Lähetyssaarnaajan jumalallinen kutsumus
Herra tarvitsee jokaista nuorta miestä, joka kykenee, valmistautumaan ja sitoutumaan uudelleen tästä illasta alkaen olemaan kelvollinen Jumalan profeetalta tulevaan kutsuun palvella lähetystyössä.
Hyvää iltaa, rakkaat pappeusveljeni. Haluaisin puhua tänä iltana lähetystyöpalvelusta. Osoitan puheeni laajalle nuorten miesten joukolle, jolla on Aaronin pappeus ja joka on koolla kautta koko maailman, sekä heidän isilleen, isoisilleen ja pappeusjohtajilleen, jotka kaitsevat heitä.
Lähetystyö on aihe, joka on hyvin lähellä sydäntäni, aivan kuten se on niiden jokaisen kahdeksassa seitsemänkymmenen koorumissa palvelevan jäsenen sydäntä, joille Herra on antanut tehtävän lähteä ”edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä”1. Lähetystyö on kirkon sydänveri ja pelastava siunaus kaikille, jotka ottavat vastaan sen sanoman.
Kun Mestari palveli ihmisten keskuudessa, Hän kutsui kalastajia Galileassa jättämään verkkonsa ja seuraamaan Häntä julistaen: ”Minä teen teistä ihmisten kalastajia.”2 Herra esitti nuo kutsut nöyrille miehille, niin että heidän välityksellään muut kuulisivat Hänen evankeliuminsa totuudet ja tulisivat Hänen luokseen.
Kesäkuussa 1837 profeetta Joseph Smith kutsui apostoli Heber C. Kimballin lähtemään lähetystyöhön Englantiin. Vanhin Kimballin kutsu tuli heidän kahden istuessa Kirtlandin temppelissä, ja Joseph sanoi jumalallisella valtuudella: ”Veli Heber, Herran Henki on kuiskannut minulle: ’Lähteköön palvelijani Heber Englantiin julistamaan evankeliumiani ja avaamaan pelastuksen oven sille kansakunnalle.’”3
Tuo Hengen kuiskaus on esimerkki siitä, kuinka Herran palvelijat saavat kutsun lähettää lähetyssaarnaajia näiden työkentille.
Nykyään lähetyssaarnaajat lähtevät kaksittain Herran ohjeen mukaan viemään tuota samaa sanomaa, ja heillä on Jumalan profeetalta saatu sama jumalallinen kutsu palvella. Profeettamme, presidentti Thomas S. Monson, on sanonut niistä, jotka on kutsuttu palvelemaan: ”Teillä on elämänne lähetystyötilaisuus. Iankaikkisuuden siunaukset odottavat teitä. Teillä on etuoikeus olla pappeuden palvelutyön näyttämöllä osallistujina eikä katselijoina.”4
Näyttämö on teidän, rakkaat Aaronin pappeuden poikani. Oletteko valmiit ja halukkaat esittämään osanne? Herra tarvitsee jokaista nuorta miestä, joka kykenee, valmistautumaan ja sitoutumaan uudelleen tästä illasta alkaen olemaan kelvollinen Jumalan profeetalta tulevaan kutsuun palvella lähetystyössä.
Muistelen lämmöllä koko perheemme suurta iloa, kun kaksi lapsistamme sai kutsunsa palvella kokoaikaisina lähetyssaarnaajina. Sydämemme täytti jännitys ja innokas odotus, kun kumpikin avasi oman erityisen Jumalan profeetalta saamansa kirjeen. Tyttäremme Jenessa kutsuttiin Detroitin lähetyskentälle Michiganiin Yhdysvaltoihin ja poikamme Christian kutsuttiin Moskovan eteläiselle lähetyskentälle Venäjälle. Miten nöyräksi tekeviä ja samalla kertaa jännittäviä kokemuksia!
Kun sisar Rasbandilla ja minulla oli muutama vuosi sitten etuoikeus johtaa New Yorkin pohjoista lähetyskenttää New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa, New York Cityyn saapuvat lähetyssaarnaajat olivat minulle ihmetyksen aihe.
Kun puhuttelin heitä heidän ensimmäisenä päivänään lähetyskentällä, koin syvää kiitollisuuden tunnetta jokaisesta lähetyssaarnaajasta. Tunsin, että heidän kutsunsa lähetyskentällemme oli jumalallisesti suunniteltu heille ja minulle, heidän lähetysjohtajalleen.
Päätettyämme lähetystyötehtävämme presidentti Gordon B. Hinckley kutsui minut palvelemaan seitsenkymmenenä kirkossa. Alkuvaiheessa saamassani koulutuksessa uutena johtavana auktoriteettina minulla oli muun muassa tilaisuus istua kahdentoista koorumin jäsenten kanssa heidän nimittäessään lähetyssaarnaajat palvelutyöhön jollakin tämän suuren kirkon yli 300 lähetyskentästä.
Presidentti Henry B. Eyringin rohkaisulla ja luvalla haluaisin kertoa teille erään kokemuksen, joka on minulle hyvin merkittävä ja jonka sain hänen kanssaan useita vuosia sitten, kun hän oli kahdentoista koorumin jäsen. Jokaisella apostolilla on valtakunnan avaimet, ja he käyttävät niitä kirkon presidentin johdolla ja toimeksiannosta. Vanhin Eyring oli nimittämässä lähetyssaarnaajia heidän työkentilleen, ja koulutuksessa ollessani minut kutsuttiin seuraamaan sitä sivusta.
Liityin vanhin Eyringin seuraan varhain eräänä aamuna huoneessa, johon oli tilaisuutta varten valmisteltu useita suuria tietokoneen näyttöpäätteitä. Mukana oli myös eräs lähetystyöosaston henkilökuntaan kuuluva, jonka tehtävänä oli sinä päivänä avustaa meitä.
Ensin polvistuimme yhdessä rukoukseen. Muistan vanhin Eyringin käyttäneen hyvin vilpittömiä sanoja, kun hän pyysi Herraa siunaamaan häntä niin, että hän tietäisi ”täysin varmasti”, minne lähetyssaarnaajat pitäisi lähettää. Sanat ”täysin varmasti” kertoivat paljon uskosta, jota vanhin Eyring osoitti sinä päivänä.
Kun prosessi alkoi, lähetettävän lähetyssaarnaajan kuva tuli yhdelle tietokoneen näyttöruuduista. Kunkin kuvan ilmaantuessa minusta tuntui kuin se lähetyssaarnaaja olisi ollut huoneessa kanssamme. Vanhin Eyring tervehti sitten lähetyssaarnaajaa ystävällisellä ja herttaisella äänellään: ”Hyvää huomenta, vanhin Reier tai sisar Yang. Mitä sinulle kuuluu tänään?”
Hän kertoi minulle, että hän mielellään ajatteli omassa mielessään sitä, missä lähetyssaarnaajat päättäisivät lähetystyönsä. Se auttaisi häntä tietämään, minne heidät oli määrä lähettää. Sitten vanhin Eyring tutki piispojen ja vaarnanjohtajien kommentteja, lähetyssaarnaajan terveydentilaa koskevia huomioita ja muita kuhunkin lähetyssaarnaajaan liittyviä asioita.
Sitten hän katsoi toista näyttöruutua, jossa näkyi vyöhykkeitä ja lähetyskenttiä kautta maailman. Lopuksi hän Hengen kehotuksesta nimitti lähetyssaarnaajan työkentälleen.
Olen saanut muilta kahdentoista koorumissa tietää, että tämä menetelmä on joka viikko yleispiirteiltään tyypillinen Herran apostolien nimittäessä monia lähetyssaarnaajia palvelemaan kautta maailman.
Koska olin palvellut lähetyssaarnaajana omassa maassani Itäisten osavaltioiden lähetyskentällä monia vuosia aiemmin, tämä kokemus liikutti minua syvästi. Ja palveltuani lähetysjohtajana olin kiitollinen sydämeeni saamastani lisätodisteesta, että New York Cityyn vastaanottamani lähetyssaarnaajat oli lähetetty minulle taivaallisen ilmoituksen perusteella.
Kun vanhin Eyring oli nimittänyt muutaman lähetyssaarnaajan palvelupaikkaansa, hän kääntyi puoleeni pohtiessaan yhtä tiettyä lähetyssaarnaajaa ja kysyi: ”No, veli Rasband, minne tämän lähetyssaarnaajan pitäisi mielestäsi lähteä?” Hätkähdin! Sanoin hiljaa vanhin Eyringille, etten tiennyt ja etten edes tiennyt, että voisin tietää! Hän katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi vain: ”Veli Rasband, ole tarkkaavaisempi, niin sinäkin voit tietää!” Silloin minä vedin tuolini vähän lähemmäksi vanhin Eyringia ja tietokoneruutua. Olin paljon tarkkaavaisempi!
Muutaman muun kerran prosessin edetessä vanhin Eyring kääntyi puoleeni ja kysyi: ”No, veli Rasband, minne tämän lähetyssaarnaajan pitäisi mielestäsi lähteä?” Nimesin jonkin tietyn lähetyskentän, ja vanhin Eyring katsoi minua mietteliäänä ja sanoi: ”Ei, ei sinne!” Sitten hän nimitti ne lähetyssaarnaajat sinne, minne oli tuntenut innoitusta.
Kun olimme lopettelemassa sitä tehtävienjakotilaisuutta, ruutuun ilmaantui erään tietyn lähetyssaarnaajan kuva. Sain hyvin voimakkaan innoituksen, voimakkaimman sinä aamuna, että lähetyssaarnaajan, joka oli edessämme, oli määrä lähteä Japaniin. En tiennyt, että vanhin Eyring aikoi kysyä minulta tästä lähetyssaarnaajasta, mutta hämmästyttävää kyllä, hän kysyi. Sanoin hänelle melko epävarmasti ja nöyrästi: ”Japaniin?” Vanhin Eyring vastasi heti: ”Kyllä, mennään sinne.” Ja tietokoneen ruudulle ilmaantuivat Japanin lähetyskentät. Tiesin heti, että lähetyssaarnaajan oli määrä lähteä Sapporon lähetyskentälle Japaniin.
Vanhin Eyring ei kysynyt minulta lähetyskentän nimeä, mutta hän nimitti tuon lähetyssaarnaajan Sapporon lähetyskentälle Japaniin.
Olin hiljaa sydämessäni hyvin liikuttunut ja vilpittömän kiitollinen Herralle siitä, että Hän salli minun saada innoitusta tietää, minne sen lähetyssaarnaajan pitäisi lähteä.
Tilaisuuden päätteeksi vanhin Eyring lausui minulle todistuksensa Vapahtajan rakkaudesta, jota Hän tuntee jokaista lähetyssaarnaajaa kohtaan, joka lähetetään maailmaan saarnaamaan palautettua evankeliumia. Hän sanoi, että Vapahtajan suuren rakkauden ansiosta Hänen palvelijansa tietävät, missä näiden suurenmoisten nuorten miesten ja naisten, vanhempien lähetyssaarnaajien ja vanhempien lähetyssaarnaaja-avioparien on määrä palvella. Sain sinä aamuna lisävahvistuksen siitä, että jokainen tässä kirkossa kutsuttu ja nimitetty tai jollekin tietylle lähetyskentälle uudelleen nimitetty lähetyssaarnaaja kutsutaan Herran Jumalan Kaikkivaltiaan ilmoituksella yhden Hänen palvelijansa kautta.
Päätän Herran sanoihin Whitmerin veljeksille, joilla oli merkittävä rooli palautuksen alkuaikoina. He näkivät kultalevyt, ja heidän allekirjoittamansa todistus on jokaisen Mormonin kirjan alkulehdillä. He kuuluivat ensimmäiseen lähetyssaarnaajaryhmään, jonka Jumalan profeetta kutsui vuonna 1829 saarnaamaan Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumia.
Opin ja liittojen luvun 14 johdannossa sanotaan: ”Whitmerin pojista kolme, joista kukin oli saanut todistuksen työn aitoudesta, huolestui syvästi henkilökohtaisten velvollisuuksiensa asiasta.”
John ja Peter Whitmer nuoremmalle Herra sanoi tämän: ”Sillä sinä olet monesti halunnut saada tietää minulta, mikä olisi sinulle suuriarvoisinta.”5
Eivätköhän monet teistä, nuoret miehet, ole esittäneet itselleen tuon saman kysymyksen? Tämä on Herran vastaus: ”Ja nyt, katso, minä sanon sinulle, että suuriarvoisinta sinulle on julistaa parannusta tälle kansalle, jotta voit tuoda sieluja minun luokseni, jotta voit levätä heidän kanssansa minun Isäni valtakunnassa.”6
Nuoret ystäväni, tässä vaiheessa elämäänne tärkeintä työtä, mitä voitte tehdä, on Herralta kutsun saaneena tehdä lähetystyötä. Valmistautukaa nyt, eläkää vanhurskaasti, oppikaa perheeltänne ja kirkon johtajilta ja tulkaa ja liittykää joukkoomme rakentamaan Jumalan valtakuntaa maan päälle – ottakaa vastaan jumalallinen nimityksenne ”näin suuressa asiassa”7. Tämä on nöyrä rukoukseni. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.