Arvostus ja kunnioitus
Meidän täytyy – – ylläpitää kodeissamme ja luokkahuoneissamme toinen toisemme arvostamista ja kunnioitusta Jumalaa kohtaan.
Johanneksen evankeliumin viimeinen luku kertoo erityisen herkästä keskustelusta Pietarin ja ylösnousseen Kristuksen välillä. Kolme kertaa Vapahtaja kysyy: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?” Ja joka kerta, kun Pietari vakuuttaa Vapahtajalle rakkauttaan, Jeesus sanoo hänelle: ”Ruoki minun karitsoitani. – – Ruoki minun lampaitani.”1
Nykypäivän maailma kaipaa kipeästi sitä, että lastemme ja nuortemme sieluja ravitaan ”elävällä vedellä”2 ja ”elämän leivällä”3. Pietarin tavoin mekin – tämän päivän vanhemmat ja johtajat – rakastamme Herraa, joten me työskentelemme uutterasti juurruttaaksemme jokaiseen sydämeen todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan. Me opetamme kodeissamme, lähetystyötilanteissa sekä kirkkomme kappeleissa ja luokkahuoneissa. Me valmistaudumme ja saamme Hengen olemaan kanssamme. Mutta jotta todella pystyisimme ruokkimaan Hänen karitsoitaan ja ravitsemaan Hänen lampaitaan todistuksella ja Hengellä, meidän täytyy lisäksi ylläpitää kodeissamme ja luokkahuoneissamme toinen toisemme arvostamista ja kunnioitusta Jumalaa kohtaan.
Esitänkin tänään vetoomuksen, että vanhemmat, opettajat ja johtajat työskentelisivät yhdessä opettaen ja kannustaen sekä näyttäen esimerkkiä niistä arvonannon ja kunnioituksen mittapuista, jotka vahvistavat lapsiamme ja nuoriamme sekä kutsuvat jumalanpalveluksen hengen kotiimme ja kappeleihimme.
Saanen esittää, että pystymme paremmin ja uskottavammin olemaan esimerkkinä kunnioituksesta Jumalaa kohtaan, kun osoitamme arvonantoa toisiamme kohtaan. Tämän päivän yhteiskunnassa soveliaisuuden, arvokkuuden ja kohteliaisuuden normeja vastaan hyökätään joka puolella ja kaikissa tiedotusvälineissä. Meidän vanhempien ja johtajien esimerkki toinen toisemme arvostamisesta on ratkaisevan tärkeä nuorillemme ja lapsillemme, koska he eivät seuraa ainoastaan tiedotusvälineitä – he seuraavat meitä! Olemmeko me niitä esimerkkejä, joita meidän tulee olla?
Esitä itsellesi seuraavat kysymykset: Onko tapa, jolla kohtelen rakkaimpiani, esimerkkinä arvostuksen osoittamisesta kodissani? Kuinka käyttäydyn urheilutapahtumassa? Jos lapseni on eri mieltä opettajan, valmentajan tai toisen lapsen kanssa, kuuntelenko asian kumpaakin osapuolta? Osoitanko arvostavani muiden omaisuutta ja pidänkö huolta myös omista tavaroistani? Kuinka vastaan muille, joiden kanssa olen eri mieltä uskontoon, elämäntapaan tai politiikkaan liittyvissä kysymyksissä?
Kun me vanhemmat ja johtajat opetamme muiden arvostamista ja olemme itse siitä esimerkkinä, me vahvistamme lastemme sydämessä ymmärrystä siitä, että meistä jokainen on todellakin Jumalan lapsi ja me kaikki olemme veljiä ja sisaria koko iankaikkisuuden. Keskitymme niihin asioihin, jotka ovat meille yhteisiä – sydämen ominaisuuksiin, jotka sitovat Jumalan perheen yhteen, emmekä keskinäisiin eroihin.
Muiden arvostaminen ja Jumalan kunnioittaminen ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa. Ne perustuvat nöyryyteen ja rakkauteen. Presidentti David O. McKay on sanonut, että ”kunnioitus on syvällistä arvonantoa, johon liittyy rakkaus”4, ja vanhin L. Tom Perry on opettanut, että ”kunnioitus lähtee siitä, että me kunnioitamme ja ihailemme jumaluutta”5. Alkeisyhdistyksen lapset oppivat tämän, kun he laulavat tämän säkeen eräästä Alkeisyhdistyksen laulusta:
Kunnioitus jotain on paljon muuta
Kuin hiljaa vain istua.
Se on pyhä tunne, kun Jumalaa muistan,
Se on suurta rakkautta.6
Useimmilla lapsilla ei kuitenkaan ole luontaista taipumusta kunnioittavaan käytökseen. Se on ominaisuus, jonka vanhemmat ja johtajat opettavat esimerkin ja harjoittelun avulla. Mutta muistakaa, että jos kunnioitus perustuu rakkauteen, niin siihen perustuu sen opettaminenkin. Ankaruus opetuksessamme synnyttää kaunaa, ei kunnioitusta. Joten aloittakaa varhain ja pitäkää odotuksenne kohtuullisina. Parivuotias voi oppia ristimään kätensä ja valmistautumaan rukoukseen, mutta se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. Muistakaa, että me emme opeta lapselle ainoastaan ensimmäisiä asioita kunnioituksesta, vaan lapsi saattaa olla opettelemassa ensimmäisiä asioita myös itsensä hillitsemisessä.
Tämä opettamisen ja itsehillinnän prosessi etenee rivi riviltä ja opetus opetukselta. Näin lapsi oppii olemaan kunnioittava rukousten ja sakramentin aikana. Hän istuu vanhempiensa vieressä kokouksen aikana. Sitten hän oppii lisää itsehillintää, kun hän myöhemmin oppii paastoamaan, noudattamaan viisauden sanaa, tekemään hyviä valintoja Internetin käytön suhteen ja noudattamaan siveyden lakia. Me jokainen kasvamme sekä kyvyissä että ymmärryksessä. Me siunaamme lapsiamme ja nuoriamme, kun me tällä tavoin opetamme ja kannustamme heitä ja olemme esimerkkinä, koska itsekuri on paitsi itsekunnioituksen perusta, myös välttämätöntä sille, että saa Hengen opettamaan, vahvistamaan ja todistamaan.
Muistan erään puheen, jonka presidentti Boyd K. Packer piti yleiskonferenssissa miltei 20 vuotta sitten ja jonka otsikkona on ”Kunnioitus luo pohjaa innoitukselle”.7 Tuo ilmaus on säilynyt sydämessäni kaikki nämä vuodet. Se muistuttaa minua siitä, että meidän täytyy luoda sydämeemme, kotiimme ja kokouksiimme kunnioituksen paikka, joka kutsuu Hengen lohduttamaan, opastamaan, opettamaan ja todistamaan. Sillä kun Henki todistaa meille jokaiselle, että Jumala on meidän Isämme ja Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme, niin juuri se ilmoitus saa aikaan todellista kunnioitusta, joka syntyy rakkaudesta ja syvällisestä arvonannosta.
Mitä me vanhemmat ja johtajat voimme siis tehdä? Me voimme olla esimerkkinä kunnioituksesta, kun rukoilemme nöyrästi, käytämme asiaankuuluvaa rukouksen kieltä ja lausumme Jumalan nimen sopivalla tavalla. Voimme käsitellä pyhiä kirjoituksia niitä arvostaen ja opettaa niissä olevaa oppia vakaumuksella.
Kunnioitus lisääntyy, kun osoitamme asianmukaista arvonantoa paitsi johtavia auktoriteetteja kohtaan, myös paikallisia pappeusjohtajia ja apujärjestöjen johtajia kohtaan. Meidän vaarnamme johtaja on ollut läheinen ystäväni yli 30 vuoden ajan, ja olemme ystävinä aina kutsuneet toisiamme etunimellä. Mutta koska hän palvelee pappeusjohtajan tehtävässä, niin – julkisesti ja tietenkin kirkon tilaisuuksissa – pyrin tietoisesti käyttämään hänestä nimeä vaarnanjohtaja Porter. Me edistämme arvonantoa ja kunnioitusta, kun opetamme lapsillemme ja nuorillemme, että on sopivaa puhutella johtajiamme vaarnanjohtajaksi, piispaksi, veljeksi ja sisareksi. Samalla opetamme myös sitä totuutta, että johtajat ovat Jumalan kutsumia ja heille on annettu pyhiä vastuullisia tehtäviä.
Vanhempina ja johtajina meidän täytyy olla esimerkkinä kunnioittavasta käytöksestä kirkkomme kokouksissa. Kappeleitamme käytetään moniin eri tilaisuuksiin, mutta sunnuntaisin ne ovat jumalanpalveluspaikkoja. Kokoonnumme uudistamaan liittoja, jotka parantavat sielumme. Tulemme oppimaan oppia ja vahvistamaan todistusta. Lähetyssaarnaajat tuovat tutkijoitaan. Vain kunnioituksen ilmapiirissä Henki voi vahvistaa evankeliumin totuudet, joita tulee Jumalan sanan, musiikin, todistuksen ja rukouksen kautta.
Me olemme ystävällistä väkeä, ja me rakastamme toisiamme, mutta kunnioitus lisääntyy, jos hoidamme seurustelumme kappelisalin ulkopuolella ja jos sakramenttikokous alkaa alkumusiikilla eikä alkurukouksella. Me edistämme kunnioitusta, kun viemme itkevän lapsen pois kappelisalista ja etsimme toisen huoneen, jossa jatkamme kokouksen kuuntelemista, kunnes vauva on rauhoittunut tai kiukustunut leikki-ikäinen tyyntynyt. Kunnioitukseen kuuluu matkapuhelimien ja muiden elektronisten laitteiden sulkeminen. Tekstiviestien lähettäminen tai niiden lukeminen kirkon kokouksessa ei ole pelkästään epäkunnioittavaa – se on häiritsevää, ja se on osoitus kunnioituksen puutteesta ympärillämme olevia kohtaan. Me olemme siis esimerkkinä kunnioituksesta, kun osallistumme kokoukseen, kuuntelemme puhujia ja laulamme yhdessä Siionin lauluja.
Opettajillamme Alkeisyhdistyksessä, pyhäkoulussa ja nuorten ohjelmissa on ainutlaatuisia mahdollisuuksia opettaa ja olla esimerkkinä arvonannosta ja kunnioituksesta. Saanen esittää muutamia ideoita.
Ensiksikin, rakastakaa luokkanne jäseniä. Usein lapsi, joka häiritsee eniten, kaipaa rakkauttanne eniten.
Käyttäkää aikaa siihen, että selitätte, mitä kunnioitus on ja miksi se on tärkeää. Näyttäkää kuvaa Vapahtajasta. Määrittäkää, millainen käytös on hyväksyttävää, ja olkaa sitten rakastavia ja johdonmukaisia, kun paitsi kannustatte tähän käytökseen, myös odotatte sitä.
Valmistautukaa. Sen lisäksi että valmistatte opetusaineiston, valmistautukaa myös itse opettamaan Hengen avulla. Monet kunnioitukseen liittyvät ongelmat voivat ratketa, kun oppiaihe on hyvin valmisteltu ja oppilaat osallistuvat siihen.
Puhukaa erityistarpeisten lasten vanhempien kanssa määrittääksenne, mitä heidän lapseltaan voidaan kohtuudella odottaa, koska jokainen lapsi ansaitsee mahdollisuuden edistyä.
Käyttäkää avuksenne seurakunnan voimavaroja. Kun lapsilla tai nuorilla on kunnioitukseen liittyvä ongelma, sellainen on usein myös seurakunnassa. Viekää huolenaiheenne seurakuntaneuvostoon, jossa seurakunnan johtohenkilöt voivat tehdä yhteistyötä, jotta arvostusta ja kunnioitusta voidaan lisätä joka tasolla.8
Vuosia sitten presidentti Packer lupasi Herran siunauksia niille, jotka palvelevat Jumalaa kunnioittavasti. Varmasti nuo lupaukset ovat voimassa tänäkin päivänä: ”Vaikka emme ehkä voikaan kokea mitään välitöntä ja ihmeellistä muutosta, niin totta kuin Herra elää, hiljaista muutosta kyllä tapahtuu. Hengellinen voima jokaisen jäsenen elämässä ja kirkossa kasvaa. Herra vuodattaa Henkensä runsaampana meidän päällemme. Emme ole enää niin huolissamme, niin hämmentyneitä. Saamme ilmoituksen kautta vastauksia henkilökohtaisiin ja perhettä koskeviin pulmiin.”9
Minä uskon profeetan lupauksiin. Tiedän, että minulla on rakastava taivaallinen Isä ja että Hänen Poikansa Jeesus Kristus on minun Vapahtajani. Rukoilen, että osoittamamme yhä suurempi kunnioitus kuvastaa syvintä rakkauttamme Heitä kohtaan ja parantaa pyrkimystämme ruokkia Heidän karitsoitaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.