Ole paras itsesi
Jokaisen täytyy pyrkiä oppimaan velvollisuutensa ja sitten täyttämään se parhaan kykynsä mukaan.
Rakkaat pappeusveljeni, jotka olette koolla täällä täydessä konferenssikeskuksessa ja kautta maailman, ryhdyn nöyrin mielin tähän vastuulliseen tehtävääni puhua teille. Yhdyn jo esitettyihin puheisiin ja ilmaisen teitä jokaista kohtaan vilpittömän rakkauteni sekä kiitollisuuteni uskostanne ja omistautumisestanne.
Veljet, vastuulliset tehtävämme pappeudenhaltijoina ovat mitä tärkeimpiä, kuten Opissa ja liitoissa esitetään: ”Korkeamman eli Melkisedekin pappeuden voima ja valtuus on pitää hallussaan kaikkien kirkon hengellisten siunausten avaimia.”1 Ja edelleen: ”Vähäisemmän eli Aaronin pappeuden voima ja valtuus on pitää hallussaan enkelien palveluksen avaimia ja palvella ulkoisissa toimituksissa, evankeliumin kirjaimessa, parannuksen kasteessa syntien anteeksisaamiseksi liittojen ja käskyjen mukaan.”2
Vuonna 1958 vanhin Harold B. Lee, joka palveli myöhemmin kirkon 11. presidenttinä, kuvaili pappeudenhaltijoita ”Herran – – joukkoina pahuuden voimia vastaan”3.
Presidentti John Taylor lausui, että ”pappeuden kautta ilmenevä voima on yksinkertaisesti Jumalan voima”4.
Nämä Jumalan profeettojen innoittavat julistukset auttavat meitä ymmärtämään, että jokaisen miehen ja jokaisen pojan, jolla on Jumalan pappeus, täytyy olla kelvollinen siihen suureen etuoikeuteen ja vastuuseen. Jokaisen täytyy pyrkiä oppimaan velvollisuutensa ja sitten täyttämään se parhaan kykynsä mukaan. Kun teemme niin, me tarjoamme keinot, joiden avulla taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus voivat toteuttaa työnsä täällä maan päällä. Me olemme Heidän edustajiaan täällä.
Tämän päivän maailmassa kohtaamme vaikeuksia ja haasteita, joista jotkin voivat tuntua todella pelottavilta. Kun Jumala kuitenkin on puolellamme, me emme voi epäonnistua. Kun kannamme Hänen pyhää pappeuttaan kelvollisina, me selviydymme voittajina.
Saanen sanoa teille Aaronin pappeuden haltijoille, että toivon vilpittömästi, että kukin teistä ymmärtää pappeuteen asettamisensa merkityksen. Teillä on erittäin tärkeä osa seurakuntanne jokaisen jäsenen elämässä, kun olette joka sunnuntai mukana siunaamassa ja jakamassa sakramenttia.
Minulla oli etuoikeus palvella diakonien koorumini sihteerinä. Muistelen niitä monia tehtäviä, joita meillä tuon koorumin jäsenillä oli tilaisuus toimittaa. Mieleeni tulevat helposti pyhän sakramentin jakaminen, paastouhrien kerääminen joka kuukausi ja toisistamme huolehtiminen. Pelottavin tapaus sattui kuitenkin eräässä johtajiston kokouksessa seurakuntakonferenssissamme. Sitä johtava vaarnamme johtokunnan jäsen pyysi muutamia seurakunnan virkailijoita puhumaan. He tekivät niin. Sitten ilman pienintäkään varoitusta hän nousi seisomaan ja sanoi: ”Kutsumme nyt yhden seurakuntamme nuoremmista virkailijoista, diakonien koorumin sihteerin Thomas S. Monsonin tekemään tiliä palvelustaan ja lausumaan todistuksensa.” En muista yhtään mitään siitä, mitä sanoin, mutta itse kokemusta tai opetusta, jonka sain, en ole milloinkaan unohtanut. Apostoli Pietari sanoi: ”Olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.”5
Erään aiemman sukupolven aikana Herra lupasi pappeudenhaltijoille: ”Minä käyn teidän kasvojenne edellä. Minä olen teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla, ja minun Henkeni on teidän sydämessänne ja minun enkelini teidän ympärillänne tukeakseen teitä.”6
Tämä ei ole pelon aikaa, veljet, vaan pikemminkin uskon aikaa – tämä on meidän jokaisen pappeudenhaltijan aika olla paras itsemme.
Vaikka matkallamme kuolevaisuuden halki joudumme toisinaan vaaraan, saanen tänä iltana antaa teille kolme kehotusta, jotka johtavat meidät turvaan, kun noudatamme ja seuraamme niitä. Ne ovat:
-
Tutkikaa uutterasti.
-
Rukoilkaa palavasti.
-
Eläkää vanhurskaasti.
Nämä kehotukset eivät ole uusia, niitä on opetettu ja toistettu yhä uudelleen. Jos me kuitenkin sisällytämme ne omaan elämäämme, meillä on voima pitää puolemme vastustajaa vastaan. Jos jätämme ne huomiotta, avaamme oven Saatanalle ja hänen vaikutukselleen ja vallalleen meihin.
Ensiksi, tutkikaa uutterasti. Jokaisen pappeudenhaltijan tulisi tutkia pyhiä kirjoituksia päivittäin. Pyhien kirjoitusten tutkimisen tehokurssit eivät ole läheskään yhtä tehokkaita kuin päivittäinen pyhien kirjoitusten lukeminen ja soveltaminen elämäämme. Perehtykää niihin opetuksiin, joita pyhät kirjoitukset antavat. Oppikaa tuntemaan Mestarin vertausten ja profeettojen kehotusten tausta ja asiayhteys. Tutkikaa niitä niin kuin kukin heistä puhuisi teille, sillä se on totuus.
Profeetta Lehille ja hänen pojalleen Nefille näytettiin kummallekin näyssä, kuinka tärkeää on saada Jumalan sana ja sitten pitää siitä kiinni. Nefi sanoi epäileville veljilleen Lamanille ja Lemuelille tällä tavoin rautakaiteesta, joka hänelle oli näytetty:
”Ja minä sanoin heille, että [rautakaide] oli Jumalan sana; eikä kukaan, joka kuulisi Jumalan sanaa ja pitäisi siitä kiinni, koskaan hukkuisi, eivätkä vastustajan kiusaukset ja palavat nuolet voisi voittaa eikä sokaista heitä eksyttääkseen heidät tuhoon.
Sen vuoksi minä, Nefi, kehotin heitä ottamaan varteen Herran sanan, niin, minä kehotin heitä kaikin sieluni voimin ja kaikin kyvyin, joita minulla oli, ottamaan varteen Jumalan sanan ja muistamaan pitää hänen käskynsä aina kaikessa.”7
Lupaan teille, onpa teillä sitten Aaronin pappeus tai Melkisedekin pappeus, että jos tutkitte uutterasti pyhiä kirjoituksia, niin voimaanne vastustaa kiusausta ja saada Pyhän Hengen ohjausta kaikessa, mitä teette, lisätään.
Toiseksi, rukoilkaa palavasti. Jumalan avulla kaikki on mahdollista. Aaronin pappeuden haltijat, Melkisedekin pappeuden haltijat, muistakaa rukous, jonka profeetta Joseph lausui lehdossa, jota sanotaan pyhäksi. Katsokaa ympärillenne ja nähkää tulos tästä rukouksesta, johon vastattiin.
Aadam rukoili, Jeesus rukoili. Me tunnemme heidän rukoustensa seuraukset. Hän, joka huomaa varpusen putoavan, kuulee varmasti sydämemme rukoukset. Muistakaa lupaus: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.”8
Sanon kaikille ääneni ulottuvilla oleville, jotka kamppailevat suurten ja pienten haasteiden ja vaikeuksien kanssa, että rukous antaa hengellistä voimaa. Se on avain rauhaan. Rukous on keino, jonka avulla me lähestymme taivaallista Isäämme, joka rakastaa meitä. Puhukaa Hänelle rukouksessa ja kuunnelkaa sitten vastausta. Rukous saa aikaan ihmeitä.
Sisar Daisy Ogando asuu New York Cityssä, joka on runsaan kahdeksan miljoonan ihmisen kotipaikka. Joitakin vuosia sitten sisar Ogando tapasi lähetyssaarnaajat, ja hänelle opetettiin evankeliumia. Vähitellen hän ja lähetyssaarnaajat menettivät yhteyden. Aikaa kului. Sitten vuonna 2007 lähetyssaarnaajien hänelle opettamat evankeliumin periaatteet alkoivat orastaa hänen sydämessään.
Eräänä päivänä astuessaan taksiin Daisy näki lähetyssaarnaajat kaukana muttei kyennyt pääsemään kosketuksiin heidän kanssaan ennen kuin he hävisivät näkyvistä. Hän rukoili palavasti taivaallista Isäämme ja lupasi Hänelle, että jos Hän jollakin tavoin ohjaisi lähetyssaarnaajat uudelleen hänen luokseen, hän avaisi heille ovensa. Hän palasi tuona päivänä kotiinsa sydämessään usko siihen, että Jumala kuulisi hänen rukouksensa ja vastaisi siihen.
Sillä välin kaksi nuorta lähetyssaarnaajaa, jotka olivat vilpittömästi rukoilleet ja työskennelleet löytääkseen ihmisiä opetettaviksi, tutkivat eräänä päivänä aiemmin alueellaan palvelleiden lähetyssaarnaajien muistiinpanoja käännytystyöstä. Sitä tehdessään he löysivät Daisy Ogandon nimen. Kun he lähestyivät sisar Ogandon asuntoa juuri sinä samana iltapäivänä, jona hän lausui tuon yksinkertaisen mutta palavan rukouksen, hän avasi ovensa ja sanoi sanat, jotka ovat musiikkia jokaisen sellaisen lähetyssaarnaajan korville, joka on ne koskaan kuullut: ”Vanhimmat, käykää sisään. Olen odottanut teitä!”
Kahteen palavaan rukoukseen vastattiin, yhteys solmittiin uudelleen, lähetystyökeskustelut opetettiin ja järjestelyt tehtiin Daisyn ja hänen poikansa Eddyn kastetta varten.
Muistakaa rukoilla palavasti.
Viimeinen kehotukseni, veljet: eläkää vanhurskaasti. Jesaja, suuri Vanhan testamentin profeetta, antoi pappeudenhaltijoille tämän innoittavan kehotuksen: ”Saastaiseen älkää koskeko – –, pitäkää itsenne puhtaina, te Herran pyhien astioiden kantajat!”9 Asia on ilmaistu jokseenkin niin suorasukaisesti kuin mahdollista.
Pappeudenhaltijat eivät välttämättä ole kaunopuheisia. Heillä ei ehkä ole korkeita oppiarvoja vaikeilta tutkimusaloilta. He voivat hyvinkin olla vähävaraisia. Mutta Jumala ei erottele ihmisiä, ja Hän tukee palvelijoitaan vanhurskaudessa, kun he karttavat aikamme pahuutta ja elävät hyveellistä ja puhdasta elämää. Saanen antaa esimerkin.
Noin 900 mailia (1 400 km) Salt Lake Citystä pohjoiseen sijaitsee kaunis Calgaryn kaupunki Albertassa Kanadassa, missä pidetään kuuluisa Calgary Stampede, yksi Kanadan suurimmista vuosittaisista tapahtumista ja maailman suurin ulkoilmarodeo. Tuossa 10 päivää kestävässä tapahtumassa on rodeokilpailu, näyttelyitä, maatalouskilpailuja ja ruokavankkurikilpailuja. Stampede-paraati, joka pidetään avajaispäivänä, on yksi festivaalin vanhimmista ja mittavimmista perinteistä. Paraati kulkee lähes kolmen mailin (5 km) reitin Calgaryn keskustassa, ja sitä seuraa jopa 350 000 katsojaa, joista monet ovat pukeutuneet lännenvaatteisiin.
Useita vuosia sitten erään suuren utahilaisen lukion soittokunta oli ollut esiintymiskokeessa ja saanut monien tavoitteleman paikan marssia Calgaryn Stampede-paraatissa. Kuukausien varainkeruu, aikaiset aamuharjoitukset pitkin katuja sekä muut valmistelut käynnistettiin, jotta soittokunta voisi matkustaa Calgaryyn ja osallistua paraatiin, jossa yhdelle soittokunnalle myönnettäisiin parhaan soittokunnan kunniapalkinto.
Viimein koitti lähtöpäivä, ja innokkaat oppilaat johtajineen nousivat linja-autoihin ja suuntasivat pitkälle matkalle pohjoiseen kohti Calgarya.
Matkan aikana joukko pysähtyi Cardstonissa Kanadan Albertassa, missä he yöpyivät. Paikallisen Apuyhdistyksen sisaret valmistivat soittokunnalle eväitä nautittaviksi ennen lähtöä. Brad, yksi soittokunnan jäsenistä, joka oli pappi Aaronin pappeudessa, ei ollut nälkäinen ja päätti säästää eväänsä myöhempään ajankohtaan.
Bradista oli mukava istua linja-auton takaosassa. Kun hän meni vakiopaikalleen valmiina loppumatkaa varten Calgaryyn, hän heitti eväspussinsa viimeisen penkkirivin takana olevalle hyllylle. Siellä lounas odotti takaikkunalla heinäkuisen iltapäivän auringonpaisteessa. Valitettavasti lounaseväs sisälsi munavoileivän. Teille, jotka ette ymmärrä tämän merkitystä, saanen sanoa vain, että munavoi on säilytettävä jääkaapissa. Ellei niin tehdä ja jos se altistuu korkealle lämpötilalle kuten auringon paahtaessa linja-auton ikkunan läpi aurinkoisena päivänä, siitä tulee varsin tehokas bakteerien kasvualusta ja se voi aiheuttaa tilan, jota yleisesti kutsutaan ruokamyrkytykseksi.
Ennen Calgaryyn saapumista Bradille tuli nälkä. Hän muisti eväänsä ja hotkaisi munavoileivän. Kun linja-autot saapuivat Calgaryyn ja kiertelivät kaupungissa, soittokunnan jäsenet alkoivat innostua – kaikki paitsi Brad. Valitettavasti hänellä alkoivat ankarat vatsakivut ja muut ruokamyrkytykseen liittyvät vaivat. Tiedätte ne kyllä.
Saavuttuaan määränpäähänsä soittokunnan jäsenet nousivat linja-autosta. Brad ei kuitenkaan noussut. Vaikka hän tiesi soittokaveriensa luottavan siihen, että hän seuraavana aamuna soittaisi rumpuaan paraatissa, hän oli kippurassa tuskasta ja liian sairas lähteäkseen linja-autosta. Hänen onnekseen kaksi hänen ystäväänsä, Steve ja Mike, jotka olivat äskettäin päässeet ylioppilaiksi ja jotka oli myös äskettäin asetettu vanhimman virkaan Melkisedekin pappeudessa, huomasivat Bradin puuttuvan ja päättivät mennä etsimään häntä.
Kun Steve ja Mike löysivät Bradin linja-auton takaosasta ja saivat tietää, mikä hänellä oli hätänä, he tunsivat itsensä avuttomiksi. Vihdoin heidän mieleensä juolahti, että he olivat vanhimpia ja heillä oli Melkisedekin pappeuden voima siunata sairaita. Huolimatta täydellisestä kokemattomuudestaan pappeuden siunauksen antamisessa näillä kahdella uudella vanhimmalla oli uskoa siihen voimaan, joka heillä oli. He asettivat kätensä Bradin pään päälle ja rukoillen Melkisedekin pappeuden valtuudella Jeesuksen Kristuksen nimessä he lausuivat yksinkertaiset sanat siunaten Bradia niin että hän paranisi.
Siitä hetkestä lähtien Bradin oireet olivat täysin hävinneet. Seuraavana aamuna hän asettui paikalleen muiden soittokunnan jäsenten kanssa ja marssi ylpeänä pitkin Calgaryn katuja. Soittokunta sai parhaan soittokunnan kunniapalkinnon ja himoitun sinisen nauhan. Kuitenkin paljon tärkeämpää oli, että kaksi nuorta, kokematonta mutta kelvollista pappeudenhaltijaa oli vastannut kutsuun edustaa Herraa lähimmäisensä palveluksessa. Kun heillä oli tarve käyttää pappeuttaan sellaisen henkilön hyväksi, joka kipeästi tarvitsi heidän apuaan, he kykenivät vastaamaan kutsuun, koska he elivät vanhurskasta elämää.
Veljet, olemmeko me valmistautuneet elämämme matkalle? Tie voi toisinaan olla vaikea. Kartoittakaa kurssinne, olkaa varuillanne ja päättäkää tutkia uutterasti, rukoilla palavasti ja elää vanhurskaasti.
Älkäämme milloinkaan vaipuko epätoivoon, sillä työ, jossa olemme mukana, on Herran työtä. On sanottu: ”Herra muovaa selän kantamaan sitä taakkaa, joka sille on laskettu.”
Me voimme saada sitä voimaa, jota vakaasti etsimme, kohdata monimutkaisen ja muuttuvan maailman haasteet, kun vahvoina ja päättäväisen rohkeina julistamme kuten Joosua: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.”10 Tästä jumalallisesta totuudesta todistan, ja teen niin Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, nimessä. Aamen.