Opetuslapsen tie
Nyt on aika omaksua Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, tulla Hänen opetuslapsikseen ja kulkea Hänen tietään.
Tänään on päivä, jota kristitty maailma kutsuu perinteisesti palmusunnuntaiksi. Muistattehan, että tuona sunnuntaina lähes 2 000 vuotta sitten Jeesus Kristus saapui Jerusalemin kaupunkiin maanpäällisen elämänsä viimeisellä viikolla.1 Sakarjan muinaisen profetian2 täyttäen Hän ratsasti kaupunkiin aasilla. Ja Mestarin ratsastaessa suuri ihmisjoukko tuli Häntä vastaan ja peitti Hänen edessään olevan tien palmunlehvillä, kukkivilla oksilla ja jopa omilla vaatteillaan. Hänen lähestyessään he huusivat ”Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä”3 ja ”Hoosianna, Daavidin Poika”4.
Ehkä opetuslapset ajattelivat sen olevan käännekohta – hetki, jolloin juutalainen maailma viimeinkin tunnustaisi Jeesuksen olevan kauan odotettu Messias. Mutta Vapahtaja ymmärsi, että suuri osa ylistyksestä ja suosionhuudoista olisi hetkellistä. Hän tiesi, että pian Hän nousisi Öljymäelle ja siellä, aivan yksin Getsemanessa, Hän ottaisi päälleen maailman synnit.
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi
On soveliasta, että palmusunnuntain ja pääsiäisaamun välisen viikon aikana käännämme ajatuksemme valon, elämän ja rakkauden lähteen, Jeesuksen Kristuksen, puoleen. Väkijoukot Jerusalemissa saattoivat nähdä Hänet suurena kuninkaana, joka vapauttaisi heidät poliittisen sorron alta. Mutta tosiasiassa Hän antoi meille jotakin paljon enemmän. Hän antoi meille evankeliuminsa, korvaamattoman kalliin helmen, suuren tiedon avaimen, joka – kun sen ymmärtää ja kun sitä käyttää – avaa onnen, rauhan ja täyttymyksen täyteisen elämän.
Evankeliumi on hyvä sanoma Kristuksesta. Se on ilmoitus siitä, että Jumalan Poika tuli maan päälle, eli täydellisen elämän, sovitti meidän syntimme ja voitti kuoleman. Se on tie pelastukseen, tie toivoon ja iloon ja varmuus siitä, että Jumalalla on lunastuksen ja onnen suunnitelma lapsiaan varten.
Evankeliumi on opetuslapseuden tie. Kun kuljemme sitä tietä, voimme kokea luottamusta ja iloa – jopa vaaran, murheen ja epävarmuuden aikoina.
Maailman tiet
Elämme aikana, jolloin monet ovat huolissaan toimeentulostaan. He ovat huolissaan tulevaisuudesta ja epäilevät kykyään selviytyä kohtaamistaan haasteista. Monet ovat kokeneet henkilökohtaista epäonnea ja surua. He janoavat tarkoitusta ja merkitystä elämäänsä.
Koska tällaisia asioita kohtaan tunnetaan niin suurta kiinnostusta, maailma ei kursaile tarjotessaan lukuisia uusia vastauksia jokaiseen edessämme olevaan ongelmaan. Ihmiset juoksevat ensin yhden uuden ajatuksen perässä ja sitten toisen, toivoen löytävänsä jotakin, mikä vastaisi heidän sielunsa polttaviin kysymyksiin. He käyvät seminaareissa ja ostavat kirjoja, cd-levyjä ja muita tuotteita. He innostuvat kovasti jonkin uuden asian etsimisestä. Mutta väistämättä jokaisen uuden teorian liekki sammuu ja sen paikalle tulee toinen ”uudempi ja parempi” ratkaisu, joka lupaa tehdä sen, mihin edeltäjät eivät pystyneet.
En väitä, etteivät nämä maailmalliset vaihtoehdot sisältäisi totuuden osasia – monet niistä sisältävät. Kuitenkaan mikään niistä ei onnistu saamaan aikaan sitä pysyvää muutosta, jota kaipaamme elämäämme. Kun innostus laimenee, jäljelle jää tyhjyys, ja me etsimme seuraavaa uutta ajatusta, joka avaisi onnen salaisuudet.
Sen sijaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa on vastaukset kaikkiin ongelmiimme. Evankeliumi ei ole salainen. Se ei ole monimutkainen eikä kätketty. Se voi avata oven todelliseen onneen. Se ei ole jonkun teoria tai väite. Se ei lainkaan tule ihmiseltä. Se pulppuaa maailmankaikkeuden Luojan puhtaista ja iankaikkisista vesistä – Luojan, joka tietää totuuksia, joita me emme kykene alkuunkaan ymmärtämään. Ja sen tiedon avulla Hän on antanut meille evankeliumin – jumalallisen lahjan, perimmäisen kaavan onneen ja menestykseen.
Kuinka meistä tulee Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia?
Kun kuulemme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ihmeellisiä totuuksia, toivo ja usko alkavat kukoistaa sisimmässämme.5 Mitä enemmän täytämme sydämemme ja mielemme ylösnousseen Kristuksen sanomalla, sitä suurempi on halumme seurata Häntä ja elää Hänen opetustensa mukaan. Se puolestaan saa uskomme kasvamaan ja Kristuksen valon valaisemaan sydämemme. Kun niin käy, me tunnistamme vajavuudet elämässämme ja haluamme tulla puhtaaksi synnin painostavasta taakasta. Kaipaamme vapautta syyllisyydestä, ja se innoittaa meitä tekemään parannuksen.
Usko ja parannus johtavat kasteen puhdistaviin vesiin. Kasteessa teemme liiton ottaa päällemme Jeesuksen Kristuksen nimen ja kulkea Hänen jalanjäljissään.
Jotta pysyisimme lujina halussamme elää puhdasta ja pyhää elämää, meille annetaan tulikaste – Pyhän Hengen sanoin kuvaamaton lahja, taivaallinen Lohduttaja, joka on kumppaninamme ja ohjaa meitä, kun kuljemme vanhurskauden polkua.
Mitä enemmän täytymme Jumalan Hengestä, sitä enemmän ojennumme toisten puoleen. Meistä tulee rauhantekijöitä kodissamme ja perheessämme, me autamme lähimmäisiämme kaikkialla ja osoitamme toisia kohtaan armeliasta ystävällisyyttä, anteeksiantamusta, armoa ja pitkämielistä kärsivällisyyttä.
Ne ovat ensimmäiset askeleet todellisella elämän ja täyttymyksen tiellä. Se on Jeesuksen Kristuksen seuraajan rauhaisa tie.
Kärsivällisyyden polku
Se ei kuitenkaan ole mikään nopea ratkaisu tai pikakuuri.
Eräs ystäväni kirjoitti minulle äskettäin tunnustaen, että hänellä oli vaikeuksia pitää todistuksensa vahvana ja elävänä. Hän kysyi neuvoa.
Vastasin hänen kirjeeseensä ja ehdotin kaikessa rakkaudessa joitakin määrättyjä asioita, jotka hän voisi tehdä saadakseen elämänsä paremmin palautetun evankeliumin mukaiseksi. Hämmästyksekseni hän vastasi kirjeeseeni jo viikon kuluttua. Hänen kirjeensä pääsanoma oli tämä: ”Yritin sitä, mitä ehdotit. Se ei toiminut. Mitä muuta ehdottaisit?”
Veljet ja sisaret, meidän täytyy jatkaa sitkeästi. Emme saavuta iankaikkista elämää pikajuoksulla – tämä on kestävyyslaji. Meidän tulee soveltaa näitä jumalallisia evankeliumin periaatteita yhä uudelleen ja uudelleen. Meidän täytyy tehdä niistä osa normaalia elämäämme päivä toisensa jälkeen.
Liian usein suhtaudumme evankeliumiin kuin maanviljelijä, joka kylvää siemenen maahan aamulla ja odottaa syövänsä maissintähkää iltapäivällä. Kun Alma vertasi Jumalan sanaa siemeneen, hän selitti, että siemen kasvaa hedelmää kantavaksi puuksi vähitellen, tuloksena meidän uskostamme, uutteruudestamme, kärsivällisyydestämme ja pitkämielisyydestämme.6 On totta, että jotkin siunaukset tulevat heti paikalla: pian sen jälkeen kun kylvämme siemenen sydämeemme, se alkaa paisua ja itää ja kasvaa, ja siitä tiedämme, että siemen on hyvä. Sillä nimenomaisella hetkellä, kun astumme opetuslapseuden polulle, alkaa elämäämme tulla Jumalan näkyviä ja näkymättömiä siunauksia.
Mutta emme voi saada noiden siunausten täyteyttä, jos laiminlyömme puun emmekä huolehdi sen ravinnosta.7
Ei riitä, että tiedämme siemenen olevan hyvä. Meidän täytyy ravita sitä hyvin huolellisesti, niin se juurtuu.8 Vasta sitten voimme nauttia sen hedelmästä, joka on ”makeampaa kuin kaikki, mikä on makeaa, ja – – puhtaampaa kuin kaikki, mikä on puhdasta”, ja kestitä itseämme tällä hedelmällä kylliksemme, niin ettei meidän ole nälkä eikä jano.9
Opetuslapseus on matka. Tarvitsemme tämän matkan jalostavia opetuksia muovataksemme luonnettamme ja puhdistaaksemme sydämemme. Kulkemalla kärsivällisesti opetuslapseuden polkua osoitamme itsellemme uskomme määrän ja halukkuutemme hyväksyä Jumalan tahto omamme sijaan.
Ei riitä, että vain puhuu Jeesuksesta Kristuksesta tai julistaa, että olemme Hänen opetuslapsiaan. Ei riitä, että ympäröimme itsemme uskontomme vertauskuvilla. Opetuslapseus ei ole penkkiurheilua. Emme voi odottaa kokevamme uskon siunauksia epäaktiivisina sivustakatsojina – yhtään sen enempää kuin voimme nauttia hyvän terveyden eduista, jos vain istumme sohvalla ja katselemme urheilua televisiosta ja jaamme neuvoja urheilijoille. Kuitenkin joillekuille ”penkkiopetuslapseus” on suositumpi, ellei peräti pääasiallinen tapa palvella Jumalaa.
Tätä uskontoa ei saa käytettynä tai lainattuna muilta. Emme voi saada evankeliumin siunauksia pelkästään havainnoimalla sitä hyvää, mitä toiset tekevät. Meidän täytyy tulla pois sivusta ja tehdä sitä mitä saarnaamme.
Tie on avoin kaikille
Ensimmäinen askel opetuslapseuden polulla alkaa, kaikeksi onneksi, juuri siitä, missä satumme seisomaan! Meidän ei tarvitse osallistua karsintoihin ottaaksemme tuon ensimmäisen askeleen. Ei ole väliä, olemmeko rikkaita vai köyhiä. Se ei edellytä koulutusta, kaunopuheisuutta tai älykkyyttä. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä tai sujuvasanaisia eikä edes sulavakäytöksisiä.
Te ja minä voimme kulkea opetuslapseuden polkua tänään. Olkaamme nöyriä ja rukoilkaamme taivaallista Isäämme koko sydämestämme ja ilmaiskaamme halumme lähestyä Häntä ja oppia Hänestä.
Uskokaa. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.10 Palvelkaa Herraa palvelemalla toisia. Osallistukaa aktiivisesti seurakuntanne toimintaan. Vahvistakaa perhettänne sitoutumalla elämään evankeliumin periaatteiden mukaan. Teillä tulee olla yksi sydän ja yksi mieli avioliitossanne ja perheessänne.
Nyt on aika tehdä muutoksia elämässänne, jotta voitte saada temppelisuosituksen ja käyttää sitä. Nyt on aika pitää mielekkäitä perheiltoja, lukea Jumalan sanaa ja puhua taivaalliselle Isällemme vilpittömässä rukouksessa. Nyt on aika täyttää sydämemme kiitollisuudella Hänen kirkkonsa palautuksesta, elävistä profeetoista, Mormonin kirjasta ja pappeuden voimasta, joka siunaa elämäämme. Nyt on aika omaksua Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, tulla Hänen opetuslapsikseen ja kulkea Hänen tietään.
Jotkut ihmiset uskovat, että koska he ovat tehneet virheitä, he eivät voi enää täysin nauttia evankeliumin siunauksista. Kuinka vähän he ymmärtävätkään Herran tarkoituksia. Yksi evankeliumin mukaisen elämän suurimpia siunauksia on se, että se jalostaa meitä ja auttaa meitä oppimaan virheistämme. ”Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta”11, ja kuitenkin Jeesuksen Kristuksen sovitustyöllä on voima tehdä meistä ehjiä, kun teemme parannuksen.
Rakas ystävämme vanhin Joseph B. Wirthlin opetti meille tätä periaatetta selkeästi sanoessaan:
”Oi, on hienoa tietää, että meidän taivaallinen Isämme rakastaa meitä – kaikkine vikoinemmekin! Hänen rakkautensa on sellaista, että vaikka omalta osaltamme antaisimmekin periksi, Hän ei koskaan luovuta.
Me [saatamme nähdä] itsemme eilisen ja tämän päivän valossa. Meidän taivaallinen Isämme näkee meidät iankaikkisuuden valossa. – –
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on muutoksen evankeliumi. Se ottaa meidät maan ihmiset ja jalostaa meistä ihmisiä iankaikkisuuksia varten.”12
Teille, jotka olette lähteneet pois opetuslapseuden polulta mistä tahansa syystä, esitän kutsun aloittaa siitä, missä olette, ja tulla Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin äärelle. Kulkekaa jälleen Herran tietä. Todistan, että Herra siunaa elämäänne, antaa teille tietoa ja iloa, joka käy yli ymmärryksen, ja antaa teille Hengen ylimaallisia lahjoja. On aina oikea aika kulkea Hänen tietään. Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Teille, jotka tunnette olonne riittämättömäksi, koska ette ole olleet koko ikäänne kirkon jäseniä, ja teille, jotka tunnette, että ette voi koskaan korvata menettämäänne aikaa, todistan, että Herra tarvitsee teidän erityisiä kykyjänne, lahjojanne ja taitojanne. Kirkko tarvitsee teitä, ja me tarvitsemme teitä. Aina on oikea aika kulkea Hänen tietään. Ei ole koskaan liian myöhäistä.
Opetuslapseuden siunaukset
Muistakaamme tänä palmusunnuntaina, tänä pääsiäisaikana ja aina, että Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen palautetulla evankeliumilla on voima täyttää mikä tahansa tyhjyys, parantaa mikä tahansa haava ja rakentaa silta minkä tahansa murheen laakson yli. Se on toivon, uskon ja Herraan luottamisen tie. Jeesuksen Kristuksen evankeliumia opetetaan täyteydessään Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Kirkkoa johtaa elävä profeetta, joka on saanut Herralta Jeesukselta Kristukselta valtuuden antaa ohjausta ja opastusta ja auttaa meitä kohtaamaan oman aikamme haasteet, niin vakavia kuin ne saattavatkin olla.
Todistan pyhästi, että Jeesus Kristus elää. Hän on maailman Vapahtaja ja Lunastaja. Hän on luvattu Messias. Hän eli täydellisen elämän ja sovitti meidän syntimme. Hän on aina rinnallamme. Hän taistelee meidän taistelumme. Hän on meidän toivomme, Hän on meidän pelastuksemme, Hän on tie. Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.