Olkaa rohkeita
Harras rukoukseni on, että teillä on riittävästi rohkeutta olla tuomitsematta muita, rohkeutta olla siveitä ja hyveellisiä ja rohkeutta edustaa lujina totuutta ja vanhurskautta.
Rakkaat nuoret sisareni, mikä suurenmoinen näky te olettekaan. Tiedän, että tämän upean konferenssikeskuksen lisäksi melkein kaikkialla maailmassa on monia tuhansia koolla seurakuntakeskuksissa ja muissa paikoissa. Rukoilen taivaallista apua ottaessani vastaan tämän tilaisuuden puhua teille.
Olemme kuulleet ajattomia, innoittavia puheita johtajiltanne Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa. He ovat erinomaisia naisia, jotka on kutsuttu ja erotettu ohjaamaan ja opettamaan teitä. He rakastavat teitä, ja niin rakastan minäkin.
Olette tulleet tämän maan päälle loistavana aikana. Edessänne olevat mahdollisuudet ovat miltei rajattomat. Lähes jokainen teistä elää mukavassa kodissa, ja teillä on rakastava perhe sekä riittävästi ruokaa ja vaatetta. Lisäksi useimmilla teistä on käytettävissänne hämmästyttäviä teknisiä edistysaskelia. Pidätte yhteyttä matkapuhelinten, tekstiviestien, pikaviestien, sähköpostin, blogien, Facebookin ja muiden sellaisten keinojen välityksellä. Kuuntelette musiikkia iPodeillanne ja MP3-soittimillanne. Tämä luettelo edustaa tietenkin vain pientä osaa siitä teknologiasta, joka on käytettävissänne.
Tämä kaikki on hieman lannistavaa sellaisille kuin minä, jotka varttuivat, kun radiot olivat yleensä suuria lattiamalleja ja televisioita ei juurikaan ollut, tietokoneista tai matkapuhelimista puhumattakaan. Itse asiassa, kun olin teidän ikäisenne, puhelinlinjat olivat enimmäkseen yhteisiä. Jos meidän perheemme halusi soittaa, meidän täytyi nostaa kuuloke ja kuunnella ensiksi varmistaaksemme, ettei mikään muu perhe käyttänyt linjaa, sillä useat perheet jakoivat saman linjan.
Voisin jatkaa koko illan puhumista oman sukupolveni ja teidän sukupolvenne eroista. Riittäköön kun sanon, että paljon on muuttunut tähän päivään mennessä niistä ajoista, kun olin teidän ikäisenne.
Vaikka tämä on ainutlaatuista aikaa, jolloin on runsaasti mahdollisuuksia, te kohtaatte myös haasteita, jotka ovat ominaisia vain tälle ajalle. Esimerkiksi juuri ne tekniset välineet, jotka mainitsin, antavat vastustajalle tilaisuuksia vietellä teitä ja kietoa teidät petoksensa verkkoihin, ja niin hän toivoo saavansa haltuunsa kohtalonne.
Kun mietin kaikkea sitä, mitä kohtaatte tämän päivän maailmassa, mieleeni tulee yksi sana. Se kuvailee erästä ominaisuutta, jota me kaikki tarvitsemme mutta jota te – tänä elämänne aikana ja tässä maailmassa – aivan erityisesti tarvitsette. Se ominaisuus on rohkeus.
Tänä iltana haluaisin puhua teille rohkeudesta, jota tarvitsette kolmella elämänne alueella:
-
ensimmäiseksi, rohkeus olla tuomitsematta muita;
-
toiseksi, rohkeus olla siveä ja hyveellinen; ja
-
kolmanneksi, rohkeus edustaa lujina totuutta ja vanhurskautta.
Saanen puhua ensimmäiseksi rohkeudesta olla tuomitsematta muita. Saatatte kysyä: Vaatiiko se todella rohkeutta? Ja vastaukseni on, että minä uskon, että on monia tilanteita, jolloin oleminen tuomitsematta – tai juoruilematta tai arvostelematta, mitkä asiat ovat epäilemättä sukua tuomitsemiselle – vaatii rohkeaa tekoa.
Valitettavasti on niitä, jotka katsovat tarpeelliseksi arvostella ja vähätellä muita. Olette epäilemättä olleet sellaisten ihmisten seurassa, ja tulette edelleen olemaan. Rakkaat nuoret ystäväni, meidän ei tarvitse ihmetellä, kuinka meidän tulisi toimia sellaisissa tilanteissa. Vuorisaarnassa Vapahtaja julisti: ”Älkää tuomitko.”1 Myöhemmin Hän kehotti: ”Lakatkaa etsimästä vikoja toisistanne.”2 Kun olette ikätoverienne joukossa ja tunnette painostusta osallistua sen kaltaiseen arvosteluun ja tuomitsemiseen, vaatii todellista rohkeutta olla menemättä mukaan.
Rohkenisin sanoa, että ympärillänne on nuoria naisia, jotka jäävät usein ulkopuolelle teidän epäystävällisten huomautustenne ja arvostelunne vuoksi. Erityisesti tänä aikana elämässänne näyttää olevan tapana vältellä niitä, joita saatetaan pitää erilaisina ja jotka eivät istu siihen muottiin, johon heidän pitäisi meidän tai muiden mielestä sopia, ja olla heille epäystävällinen.
Vapahtaja sanoi:
”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! – –
Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”3
Äiti Teresa, katolinen nunna, joka työskenteli suurimman osan elämästään köyhien keskuudessa Intiassa, lausui tämän totuuden: ”Jos tuomitset ihmisiä, sinulla ei ole aikaa rakastaa heitä.”
Eräs ystävä kertoi minulle kokemuksesta, joka hänellä oli monia vuosia sitten, kun hän oli teini-ikäinen. Hänen seurakunnassaan oli nuori nainen, jonka nimi oli Sandra ja joka oli vahingoittunut synnytyksessä, niin että hän oli jossakin määrin henkisesti vammainen. Sandra halusi päästä mukaan muiden tyttöjen joukkoon, mutta hän näytti vammaiselta. Hän käyttäytyi vammaisen lailla. Hänen vaatteensa eivät koskaan olleet hyvin istuvia. Hän teki toisinaan sopimattomia huomautuksia. Vaikka Sandra osallistuikin heidän toimintailtoihinsa, opettajan velvollisuudeksi jäi aina pitää hänelle seuraa ja yrittää saada hänet tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja arvostetuksi, sillä tytöt eivät sitä tehneet.
Sitten tapahtui jotakin: seurakuntaan muutti samanikäinen uusi tyttö. Nancy oli soma, punahiuksinen, itsevarma, suosittu tyttö, jonka oli helppo saada hyväksyntää. Jokainen tyttö halusi olla hänen ystävänsä, mutta Nancy ei rajoittanut ystävyyttään. Itse asiassa hän oli aivan erityisen ystävällinen Sandralle ja huolehti siitä, että tämä koki aina kuuluvansa joukkoon. Näytti siltä, että Nancy piti Sandrasta aidosti.
Muut tytöt tietenkin huomasivat sen ja alkoivat ihmetellä, mikseivät he olleet koskaan osoittaneet Sandralle ystävällisyyttä. Nyt se ei näyttänyt pelkästään hyväksyttävältä vaan haluttavalta. Vihdoin he alkoivat ymmärtää, mitä Nancy opetti heille esimerkillään: että Sandra oli taivaallisen Isämme kallisarvoinen tytär, että hänellä oli jotakin annettavaa ja että hän ansaitsi osakseen rakkautta, ystävällisyyttä ja myönteistä huomiota.
Siihen mennessä kun Nancy ja hänen perheensä noin vuotta myöhemmin muuttivat pois paikkakunnalta, Sandra oli pysyvä osa nuorten naisten ryhmää. Ystäväni sanoi, että siitä lähtien hän ja muut tytöt pitivät huolen siitä, ettei ketään koskaan jätetty ulkopuolelle, huolimatta siitä, mikä ehkä teki hänestä erilaisen. Arvokas, iankaikkinen oppi oli mennyt perille.
Todellinen rakkaus voi muuttaa ihmisten elämää ja muuttaa ihmisluonnetta.
Kallisarvoiset nuoret sisareni, pyydän teitä olemaan rohkeita ja olemaan tuomitsematta ja arvostelematta muita samoin kuin olemaan rohkeita huolehtimaan siitä, että jokainen otetaan mukaan joukkoon ja tuntee olevansa rakastettu ja arvokas.
Puhun seuraavaksi rohkeudesta, jota tarvitsette ollaksenne siveitä ja hyveellisiä. Elätte maailmassa, jossa moraaliarvot on suuressa määrin heitetty syrjään, jossa synti on räikeästi nähtävillä ja jossa teitä ympäröivät kiusaukset eksyä kaidalta ja kapealta polulta. Monet äänet kertovat teille, että olette aivan liian ahdasmielisiä tai että teissä on jotakin vikaa, jos edelleen uskotte, että on olemassa jotakin sellaista kuin moraaliton käytös.
Jesaja julisti: ”Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi! Pimeyden he kääntävät valoksi ja valon pimeydeksi.”4
Teiltä vaatii suurta rohkeutta pysyä siveellisinä ja hyveellisinä tämän ajan hyväksyttyjen ajatusmallien vallitessa.
Tämän päivän maailmassa ei juurikaan odoteta, että nuoret miehet ja nuoret naiset pysyvät moraalisesti puhtaina ja tahrattomina ennen avioliittoa. Tekeekö se moraalittomasta käytöksestä hyväksyttävää? Ei missään tapauksessa!
Taivaallisen Isämme käskyissä ei ole tinkimistä!
Uutistoimittaja Ted Koppel, joka isännöi monien vuosien ajan ABC:n Nightline-ohjelmaa, on sanonut voimallisesti:
”Olemme itse asiassa saaneet itsemme vakuuttuneiksi siitä, että iskulauseet pelastavat meidät. ’Ota piikki, jos sinun täytyy, mutta käytä puhdasta neulaa.’ ’Nauti seksistä milloin tahansa kenen tahansa kanssa haluat, mutta [suojaa itsesi].’
Ei. Vastaus on ei. Eikä siksi, että se ei ole hienoa tai fiksua tai että saatat päätyä vankilaan tai kuolla AIDS-osastolla, vaan siksi, että se on väärin. – –
Mooses ei tuonut Siinainvuorelta kymmentä ehdotusta. Ne ovat käskyjä. Siis ovat, eivätkä vain olleet!”5
Suloiset nuoret sisareni, säilyttäkää iankaikkinen näkökulma. Varokaa kaikkea sellaista, mikä riistäisi teiltä iankaikkisuuden siunaukset.
Voitte saada näinä sallivina aikoina apua oikean näkökulman säilyttämiseen monista lähteistä. Yksi arvokas apuneuvo on patriarkallinen siunauksenne. Lukekaa sitä usein. Tutkikaa sitä huolella. Antakaa sen varoitusten ohjata teitä. Eläkää niin, että ansaitsette sen lupaukset. Ellette ole vielä saaneet patriarkallista siunaustanne, suunnitelkaa, milloin hankitte sen, ja pitäkää sitä sitten arvossa.
Jos joku on langennut matkallaan, on olemassa tie takaisin. Sitä prosessia kutsutaan parannukseksi. Vapahtajamme kuoli tarjotakseen teille ja minulle tuon siunatun lahjan. Vaikka se tie on vaikea, lupaus on todellinen: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi.”6 ”Enkä enää muista [niitä].”7
Useita vuosia sitten eräs toinen ensimmäinen presidenttikunta antoi tämän julistuksen, ja teidän ensimmäinen presidenttikuntanne toistaa tänä päivänä vetoomuksen. Lainaan heidän sanojaan: ”Nuoria me – – kehotamme elämään puhtaasti, koska epäpuhdas elämä johtaa ainoastaan kärsimykseen, onnettomuuteen ja fyysiseen vaivaan, ja hengellisesti se on tuhoon johtava tie. Miten suurenmoista ja miten lähellä enkeleitä onkaan nuoriso, joka on puhdas. Tällä nuorisolla on sanoin kuvaamaton ilo tässä elämässä ja iankaikkinen onni tulevassa. Sukupuolinen puhtaus on nuorten arvokkain omaisuus; se on kaiken vanhurskauden perusta.”8
Olkoon teillä rohkeutta olla siveitä ja hyveellisiä.
Viimeinen pyyntöni tänä iltana on, että teillä on rohkeutta edustaa lujina totuutta ja vanhurskautta. Koska yhteiskunnan nykysuuntaus on kaukana Herran meille antamista arvoista ja periaatteista, te joudutte melko varmasti puolustamaan sitä, mihin uskotte. Ellei todistuksenne juuria ole istutettu lujasti, teidän on vaikeaa pitää puolianne niiden pilkkaa vastaan, jotka kyseenalaistavat uskonne. Kun todistuksenne evankeliumista, Vapahtajasta ja taivaallisesta Isästämme on istutettu lujasti, se vaikuttaa kaikkeen, mitä teette koko elämänne aikana. Vastustaja ei pitäisi mistään enemmän kuin siitä, että sallisitte ivallisten huomautusten ja arvostelun kirkkoa kohtaan aiheuttaa teille epävarmuutta ja epäilystä. Todistuksenne, kun sitä ravitaan alinomaa, pitää teidät turvassa.
Palauttakaamme mieleemme Lehin näky elämän puusta. Hän näki, että monet, jotka olivat pitäneet kiinni rautakaiteesta, päässeet pimeyden sumujen läpi ja saapuneet vihdoin elämän puulle ja nauttimaan puun hedelmää, loivat sitten ”katseensa ympärilleen ikään kuin olisivat olleet häpeissään”9. Lehi ihmetteli heidän häpeänsä syytä. Kun hän katseli ympärilleen, hän näki ”vesivirran toisella puolella suuren ja avaran rakennuksen. – –
Ja se oli täynnä ihmisiä, sekä vanhoja että nuoria, sekä miehiä että naisia; ja heidän pukeutumistapansa oli tavattoman hieno; ja he pilkkasivat ja osoittelivat sormellaan niitä, jotka – – olivat nauttimassa hedelmää.”10
Suuri ja avara rakennus Lehin näyssä edustaa niitä maailman ihmisiä, jotka pilkkaavat Jumalan sanaa ja ivaavat niitä, jotka ottavat sen vastaan, rakastavat Vapahtajaa ja noudattavat käskyjä. Mitä tapahtuu niille, jotka ovat häpeissään, kun heitä pilkataan? Lehi kertoo meille: ”Ja maistettuaan hedelmää he olivat häpeissään niiden tähden, jotka ivasivat heitä; ja he lankesivat kielletyille poluille ja joutuivat hukkaan.” 11
Rakkaat nuoret sisareni, rohkeina vakaumuksessanne julistakaa apostoli Paavalin tavoin: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen.”12
Siltä varalta että tunnette olevanne riittämättömiä edessänne oleviin tehtäviin, muistutan teitä toisista apostoli Paavalin mieltä ylentävistä sanoista, jotka voivat antaa meille rohkeutta: ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen.”13
Saanen lopuksi kertoa teille kertomuksen rohkeasta nuoresta naisesta, jonka kokemus on säilynyt läpi aikojen esimerkkinä rohkeudesta edustaa totuutta ja vanhurskautta.
Useimmat teistä tuntevat Vanhan testamentin kertomuksen Esteristä. Se on hyvin mielenkiintoinen ja innoittava kertomus kauniista nuoresta juutalaistytöstä, jonka vanhemmat olivat kuolleet, niin että hän jäi vanhemman serkkunsa Mordokain ja tämän vaimon kasvatettavaksi.
Mordokai oli Persian kuninkaan palveluksessa, ja kun kuningas etsi itselleen kuningatarta, Mordokai vei Esterin nähtäväksi palatsiin kieltäen tätä paljastamasta juutalaista syntyperäänsä. Kuningas mieltyi Esteriin enemmän kuin kehenkään muuhun ja julisti Esterin kuningattareksi.
Kuninkaan palatsin pihan ylimmäinen ruhtinas Haman vihastui yhä enemmän Mordokaihin, sillä Mordokai ei suostunut kumartamaan häntä eikä osoittamaan hänelle kunnioitusta. Kostoksi Haman sai – varsin epärehellisin keinoin – kuninkaan vakuuttuneeksi siitä, että valtakunnan kaikissa 127 maakunnassa asui hajallaan kansa, jonka lait olivat erilaiset kuin muiden, joka ei suostunut noudattamaan kuninkaan lakeja ja joka pitäisi tuhota.14 Mainitsematta kuninkaalle tätä kansaa nimeltä Haman tarkoitti tietenkin juutalaisia, joihin Mordokai kuului.
Kuninkaan suostumuksella Haman lähetti kirjeet kaikkien maakuntien käskynhaltijoille, ja niissä määrättiin, että ”kaikki juutalaiset, nuoret ja vanhat, naiset ja lapset, oli tuhottava, tapettava ja hävitettävä – – kahdennentoista kuukauden – – kolmantenatoista päivänä”15.
Mordokai lähetti palvelijan välityksellä Esterille tiedon juutalaisia vastaan laaditusta määräyksestä ja pyysi, että tämä menisi kuninkaan luo rukoilemaan kansansa puolesta. Ester oli ensin vastahakoinen ja muistutti Mordokaita siitä, että oli vastoin lakia mennä kutsumatta kuninkaan palatsin sisäpihaan. Siitä seuraisi kuolemanrangaistus – ellei kuningas ojentaisi kultavaltikkaansa ja antaisi henkilön jäädä eloon.
Mordokain vastaus Esterin epäröintiin oli osuva. Hän vastasi Esterille näin:
”Älä kuvittele, että voit juutalaisista ainoana pelastaa henkesi.
Jos sinä nyt tässä tilanteessa pysyt vaiti, niin – – sinua ja isäsi sukua kohtaa tuho.”16
Ja sitten hän lisäsi tämän syvällisen toteamuksen: ”Kukaties sinusta tulikin kuningatar vain tällaisia aikoja varten.”17
Vastauksessaan Ester käski Mordokaita kutsumaan koolle kaikki juutalaiset, jotka suinkin pystyi, ja pyytämään heitä paastoamaan hänen puolestaan kolmen päivän ajan, ja hän sanoi, että hän ja hänen palvelijattarensa paastoaisivat myös. Hän vakuutti: ”Lähden kuninkaan luo, vaikka se onkin vastoin lakia. Kun minun kerran on kuoltava, niin kuolen.”18 Ester oli kerännyt rohkeutensa ja puolustaisi lujana ja järkkymättä sitä, mikä oli oikein.
Fyysisesti, emotionaalisesti ja hengellisesti valmistautuneena Ester meni kuninkaan palatsin sisäpihaan. Kun kuningas huomasi Esterin, hän osoitti tätä kultavaltikalla ja sanoi suostuvansa mihin tahansa toiveeseen, jonka tämä esittäisi. Ester kutsui kuninkaan järjestämiinsä pitoihin, ja pidoissa hän ilmaisi olevansa juutalainen. Hän paljasti myös Hamanin kavalan suunnitelman hävittää valtakunnasta kaikki juutalaiset. Esterin pyyntöön pelastua ja pelastaa kansansa suostuttiin.19
Ester oli paaston, uskon ja rohkeuden avulla pelastanut kokonaisen kansan.
Teitä ei luultavasti Esterin tavoin kutsuta vaarantamaan henkeänne sen puolesta, mihin uskotte. Huomaatte kuitenkin mitä todennäköisimmin olevanne tilanteissa, joissa vaaditaan suurta rohkeutta, kun edustatte lujina totuutta ja vanhurskautta.
Sanon jälleen, rakkaat nuoret sisareni, että vaikka maailmassa on aina ollut haasteita, monet niistä, joita te kohtaatte, ovat ominaisia vain tälle ajalle. Olette kuitenkin taivaallisen Isämme vahvimpia lapsia, ja Hän on säästänyt teidät tulemaan maan päälle ”tällaisia aikoja varten”20. Hänen avullaan teillä on rohkeutta kohdata mitä tahansa. Vaikka maailma saattaa toisinaan näyttää synkältä, teillä on evankeliumin valo, joka majakan tavoin näyttää teille tietä.
Harras rukoukseni on, että teillä on riittävästi rohkeutta olla tuomitsematta muita, rohkeutta olla siveitä ja hyveellisiä ja rohkeutta edustaa lujina totuutta ja vanhurskautta. Kun teette niin, te olette hyviä esimerkkejä uskovista21 ja elämänne on täynnä rakkautta, rauhaa ja iloa. Olkoon niin, rakkaat nuoret sisareni. Tätä pyydän Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme, nimessä. Aamen.