Kaukonäköinen huolehtiminen – ajallisesti ja hengellisesti
Kun me elämme kaukonäköisesti, me voimme huolehtia itsestämme ja perheestämme ja noudattaa myös Vapahtajan esimerkkiä muiden palvelemisesta ja siunaamisesta.
Kuinka siunattuja me olemmekaan, kun johtajanamme on elävä profeetta! Presidentti Thomas S. Monson eli lapsuutensa suuren lamakauden aikana ja oppi palvelemaan muita. Hänen äitinsä pyysi häntä usein viemään ruokaa avun tarpeessa oleville naapureille, ja kodittomille miehille hänen äitinsä antoi kaikenlaista tekemistä korvaukseksi kotiateriasta. Myöhemmin kun presidentti Monson oli nuori piispa, presidentti J. Reuben Clark opetti häntä: ”Ole hyvä leskille ja pidä huolta köyhistä” (Thomas S. Monson, ”Kaukonäköinen suunnitelma – kallisarvoinen lupaus”, Valkeus, 1986, konferenssiraportti 156. vuosikonferenssista, s. 64). Presidentti Monson piti huolta 84 leskirouvasta ja huolehti heistä heidän kuolemaansa asti. Jäsenten ja lähimmäisten palvelemisesta kaikkialla maailmassa on vuosien myötä tullut hänen palvelutyönsä tunnusmerkki. Olemme kiitollisia hänen esimerkistään. Kiitos, presidentti Monson.
Veljet ja sisaret, presidentti Monsonin tavoin lapsemme kasvavat taloudellisen epävarmuuden aikoina. Samoin kuin meidän isovanhempamme ja heidän vanhempansa oppivat tärkeitä asioita taloudellisista vastoinkäymisistä, samoin se, mitä me opimme nyt nykyisissä olosuhteissamme, voi koitua siunaukseksi meille ja jälkeläisillemme tulevien sukupolvien aikana.
Puhun tänään kaikille niille, joiden valinnanvapautta rajoittavat aiempien harkitsemattomien valintojen vaikutukset. Puhun erityisesti valinnoista, jotka ovat johtaneet ylettömään velkaan tai ruoka-, huume- ja pornografiariippuvuuteen tai muihin ajattelu- ja käyttäytymismalleihin, jotka heikentävät omanarvontuntoa. Kaikki nämä kohtuuttomuudet vaikuttavat meihin yksilöinä ja horjuttavat perhesuhteitamme. Tietenkin jotkin velat, kuten lainat koulutuksen, kohtuullisen asunnon tai perusauton hankkimiseksi, voivat olla tarpeellisia perheen elättämiseksi. Valitettavasti kuitenkin lisävelkaa otetaan, kun emme kykene hallitsemaan halujamme ja riippuvuuden aiheuttamia mielijohteitamme. Ja toivottava ratkaisu sekä velkaan että riippuvuuteen on sama: meidän täytyy kääntyä Herran puoleen ja noudattaa Hänen käskyjään. Meidän täytyy ennen kaikkea muuta haluta muuttaa elämämme niin, että voimme päästä velkakierteestä ja muista hallitsemattomista haluistamme. Rukoilen, että toivo Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa täyttää teidät muutamien seuraavien minuuttien ajan ja koko tämän konferenssin ajan ja että löydätte toivoa Hänen palautetun evankeliuminsa opeista.
Meidän haasteemme, nekin joita luomme omilla valinnoillamme, ovat osa kuolevaisuuden koetustamme. Sallikaa minun vakuuttaa teille, että tilanteenne ei ole Vapahtajamme ulottumattomissa. Hänen kauttaan jokainen kamppailu voi antaa meille kokemusta ja olla meille hyväksi (ks. OL 122:7). Jokaisen voittamamme kiusauksen on määrä vahvistaa eikä tuhota meitä. Herra ei milloinkaan salli meidän kärsiä enempää kuin voimme kestää (ks. 1. Kor. 10:13).
Meidän on muistettava, että vastustaja tuntee meidät erittäin hyvin. Hän tietää, missä, milloin ja kuinka kiusata meitä. Jos me olemme kuuliaisia Pyhän Hengen kuiskauksille, me voimme oppia tunnistamaan vastustajan houkutukset. Ennen kuin annamme periksi kiusaukselle, meidän täytyy oppia sanomaan järkähtämättömän päättäväisesti: ”Väisty tieltäni, Saatana!” (Matt. 16:23.)
Meidän menestystämme ei milloinkaan mitata sillä, kuinka voimakkaasti meitä kiusataan, vaan sillä, kuinka uskollisesti me reagoimme. Meidän täytyy pyytää apua taivaalliselta Isältämme ja etsiä voimaa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta. Tämän jumalallisen avun ansiosta me voimme niin ajallisissa kuin hengellisissäkin asioissa huolehtia kaukonäköisesti itsestämme ja muista.
Mitä on kaukonäköinen huolehtiminen?
Meillä kaikilla on velvollisuus huolehtia itsestämme ja perheestämme, niin ajallisesti kuin hengellisestikin. Huolehtiaksemme kaukonäköisesti meidän täytyy noudattaa kaukonäköisen elämän periaatteita: elää iloiten varojemme mukaan, olla tyytyväisiä siihen, mitä meillä on, välttää liiallista velkaa ja säästää tunnollisesti sekä varautua pahan päivän varalle. Kun me elämme kaukonäköisesti, me voimme huolehtia itsestämme ja perheestämme ja noudattaa myös Vapahtajan esimerkkiä palvella ja siunata muita.
Eläessämme kaukonäköisesti meidän tulee pitää tämä mitä perustavinta laatua oleva käsky: ”Älä himoitse” (2. Moos. 20:17, vuoden 1933 käännös). Maailmamme on tulvillaan vaatimuksia, jotka koetaan oikeutetuiksi. Jotkut meistä tuntevat kiusaantuneisuutta, häpeää ja arvottomuutta, ellei perheellämme ole kaikkea sitä mitä naapureilla on. Sen seurauksena otamme velkaa ostaaksemme sellaista, mihin meillä ei ole varaa – ja sellaista mitä emme oikeastaan tarvitse. Kun teemme niin, meistä tulee ajallisesti ja hengellisesti köyhiä. Annamme pois kallisarvoista, korvaamatonta tahdonvapauttamme ja saatamme itsemme itse aiheutettuun orjuuteen. Rahat, jotka olisimme voineet käyttää itsestämme ja muista huolehtimiseen, täytyy nyt käyttää velkojemme maksuun. Jäljelle jää usein vain sen verran, että pystymme täyttämään välttämättömimmät fyysiset perustarpeemme. Eläessämme minimitoimeentulon tasolla me masennumme, ja se vaikuttaa itsetuntoomme ja heikentää suhteitamme perheenjäseniin, ystäviin, naapureihin ja Herraan. Meillä ei ole aikaa, voimavaroja tai kiinnostusta tavoitella sitä, mikä on hengellistä.
Kuinka sitten voimme välttää velan ottamisen ja ajallisista, maallisista asioista riippuvuuden mallit ja päästä niistä? Saanen opettaa teille kaukonäköisestä elämästä kaksi asiaa, joista voi olla hyötyä itse kullekin meistä. Nämä opetukset samoin kuin monet muut elämäni tärkeät opetukset minulle on opettanut vaimoni ja iankaikkinen kumppanini. Opin nämä asiat kahtena eri aikana avioliitossamme – molemmat tilanteissa, jolloin halusin ostaa vaimolleni jonkin erityisen lahjan.
Ensimmäisen asian opin, kun olimme vastanaineita ja meillä oli hyvin vähän rahaa. Minä olin ilmavoimissa, emmekä olleet voineet viettää joulua yhdessä. Minut oli komennettu ulkomaille. Kun menin kotiin, näin erään kaupan ikkunassa kauniin leningin ja ehdotin vaimolleni, että jos hän piti siitä, ostaisimme sen. Mary meni kaupan sovitushuoneeseen. Hetken kuluttua myyjä tuli ulos, pyyhälsi ohitseni ja palautti leningin paikalleen näyteikkunaan. Kaupasta lähtiessämme kysyin: ”Mitä tapahtui?” Vaimoni vastasi: ”Se oli kaunis leninki, mutta meillä ei ole varaa siihen!” Nuo sanat menivät suoraan sydämeeni. Olen oppinut, että kolme hellintä sanaa ovat: ”Minä rakastan sinua”, ja viisi huolehtivinta sanaa rakkaillemme ovat: ”Meillä ei ole siihen varaa.”
Toisen asian opin monta vuotta myöhemmin, kun taloutemme oli turvatumpi. Hääpäivämme lähestyi, ja minä halusin ostaa Marylle hienon takin osoittaakseni rakkauteni ja kiitollisuuteni monista yhteisistä onnellisista vuosistamme. Kun kysyin, mitä hän ajatteli takista, joka minulla oli mielessäni, hän vastasi taaskin sanoin, jotka lävistivät sydämeni ja mieleni. ”Missä minä sitä pitäisin?” hän kysyi. (Hän oli tuolloin seurakunnan Apuyhdistyksen johtaja, joka auttoi avuntarpeessa olevia perheitä.)
Sitten hän antoi minulle unohtumattoman opetuksen. Hän katsoi minua silmiin ja kysyi herttaisesti: ”Oletko ostamassa tätä minulle vai itsellesi?” Toisin sanoen hän kysyi: ”Onko tämän lahjan tarkoituksena osoittaa rakkauttasi minua kohtaan vai osoittaa minulle, että olet hyvä elättäjä, vai osoittaa jotakin maailmalle?” Mietin hänen kysymystään ja käsitin, että ajattelin vähemmän häntä ja perhettämme ja enemmän itseäni.
Sen jälkeen meillä oli vakava, elämää muuttava keskustelu kaukonäköisestä elämästä, ja me molemmat olimme yhtä mieltä siitä, että meidän oli parempi käyttää rahat asuntolainamme maksuun ja lastemme koulutusrahaston kartuttamiseen.
Nämä kaksi opetusta ovat kaukonäköisen elämän ydin. Kun joudumme päättämään, ostammeko, kulutammeko tai osallistummeko maailmallisiin rientoihin ja toimintoihin, meidän kaikkien pitää oppia sanomaan toisillemme joko että ”meillä ei ole siihen varaa, vaikka haluaisimmekin sen!” tai ”meillä on siihen varaa, mutta emme tarvitse sitä – emmekä me oikeastaan edes halua sitä!”
Näiden opetusten taustalla on eräs yhtä tärkeä periaate: me voimme oppia paljon puhumalla aviomiehemme ja vaimomme kanssa. Kun neuvottelemme ja teemme työtä yhdessä perheneuvostossa, voimme auttaa toisiamme huolehtimaan kaukonäköisesti ja opettaa lapsiammekin elämään kaukonäköisesti.
Kaukonäköisen elämän perustana on kymmenysten laki. Tämän lain ensisijaisena tarkoituksena on auttaa meitä vahvistamaan uskoa taivaalliseen Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Kymmenykset auttavat meitä voittamaan halumme tämän maailman tavaraan ja tekemään auliisti uhrauksia toisten hyväksi. Kymmenysten laki on suurenmoisen oikeudenmukainen laki, sillä olimmepa kuinka rikkaita tai köyhiä tahansa, me kaikki maksamme saman yhden kymmenesosan tuloistamme vuosittain (ks. OL 119:4) ja Herra vuodattaa meille kaikille runsaan siunauksen (ks. Mal. 3:10).
Kymmenystemme lisäksi meidän pitäisi näyttää esimerkkiä myös paastouhrien maksamisessa. Paastouhri on vähintään niiden kahden peräkkäisen aterian arvo, joiden aikana paastoamme kuukausittain. Jättämällä nämä kaksi ateriaa syömättä lähestymme Herraa nöyryydessä ja rukoilemme ja osallistumme myös nimettömästi antamalla jotakin veljiemme ja sisartemme siunaukseksi kautta maailman.
Vielä yksi tärkeä tapa opettaa lapsiamme tulemaan toimeen kaukonäköisesti on laatia perheen talousarvio. Meidän tulisi tarkastella perheneuvoston kokouksissa säännöllisesti perheemme suunnitelmia tulojen, säästämisen ja varojen käytön suhteen. Tämä opettaa lapsiamme käsittämään, mitä eroa on haluilla ja tarpeilla, sekä suunnittelemaan etukäteen perheen varojen mielekästä käyttöä.
Kun poikamme olivat nuoria, pidimme perheneuvoston kokouksen ja asetimme tavoitteen lähteä ”unelmalomalle” Coloradojokea pitkin. Kun kuka tahansa meistä halusi seuraavan vuoden aikana ostaa jotakin, me kysyimme toisiltamme: ”Haluammeko todella ostaa sen nyt, vai haluammeko lähteä unelmamatkallemme?” Se oli suurenmoinen opetuskokemus kaukonäköisen elämän valitsemisesta. Kun emme tyydyttäneet jokaista välitöntä mielitekoa, saimme mieluisamman palkinnon: perheen yhdessäoloa ja rakkaita muistoja tuleviksi vuosiksi.
Aina kun haluamme kokea tai saada jotakin sellaista, mikä vaikuttaa meihin ja varoihimme, meidän on hyvä kysyä itseltämme: ”Onko hyöty väliaikaista, vai onko sillä iankaikkista arvoa ja merkitystä?” Totuudenmukainen vastaus näihin kysymyksiin voi auttaa meitä välttämään liiallista velkaa ja muuta riippuvuuskäyttäytymistä.
Pyrkiessämme voittamaan velanottohalun ja riippuvuutta aiheuttavan käyttäytymisen meidän tulee muistaa, että riippuvuus on luonnollisen ihmisen himoa eikä sitä voi milloinkaan tyydyttää. Se on kyltymätöntä halua. Kun olemme riippuvaisia, me tavoittelemme maailmallista omaisuutta tai fyysisiä nautintoja, jotka tuntuvat houkuttelevan meitä. Mutta Jumalan lapsina meidän tulee eniten kaivata ja etsiä sitä, mitä Herra yksin voi antaa – Hänen rakkauttaan, Hänen suomaansa omanarvontuntoa, Hänen suomaansa turvaa, Hänen antamaansa varmuutta, Hänen tarjoamaansa tulevaisuudentoivoa sekä varmuutta Hänen rakkaudestaan, joka tuo meille iankaikkisen ilon.
Enemmän kuin mitään muuta meillä tulee olla halu tehdä taivaallisen Isämme tahdon mukaan ja huolehtia kaukonäköisesti itsestämme ja muista. Meidän täytyy sanoa, kuten kuningas Lamonin isä: ”Minä luovun kaikista synneistäni tunteakseni sinut” (Alma 22:18). Silloin voimme mennä Hänen luokseen vakaan päättäväisinä ja luvata Hänelle: ”Teen kaiken, mitä vaaditaan.” Rukouksen, paaston, käskyjen kuuliaisen noudattamisen, pappeuden siunausten ja Hänen sovitusuhrinsa ansiosta me tulemme tuntemaan Hänen rakkautensa ja voimansa elämässämme. Me saamme Häneltä hengellistä opastusta ja voimaa Pyhän Hengen kuiskausten kautta. Ainoastaan Herramme sovituksen ansiosta me voimme saada voimallisen sydämen muutoksen (ks. Moosia 5:2; Alma 5:14) ja kokea voimallisen muutoksen riippuvuuskäyttäytymisessämme.
Kaikella minussa olevalla rakkaudella ja Vapahtajan rakkaudella minun kauttani kutsun teitä tulemaan Hänen luokseen ja kuulemaan Hänen sanojaan: ”Ja nyt, älkää tuhlatko rahaa sellaiseen, millä ei ole arvoa, älkääkä työtänne sellaiseen, mikä ei tee kylläiseksi. Kuulkaa minua tarkasti ja muistakaa sanat, jotka olen puhunut, ja tulkaa Israelin Pyhän luokse ja kestitkää itseänne sillä, mikä ei häviä eikä voi turmeltua.” (2. Nefi 9:51.)
Todistan, että halu omistaa sitä, mikä on maailmallista, voidaan voittaa vain kääntymällä Herran puoleen. Voimme korvata riippuvuuden nälän vain rakkaudellamme Häntä kohtaan. Hän on valmis auttamaan meitä jokaista. ”Älkää pelätkö”, Hän sanoi, ”sillä te olette minun, ja minä olen voittanut maailman” (OL 50:41).
Annan erityisen todistukseni, että sovituksellaan Hän on voittanut kaiken. Voittakoon myös kukin meistä maalliset kiusaukset tulemalla Hänen luokseen ja oppimalla huolehtimaan kaukonäköisesti itsestään ja muista niin ajallisesti kuin hengellisestikin. Tätä rukoilen nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.