Tue piispaasi
Tapasin ensimmäisen kerran myöhempien aikojen pyhien piispan jo ennen kuin olin kirkon jäsen. Olin 17-vuotias ja hämmentynyt, epäilevä ja stressaantunut kuten monet viimeisen vuoden lukiolaiset. Valitin murheitani eräänä lauantaiaamuna parhaalle ystävälleni. Vaikka hän halusi auttaa, hänellä ei ollut minulle monia vastauksia. Hän esitti kuitenkin ehdotuksen, joka osoittautui merkitykselliseksi. ”Joskus kun en tiedä, mitä tehdä”, hän sanoi, ”puhun piispalleni.”
”Piispallesi? Kuka hän on?” kysyin.
”Hän on seurakuntamme johtaja”, ystäväni vastasi.
Ymmärrän nyt, että seuraava kysymykseni oli selkeä Hengen kuiskaus, mutta tuolloin se oli kysymys, jonka en olisi millään voinut kuvitella tulevan ulos 17-vuotiaan suustani. ”Luuletko, että hän suostuisi tapaamaan minut?” kysyin.
Ystäväni sanoi soittavansa piispalleen ja sitten heti minulle. Tapaaminen sovittiin nopeasti. Se olisi myöhemmin samana aamuna piispan kotona.
En tiennyt, mitä odottaa. Kun ajoin vaatimattoman yksikerroksisen talon eteen, olin vähän yllättynyt sen tavallisuudesta – polkupyöriä ajotiellä, siististi leikattu nurmikko. Vielä enemmän yllätyin miehestä, joka siistissä arkipaidassaan tervehti minua ovella. Hän sanoi hymyillen: ”Hei, sinä olet varmaan Joe. Minä olen piispa Maxwell. Tule sisään.” Kun kävelimme hänen pieneen kotitoimistoonsa, yritin mielessäni asettaa palaset kohdalleen. ”Eikö piispan kodin pitäisi olla jotenkin erilainen?” kysyin itseltäni. ”Eikö hänen pitäisi pukeutua virkaviittaan tai jotain sinne päin?”
Seuraavien 45 minuutin aikana tutustuin myötätuntoiseen mieheen, mieheen, joka kiinnostui vilpittömästi kamppailuistani; innoitettuun mieheen, joka oli halukas käyttämään osan kallisarvoisesta ajastaan lauantaiaamuna auttaakseen jotakuta, ketä tahansa, kuuluipa tämä hänen kirkkoonsa tai ei, tekemään ratkaisuja ja vetämään johtopäätöksiä.
Tuosta tapaamisesta on kulunut yli 25 vuotta. En muista mitään erityistä neuvoa, jonka piispa sinä aamuna antoi, mutta muistan yhä elävästi, kuinka hämmästyttävän selkeältä ja keventyneeltä taakkani tuntui lähtiessäni hänen kotoaan. Vasta monia vuosia myöhemmin ymmärsin, että tuossa tapaamisessa sain yhden ensimmäisistä kokemuksistani Hengen tuntemisesta.
Liityin kirkkoon myöhemmin samana vuonna. Minut kastoi ystäväni Bill, joka oli ohjannut minut piispa Maxwellin luo. Piispa Maxwell oli mukana kastetilaisuudessa. Palvelin myöhemmin lähetystyössä, solmin avioliiton kauniin nuoren naisen kanssa temppelissä piispa Maxwellin toimiessa todistajana, ja kasvatamme nyt viittä suurenmoista lasta.
Vanhin L. Tom Perry kahdentoista apostolin koorumista on luvannut, että ”jos me tuemme piispaamme, opimme välittämään hänen hyvinvoinnistaan ja rukoilemme hänen puolestaan kaikissa hänen toimissaan, niin me saamme siunausta omaan elämäämme. Piispa on asetettu kaikissa kirkon seurakunnissa johtamaan jäseniä, ja jäsenet saavat seurata tätä innoitettua johtajaansa.”1
Olen oppinut ymmärtämään, että me voimme tarttua toimeen täyttääksemme velvollisuutemme tukea piispaamme (tai seurakunnanjohtajaamme). Seuraavat kuusi ehdotusta opastavat tämän tavoitteen saavuttamisessa.
Kunnioita hänen aikaansa hänen perheensä kanssa
Piispasi jättää yleensä kaiken, mitä on tekemässä, auttaakseen avun tarpeessa olevaa seurakuntalaistaan. Hän tuntee velvollisuutensa lauman paimenena ja tekee lujasti töitä täyttääkseen pyhän taloudenhoitotoimensa. Hän tottuu nopeasti siihen, että häntä revitään eri suuntiin.
Piispasi on myös aviomies, useimmissa tapauksissa isä ja usein isä, jolla on vielä kotona lapsia, jotka tarvitsevat hänen ohjaustaan ja huomiotaan. Kun tarvitsemme piispamme opastusta, meidän täytyy ymmärtää ja ottaa huomioon, että hän tarvitsee aikaa perheelleen ja aikaa täyttää velvollisuutensa perheensä elättäjänä. Vaikka meidän ei pitäisikään koskaan epäröidä soittaa piispalle, kun me todella tarvitsemme hänen apuaan, meidän pitäisi silti kysyä itseltämme: ”Voiko tämä odottaa?” tai ”Voisiko joku toinen, kuten kotiopettaja, yhtä hyvin auttaa minua?” Kelvollisuutta koskevista kysymyksistä tulee tietenkin keskustella vain oman piispan tai seurakunnanjohtajan kanssa.
Puhuessaan piispoista ja muista kirkon johtajista ja niistä erityisistä kuormista, joita he kantavat, vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Todistan kodista, perheestä ja avioliitosta, elämämme kalleimmasta inhimillisestä omaisuudesta. Todistan niiden suojelemisen ja varjelemisen tarpeellisuudesta, samalla kun etsimme aikaa ja keinoja palvella uskollisesti kirkossa.”2
Piispa on aina toimeliaasti mukana Herran työssä. Siihen kuuluu ajan käyttäminen hänen iankaikkiseen kutsumukseensa aviomiehenä ja isänä. Kun me osaltamme teemme harkittuja suunnitelmia, voimme olla suurena tukena auttamassa piispaa selviytymään kiireisestä ja vaativasta kuormasta.
Kevennä hänen kuormaansa
On velvollisuuksia, joita piispa ei voi jakaa muille. Niihin kuuluvat virallisesta kirkkokurista huolehtiminen, kymmenysselvitysten pitäminen, toimeentuloavun antaminen ja parannusta tekevien seurakunnan jäsenten tunnustusten kuunteleminen. Näiden tehtävien lisäksi on kuitenkin monia sopivasti jaettavia asioita, joita muut voivat tehdä helpottaakseen piispan kuormaa, kuten avun tarpeessa olevista seurakunnan jäsenistä huolehtiminen, yhdessäolotoimintojen suunnitteleminen ja auttaminen työllisyyshuolissa.
Kun kotiopettajat ja kotikäyntiopettajat pitävät asianmukaisesti huolta heille kuuluvista perheistä, kun ryhmänjohtajat ja koorumeiden ja apujärjestöjen johtajat johtavat vanhurskaudessa, piispa voi keskittyä niihin tehtäviin, jotka vain hän voi hoitaa. Jos me haluamme tukea piispaa ja keventää hänen kuormaansa, olkaamme uutteria täyttäessämme omia tehtäviämme.
Kunnioita virkaa
Joillakuilla uusilla piispoilla on vaikeuksia siirtyä tavallisesta seurakunnan jäsenestä seurakunnan johtajaksi. He ymmärtävät, että useimmissa tapauksissa on muita, jotka ovat yhtä päteviä palvelemaan. Jopa saadessaan vahvistuksen siitä, että Herra on valinnut heidät tähän tehtävään, heidän voi olla yhtä vaikeaa ottaa vastaan viitta kuin Daavidista oli pukeutua kuninkaan haarniskaan ennen hänen taisteluaan Goljatin kanssa.
Piispan virka on pyhä tehtävä, jonka Herra on uskonut tietylle ihmiselle kussakin seurakunnassa tiettynä aikana. Me voimme auttaa häntä osoittamalla kunnioitusta virkaa kohtaan. Kutsu häntä ”piispaksi” sen sijaan että käyttäisit hänen etunimeään tai jotakin arkikielistä tai epävirallista nimitystä. Kohtele häntä kunnioittavasti, niin autat häntä ottamaan paremmin päälleen sen hyvin todellisen viitan, jonka Herra on laskenut hänen ylleen.
Rukoile hänen puolestaan
Pyhissä kirjoituksissa opetetaan: ”Teidän rukoustenne almut ovat tulleet ylös Herran Sebaotin korviin” (OL 88:2). Kun me rukoilemme piispamme puolesta, Herra todella kuulee meitä. Ja kun me rukoilemme piispamme puolesta perherukouksessa, me opetamme lapsille tärkeitä uskon, kuuliaisuuden ja luottamuksen periaatteita. Monet piispat ovat todistaneet voimasta, jota he ovat saaneet seurakuntansa jäsenten rukouksista.
Ota vastaan hänen haasteensa ja noudata hänen neuvojaan
Piispa on Herran Jeesuksen Kristuksen edustaja. Hän voi antaa meille haasteita. Hän voi pyytää meitä palvelemaan tehtävissä, jotka saattavat ylittää mukavuuskynnyksemme. Hän voi pyytää meitä venymään ja antamaan omastamme muille ihmisille. Meidän tulee noudattaa piispamme neuvoja omaksi hyödyksemme ja hänen hyödykseen sekä keinona rakentaa Herran valtakuntaa täällä maan päällä ja ottaa vastaan tehtävät, jotka hän tai hänen neuvonantajansa meille esittävät, ja tehdä niissä parhaamme.
Tue äläkä tuomitse
Piispat, kuten me kaikki, ovat inhimillisiä. Heillä kullakin on eri vahvuuksia ja erilainen johtamistyyli. Jäseninä meidän ei pidä verrata yhtä piispaa toiseen vaan ajatella, että piispamme tekee parhaansa noudattaakseen sitä, mitä Herra haluaa hänen tekevän. Meidän tulisi kiitellä häntä, välttää arvostelemista ja päättää, ettemme ryhdy kritisoimaan emmekä juoruilemaan.
Joitakin vuosia sitten minut kutsuttiin piispaksi. Palvellessani tehtävässä useita vuosia koin joitakin suurimmista ilonaiheista, joita olen koskaan tuntenut – ilon puhutella innokkaita 8-vuotiaita kasteelle ja konfirmoitaviksi, ilon työskennellä nuorten miesten ja nuorten naisten kanssa heidän valmistautuessaan palvelemaan lähetystyössä ja ilon opettaa temppelin suuria siunauksia iankaikkiseen avioliittoon valmistautuville aviopareille. Tuona aikana ajattelin lukemattomissa tilanteissa piispa Maxwellia. Hänen vaikutuksensa elämääni on iankaikkinen.
Kuinka siunattuja me olemmekaan, että Herra näkee hyväksi antaa rakastavia, omistautuneita, huolehtivia piispoja paimentamaan seurakuntaperheitämme. Heidän tehtävänsä on haastava ja heidän kuormansa voi olla toisinaan raskas, mutta meillä on suuri tilaisuus tukea ja auttaa heitä rohkaisevin ja myönteisin teoin.
Kevennä piispasi kuormaa
”Jokainen – – on vastuussa piispalle tai seurakunnanjohtajalle. Piispojen kannettavana on valtavia taakkoja, ja kehotan jokaista kirkon jäsentä tekemään kaiken voitavansa nostaakseen sitä taakkaa, jonka alla piispamme ja seurakunnanjohtajamme työskentelevät.
Meidän tulee rukoilla heidän puolestaan. He tarvitsevat apua kantaessaan raskasta kuormaansa. Me voimme antaa enemmän tukea ja olla vähemmän heistä riippuvaisia. Voimme antaa heille apuamme kaikin mahdollisin tavoin. Voimme kiittää heitä kaikesta, mitä he tekevät meidän hyväksemme.”
Presidentti Gordon B. Hinckley, ”Israelin paimenet”, Liahona, marraskuu 2003, s. 60.
Piispan voimavarat ovat rajalliset
”Koko maailmassa ei ole mitään, mikä vastaisi täysin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon piispan virkaa. Vanhempia lukuun ottamatta piispalla on paras tilaisuus opettaa ja antaa opetettavaksi kaikkein tärkeimpiä asioita. – – Mutta varo, ettet käytä hänen aikaansa tarpeettomasti. Piispojen voimavarat ovat rajalliset. Piispakunnalla täytyy olla aikaa elatuksen hankkimiseen ja aikaa omalle perheelleen.”
Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin vt. presidentti, ”Piispa ja hänen neuvonantajansa”, Liahona, heinäkuu 1999, s. 71, 73.