Uskoa vastoinkäymisissä
Evankeliumin mukaan eläminen – – tarkoittaa sitä, että olemme valmiit kohtaamaan ja kestämään vastoinkäymiset luottavaisempina.
Eräänä aamuna joitakin vuosia sitten sain puhelun veli Omar Alvarezilta, joka palveli siihen aikaan neuvonantajanani piispakunnassa. Hänen kolmivuotias tyttärensä oli menehtynyt järkyttävässä onnettomuudessa.
Veli Alvarez kertoi seuraavasti siitä, mitä tuona päivänä tapahtui:
”Heti kun saavuimme yhdelle Venezuelan kauniista rannoista, lapsemme pyysivät hartaasti, että antaisimme heidän mennä kauemmas leikkimään pienelle purolle, joka oli lähellä rantaa. Annoimme heidän mennä. Aloimme sitten purkaa autosta joitakin tavaroita. Pari minuuttia myöhemmin huomasimme, että lapsemme alkoivat olla liian kaukana rannasta.
Kun menimme hakemaan lapsia lähemmäksi, huomasimme, ettei kolmivuotias tyttäremme ollut muiden lasten mukana. Etsimme häntä epätoivoisesti ja löysimme hänet kellumasta lähellä sitä paikkaa, missä muut lapset olivat. Vedimme hänet nopeasti pois vedestä, ja jotkut ihmiset tulivat ja yrittivät auttaa pelastamaan hänet, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Nuorin tyttäremme oli hukkunut.
Tapahtumaa seuranneet hetket olivat äärimmäisen vaikeita, täynnä ahdistusta ja tuskaa nuorimman tyttäremme menehtymisen tähden. Tunne muuttui pian lähes kestämättömäksi piinaksi. Keskellä sekasortoa ja epävarmuutta mieleemme tuli kuitenkin ajatus, että lapsemme olivat syntyneet liiton alaisina, ja tuon liiton ansiosta tyttäremme kuuluu meille ikuisesti.
Mikä siunaus onkaan kuulua Jeesuksen Kristuksen kirkkoon ja saada olla osallinen Hänen pyhän temppelinsä toimituksista! Meistä tuntuu, että olemme nykyään paljon sitoutuneempia olemaan uskollisia Herralle ja kestämään loppuun asti, sillä haluamme olla kelvollisia temppelin siunauksiin nähdäksemme jälleen tyttäremme. Toisinaan me suremme, ’mutta me emme sure kuten ne, jotka ovat vailla toivoa’ (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith [Melkisedekin pappeuden ja Apuyhdistyksen oppikurssi], 2007, s. 183).”
Tämä uskollinen perhe ymmärsi nyt, että kun elämäämme tulee vastoinkäymisiä, ainoa todellinen lohdun lähde on Jumala. ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.)
Useita vuosia Alvarezin perheen kohtaaman vaikean koettelemuksen jälkeen sain nähdä, kuinka eräs toinen uskollinen perhe suhtautui suureen vastoinkäymiseen. Useita Queron perheen jäseniä oli kuollut kauheassa auto-onnettomuudessa. Onnettomuudessa kuolivat veli Abraham Queron vanhemmat, kaksi sisarta, lanko ja sisarentytär.
Veli Quero osoitti ihailtavaa asennetta, kun hän sanoi:
”Tämä oli aika osoittaa uskollisuutta Jumalalle ja tunnustaa riippuvuutemme Hänestä, että Hänen tahtoaan on noudatettava ja että olemme alamaisia Hänelle.
Puhuin veljilleni ja annoin heille voimaa ja rohkeutta ymmärtää, mitä presidentti Kimball opetti monia vuosia sitten, ’ettei kuolemassa ole mitään murhenäytelmää vaan ainoastaan synnissä’ (Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball [Melkisedekin pappeuden ja Apuyhdistyksen oppikurssi], 2006, s. 19) ja ettei tärkeää ole se, miten ihminen kuoli, vaan se, miten hän eli.
Jobin sanat täyttivät mieleni: ’Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!’ (Job 1:21.) Ja sitten Jeesuksen sanat: ’Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.’ (Joh. 11:25.)
Tämä on ollut yksi hengellisimmistä kokemuksista, mitä perheellämme on ollut – Jumalan tahdon hyväksyminen sellaisissa erittäin vaikeissa olosuhteissa.”
Molemmissa kokemuksissa, jotka nämä hyvät perheet joutuivat kärsimään, tuska ja murhe väistyivät antaen tietä evankeliumin valolle, joka täytti heidät rauhalla ja lohdulla ja antoi varmuuden, että kaikki olisi vielä hyvin.
Vaikka näiden perheiden tuskaa ei voida verrata Herran kärsimykseen Getsemanessa, se on auttanut minua paremmin ymmärtämään Vapahtajan kärsimystä ja sovitusta. Ei ole olemassa mitään sellaista heikkoutta, tuskaa tai vastoinkäymistä, jota Kristus ei olisi kokenut Getsemanessa.
Herra ilmoitti Opissa ja liitoissa Joseph Smithille:
”Mikä kärsimys sai minut, tosiaankin Jumalan, suurimman kaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä – ja minä toivoin, ettei minun tarvitsisi juoda katkeraa maljaa ja kavahtaa –
kuitenkin, kunnia olkoon Isän, minä join ja saatoin päätökseen valmisteluni ihmislasten hyväksi” (OL 19:18–19).
Profeetta Joseph Smith, joka tunsi hyvin elämän myrskyt, huudahti tuskissaan yhtenä vaikeimmista hetkistään: ”Oi Jumala, missä olet, ja missä on maja, joka kätkee piilopaikkasi?” (OL 121:1.)
Sitten, kun profeetta korotti äänensä, hän sai kuulla Herran rohkaisevat sanat:
”Poikani, rauha sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken,
ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen; sinä voitat kaikki vihollisesi” (OL 121:7–8).
Presidentti Howard W. Hunter on sanonut: ”Jos elämämme ja uskomme keskittyvät Jeesukseen Kristukseen ja Hänen palautettuun evankeliumiinsa, mikään ei voi koskaan lopullisesti mennä vikaan. Toisaalta, jos elämämme ei keskity Vapahtajaan ja Hänen opetuksiinsa, mikään muu menestys ei voi koskaan olla lopullisesti oikeaa.” (The Teachings of Howard W. Hunter, toim. Clyde J. Williams, 1997, s. 40.)
Vapahtaja on sanonut:
”Sen tähden minä vertaan jokaista, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, järkevään mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle –
ja alkoi sataa ja tulvat tulivat ja tuulet puhalsivat ja pieksivät sitä taloa; eikä se sortunut, sillä se oli rakennettu kalliolle.
Ja jokaista, joka kuulee nämä minun sanani mutta ei tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka rakensi talonsa hiekalle –
ja alkoi sataa ja tulvat tulivat ja tuulet puhalsivat ja pieksivät sitä taloa; ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.” (3. Nefi 14:24–27.)
On mielenkiintoista huomata, että sateet ja tulvat tulivat ja tuulet puhalsivat ja pieksivät kumpaakin taloa! Evankeliumin mukaan eläminen ei tarkoita, että välttyisimme ikuisesti vastoinkäymisiltä. Pikemminkin se tarkoittaa sitä, että olemme valmiit kohtaamaan ja kestämään vastoinkäymiset luottavaisempina.
Todistan juhlallisesti, että Jeesus on Kristus, Vapahtajamme ja Lunastajamme. Hän johtaa kirkkoaan elävän profeetan presidentti Thomas S. Monsonin välityksellä. Jos me elämme Vapahtajan opetusten mukaisesti, löydämme varmasti rauhan ja lohdutuksen, jotka vain Jumala voi antaa (ks. Fil. 4:7). Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.