Ystävien kesken
Ystävällisyys
”Jos jokaista voisin rakastaa” (Lasten laulukirja, s. 83).
Kun olin 16-vuotias lukiolainen Soulissa Koreassa, myöhempien aikojen pyhiin kuuluva luokkatoveri kutsui minut erääseen seurakunnan toimintaan. Hämmästelin sitä, kuinka monet tervehtivät minua kuin olisin ollut vanha ystävä. Ajattelin: ”Tämän täytyy olla hieno kirkko, koska sen jäsenet ovat niin ystävällisiä!”
Sinä sunnuntaina tulin uudelleen, ja jälleen minut otettiin lämpimästi vastaan. Minut esiteltiin myös lähetyssaarnaajille, ja he alkoivat pian opettaa minulle evankeliumia. Kaksi kuukautta myöhemmin minut kastettiin ja konfirmoitiin. En vielä ymmärtänyt evankeliumia kovin syvällisesti, mutta oppimani periaatteet tuntuivat minusta hyviltä. Pidin erityisesti pelastussuunnitelmasta ja iankaikkisen edistymisen opista. Oli lohdullista tietää, että jos tekisin kaiken voitavani, Vapahtaja huolehtisi lopusta. Jäsenten lämpö oli kuitenkin se, mikä todella johti kääntymykseeni.
Sen jälkeen olen yrittänyt olla ystävällinen jokaiselle, jonka tapaan. Haluan välittää sen seurakunnan jäseniltä saamaani ystävällisyyttä eteenpäin. En halua milloinkaan olla esteenä kenenkään kirkkoon liittymiselle.
Kasteeni jälkeen olin joka lauantai auttamassa kappelin ja sen ympäristön siivoamisessa. Kukaan ei pyytänyt minua tekemään niin. Tein niin, koska pidin sitä suurena kunniana. Kun minut asetettiin diakoniksi, opin, että yksi tehtävistäni oli siivota seurakuntakeskusta. Tein niin edelleen, ja se tuotti yhä iloa. Jossakin mielessä se kuitenkin oli ollut palkitsevampaa silloin, kun sitä ei odotettu minulta.
Lapset, tehkää siis aina velvollisuutenne. Älkää kuitenkaan epäröikö tehdä enemmän kuin teitä pyydetään tekemään. Saatte suurta iloa sellaisesta palvelemisesta.
Vaikka en käynyt lapsena Alkeisyhdistyksessä, opin, millainen siunaus Alkeisyhdistys on, kun minulla oli omia lapsia. Kerran perheemme muutti uuteen kotiin Soulin keskustaan. Muutettuamme huomasimme, että lähistöllä oli joitakin pahoja viihdepaikkoja. Vaimoni ja minä olimme huolissamme siitä, kuinka se saattaisi vaikuttaa lapsiimme. Eräänä päivänä kuulimme tyttäremme ja hänen nuoremman veljensä juttelevan auton takapenkillä. ”Kun menet kouluun, jotkut ystävät saattavat kysyä sinulta, miksi asut niin pahalla alueella”, tyttäremme sanoi. ”Mutta älä ole huolissasi. Alkeisyhdistyksessä me opimme, kuinka pitää elää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan. Olemme turvassa niin kauan kuin noudatamme Jeesuksen opetuksia.”
Poikamme vastasi: ”Niin, ei ole väliä sillä, missä asuu, jos valitsee oikein.”
He puhuivat toisilleen, eivät meille. Kuunnellessani tunsin valtavaa kiitollisuutta heidän suurenmoisia Alkeisyhdistyksen opettajiaan kohtaan. Tyttäreni ja poikani varttuivat kumpikin uskollisiksi myöhempien aikojen pyhiksi. Nauttikaa siis Alkeisyhdistyksestä ja tehkää niin kuin opettajanne sanovat. Olette parempia ja varmempia ihmisiä, jos teette niin.