. Naisen silmälasit olivat särkyneet. Hän tarvitsi uudet lasit. Kun hän oli käynyt aikaisemmin, häneltä oli uupunut rahaa, ja hän oli lähtenyt pois säästääkseen lisää ja voidakseen sitten ostaa uudet lasit. Tullessaan taas tuona päivänä nainen näytti jälleen nuorukaiselle silmälasinsa ja rahat, jotka hänellä nyt oli koossa. Nuori mies tajusi, ettei naisella vieläkään ollut riittävästi rahaa. Sitten hänelle tuli mieleen ajatus: Minulla on vähän rahaa. Ei minun tarvitse kertoa hänelle mitään. Minä voin kattaa uupuvan osan. Niinpä hän kertoi naiselle, että rahat riittäisivät, otti tämän lasit [ja] sopi ajasta, jolloin nainen voisi noutaa lasit, kun hän olisi tehnyt ne valmiiksi. – –
Nainen palasi myöhemmin. Miehellä oli lasit valmiina. Hän antoi ne naiselle, ja nainen pani ne silmilleen [ja huudahti]: ’– – Minä näen. Minä näen.’ Sitten nainen alkoi itkeä. Silloin polttava tunne alkoi vahvistua nuorukaisen rinnassa ja voimistui hänessä. Hän sanoi: ’– – Minä ymmärrän. Minä ymmärrän.’ Hänkin alkoi itkeä. Hän juoksi ovesta ulos etsimään lähetyssaarnaajia. Kun hän löysi heidät, hän sanoi: ’Minä ymmärrän! Silmäni ovat avautuneet! Minä tiedän, että Jeesus on Jumalan Poika. Minä tiedän, että kivi vieritettiin haudan suulta ja että Hän nousi kuolleista sinä loistavana pääsiäisaamuna. Hän voi kattaa elämässäni sen osan, joka minulta jää uupumaan.”2
Me kaikki pystymme näkemään, kun meitä valaisee innoituksen kynttilä, joka on Pyhä Henki. Se valaisee tiemme pois pimeydestä ja vaikeuksista. Varmin tie tulla pimeydestä valoon on olla yhteydessä taivaalliseen Isäämme jumalalliseksi ilmoitukseksi kutsutun menetelmän avulla. Presidentti Wilford Woodruff (1807–1898) julisti: ”Aina kun Herralla on ollut maan päällä kansa, jonka Hän tunnustaa omakseen, sitä kansaa on johdettu ilmoituksella.”3 Jumalan innoitusta voivat saada kaikki, jotka kelvollisina tavoittelevat Pyhän Hengen jumalallista opastusta. Tämä on erityisen totta niiden kohdalla, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen lahjan.
Ilmoitus on jatkuvaa
Niiden, jotka haluavat tulla pois pimeydestä ja valoon, on huolehdittava siitä, että he ovat sopusoinnussa sen innoituksen ja ilmoituksen kanssa, jota me saamme profeetoiltamme, näkijöiltämme ja ilmoituksensaajiltamme. Aamos sanoo meille: ”Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille” (Aam. 3:7). Profeetat ovat olleet vuosisatojen ajan virittyneinä selestisen lähetysaseman taajuudelle, sillä heillä on velvollisuus välittää Herran sana muille.
Paras tapa, jolla te nuoret pääsette parempaan sopusointuun Vapahtajan kanssa, on tukea Hänen elävää profeettaansa maan päällä, kirkon presidenttiä. Ellemme me seuraa elävää profeettaa, kuka hän sitten onkin, me olemme vaarassa kuolla hengellisesti.
Voin todistaa, että kirkko saa hyvin säännöllisesti jatkuvaa ilmoitusta. Sitä saadaan päivittäin. Se on välttämätöntä, jotta kirkko täyttäisi tehtävänsä. Ilman sitä me epäonnistuisimme. Kirkko tarvitsee jatkuvasti ohjausta johtajaltaan, joka on Herra ja Vapahtaja, Jeesus Kristus.
Jatkuva ilmoitus ei tule eikä voi tulla ihmisten tai tapahtumien ulkopuolisesta painostuksesta. Se ei ole mitään niin kutsuttua ”sosiaalisen kehityksen mukaista ilmoitusta”. Se ei ole lähtöisin profeetoista; se tulee Jumalalta. Profeetat johtavat kirkkoa Herran innoituksen, johdatuksen ja ohjauksen alaisina.
Uskoni ja vakaumukseni siihen, että kirkko on jumalallinen ja tosi, on kestänyt pitkän aikaa – niin kauan kuin jaksan muistaa. Tämä todistus on vain vahvistunut vuosien myötä. Varman tiedon evankeliumin totuudesta sain, kun minut kutsuttiin pyhään apostolinvirkaan, ja se on vahvistunut uudelleen monta kertaa sen jälkeen. Todistan teille nuorille, että evankeliumissa on vastaukset elämän haasteisiin ja ongelmiin. Se on varma tie onneen ja Vapahtajan antaman lupauksen täyttymiseen, eli rauhaan tässä maailmassa ja iankaikkiseen elämään tulevassa maailmassa (OL 59:23).
Kirkon koululaitoksen takkavalkeaillan puheesta 8. syyskuuta 2002.