Äidit ja tyttäret
Viimeisinä aikoina on olennaisen tärkeää – jopa ratkaisevan tärkeää – että vanhemmat ja lapset kuuntelevat toisiaan ja oppivat toisiltaan.
Veljet ja sisaret, puoli vuotta sitten puhuin yleiskonferenssin pappeuskokouksessa isille ja pojille. Kuten voinette arvata, viisi tytärtäni, 24 lasteni tytärtä sekä yhä kasvava joukko lastenlasteni tyttäriä ovat pyydelleet vastaavaa huomion-osoitusta. Niinpä aion tänään puhua pääasiassa kirkon äideille ja tyttärille.
Rakkaalla vaimollani Barbaralla on ollut iankaikkisesti merkittävä vaikutus tyttäriimme ja lastemme tyttäriin. Ja heillä puolestaan on ollut merkittävä vaikutus häneen. Äideillä ja tyttärillä on ratkaisevan tärkeä tehtävä auttaa toisiaan perehtymään äärettömiin mahdollisuuksiinsa huolimatta maailman jäytävistä vaikutteista – maailman, jossa naiseutta ja äitiyttä koko ajan turmellaan ja manipuloidaan.
Puhuessaan kirkon naisille lähes vuosisata sitten presidentti Joseph F. Smith sanoi: ”Teidän ei ole määrä olla maailman naisten johdettavina. Teidän on määrä johtaa – – maailman naisia kaikessa, mikä on kiitettävää, kaikessa, mikä on jumalallista, kaikessa, mikä on kohottavaa ja – – puhdistavaa ihmislapsille.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 184.)
Sisaret, me, teidän veljenne, emme voi tehdä sitä, mihin Jumala on valinnut teidät jo ennen maailman perustamista. Me voimme yrittää, mutta emme voi koskaan toivoa jäljittelevämme teidän ainutlaatuisia lahjojanne. Tässä maailmassa ei ole mitään yhtä henkilökohtaista, yhtä hoivaavaa tai yhtä elämää muuttavaa kuin vanhurskaan naisen vaikutus.
Ymmärrän, että joillakuilla teistä nuorista naisista ei ole äitiä, jonka kanssa voisitte keskustella näistä asioista, eikä monilla teistä naisista ole tällä hetkellä tyttäriä elämässänne. Mutta koska kaikilla naisilla on jumalallisessa luonteessaan sekä luontainen kyky että vastuullinen tehtävä hoivata, suurin osa siitä, mitä aion sanoa, koskee yhtä lailla isoäitejä, tätejä, sisaria, äitipuolia, anoppeja, johtohenkilöitä ja muita opastajia, jotka toisinaan täyttävät tyhjiä aukkoja näissä merkittävissä äiti–tytär-suhteissa.
Nuoret naiset, teidän äitinne rakastavat teitä suuresti. He näkevät teissä tulevien sukupolvien lupauksen. Kaikki, mitä saavutatte, jokainen haaste, jonka voitatte, tuo heille puhdasta iloa. Ja samalla tavoin teidän huolenne ja murheenne ovat heidän huoliaan ja murheitaan.
Tänään haluan antaa teille nuorille naisille muutamia ehdotuksia siitä, kuinka voitte hyödyntää täysin suhdettanne äitiinne. Ja sitten minulla on muutamia ajatuksia äideille siitä, kuinka he voivat maksimoida vaikutuksensa tyttäriinsä samoin kuin muihin perheensä jäseniin.
Valitettavasti on liiankin helppoa kuvata sitä hämmennystä ja vääristyneisyyttä, joka liittyy naiseuteen nyky-yhteiskunnassa. Säädyttömät, moraalittomat, hillittömät naiset tukkivat radio- ja televisiokanavat, monopolisoivat aikakauslehtiä sekä keimailevat valkokankailla – ja kaikki maailman ylistyksen saattelemana. Apostoli Paavali puhui profeetallisesti vaikeista ajoista, joita tulee viimeisinä päivinä, ja viittasi nimenomaan sellaiseen, mikä saattoi tuntua hänestä erityisen vaikealta: syntien rasittamiin, monenlaisten oikkujensa riepottelemiin naisparkoihin (ks. 2. Tim. 3:1, 6). Nykypäivän populaarikulttuuri saa usein naiset näyttämään typeriltä, mitättömiltä, mielettömiltä ja voimattomilta. Se esineellistää naiset ja loukkaa heitä ja sitten antaa ymmärtää, että he voivat jättää jälkensä ihmiskuntaan vain viettelyllä – läpitunkevuudessaan helposti vaarallisin viesti, mitä vastustaja lähettää naisille heidän minuudestaan.
Niinpä, rakkaat nuoret naiseni, varoitan teitä koko sydämestäni, ettette etsi roolimallejanne tai neuvojen antajia nykykulttuurista. Pyydän teitä ottamaan mallia uskollisista äideistänne. Pitäkää esikuvananne heitä, ei kuuluisuuksia, joiden mittapuut eivät ole Herran mittapuita ja joiden arvot eivät ehkä kuvasta iankaikkista näkemystä. Luottakaa äitiinne. Oppikaa hänen vahvuuksistaan, hänen rohkeudestaan ja hänen uskollisuudestaan. Kuunnelkaa häntä. Hän ei ehkä ole mikään nero tekstailussa; hän ei ehkä ole edes Facebookissa. Mutta mitä tulee sydämenasioihin ja siihen, mikä on Herrasta, hänellä on runsaasti tietoa. Kun lähestytte avioliiton solmimisen ja nuoren äitiyden aikaa, hän on teidän suurin viisauden lähteenne. Kukaan muu ihminen maan päällä ei rakasta teitä samalla tavalla tai ole halukas uhrautumaan yhtä paljon kannustaakseen teitä ja auttaakseen teitä löytämään onnen – tässä elämässä ja ikuisesti.
Nuoret sisareni, rakastakaa äitiänne. Kunnioittakaa häntä. Kuunnelkaa häntä. Luottakaa häneen. Hänen sydämenasianaan on teidän parhaanne. Hän välittää teidän iankaikkisesta turvallisuudestanne ja onnestanne. Olkaa siis ystävällisiä häntä kohtaan. Olkaa kärsivällisiä hänen heikkouksiaan kohtaan, sillä hänelläkin on niitä. Meillä kaikilla on.
Äidit, saanen nyt jakaa kanssanne muutamia ajatuksia siitä erityisestä roolista, joka teillä on tyttärienne elämässä. Meillä on eräs perhetuttu, joka matkustaa usein sukulaistensa kanssa. Jokaisen matkan jälkeen hänen päähuomionsa kohdistuu siihen, kuinka paljon nuoret naiset käyttäytyvät äitinsä tavoin. Jos äidit ovat säästäväisiä, samoin ovat heidän tyttärensäkin. Jos äidit ovat säädyllisiä, samoin ovat tytötkin. Jos äidit käyttävät sakramenttikokouksessa varvastossuja ja muuta rennompaa asua, samoin tekevät heidän tyttärensäkin. Äidit, teidän esimerkkinne on äärimmäisen tärkeä tyttärillenne – vaikka he eivät sitä myönnäkään.
Kautta maailmanhistorian naiset ovat aina olleet moraalisten arvojen opettajia. Tämä opetus alkaa kehdosta ja jatkuu läpi heidän lastensa elämän. Yhteiskuntaamme pommitetaan nykyään viesteillä, jotka koskevat naisena ja äitinä olemista ja jotka ovat vaarallisen ja viheliäisen vääriä. Jos tyttärenne noudattavat näitä viestejä, he saattavat ajautua polulle, joka johtaa syntiin ja itsetuhoon. Tyttärenne eivät ehkä ymmärrä sitä, ellette te kerro sitä heille, tai paremminkin, ellette te näytä heille, kuinka tehdä hyviä valintoja. Israelin äiteinä te olette tyttärienne puolustuksen etulinja maailman houkutuksia vastaan.
Äidit, ymmärrän, että toisinaan vaikuttaa siltä, etteivät lapsemme kiinnitä huomiota asioihin, joita yritämme opettaa heille. Voitte olla varmat siitä, että olen nähnyt sen poissaolevan katseen, joka tulee teini-ikäisen silmiin juuri kun itse on aikeissa esittää omasta mielestään opetuksen parhaimman osuuden. Saanen vakuuttaa teille, että silloinkin kun luulette, ettei tyttärenne kuuntele yhtään, mitä sanotte, hän silti oppii teiltä, kun hän katselee teitä nähdäkseen, vastaavatko tekonne puheitanne. Kuten Ralph Waldo Emersonin uskotaan sanoneen: ”En kuule, mitä sanot, koska tekosi puhuvat niin äänekkäästi” (ks. Ralph Keyes, The Quote Verifier, 2006, s. 56).
Opettakaa tyttäriänne löytämään iloa lasten hoivaamisesta. Juuri siinä heidän rakkaudellaan ja kyvyillään voi olla suurinta iankaikkista merkitystä. Pohtikaa tässä yhteydessä presidentti Harold B. Leen kehotusta: ”Tärkeintä, mitä koskaan teette – –, on se, mitä teette oman kotinne seinien sisäpuolella” (Kirkon presidenttien opetuksia: Harold B. Lee, 2001, s. 134). Tämä on tietenkin totta meidän kaikkien kohdalla, mutta se on erityisen voimallista, kun pohditaan äitien ja tyttärien välistä suhdetta.
Äidit, opettakaa tyttärillenne, että uskollinen Jumalan tytär välttää kiusausta juoruilla tai tuomita toisia. Saarnatessaan Nauvoon Apuyhdistykselle profeetta Joseph neuvoi: ”Kieli on hillitön ja paha; älkää puhuko siitä, mikä on merkityksetöntä” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 475).
Viime vuosina on tulvinut artikkeleita, kirjoja ja elokuvia naisista ja tytöistä, jotka juoruilevat ja jotka ovat ilkeitä. Saatana yrittää aina horjuttaa naisen jumalallisen luonteen kallisarvoisinta osatekijää – hoivaamisviettiä.
Juuri äiti–tytär-suhteessa tytär oppii hoivaamaan saadessaan itse hoivaa. Häntä rakastetaan. Hänelle opetetaan ja hän saa omakohtaisesti kokea, miltä tuntuu, kun joku välittää hänestä riittävästi oikaistakseen häntä ja samalla edelleen kannustaa häntä ja uskoo häneen.
Muistakaa, sisaret, Jumala on kaiken moraalisen ja hengellisen voiman lähde. Me pääsemme osallisiksi siitä voimasta solmimalla liittoja Hänen kanssaan ja pitämällä nuo liitot. Äidit, opettakaa tyttärillenne, kuinka tärkeää on solmia liittoja, ja olkaa sitten esimerkkinä niiden liittojen pitämisestä sellaisella tavalla, että tyttärenne haluavat elää kelvollisina päästäkseen temppeliin.
Nykypäivän maailmassa tämä tarkoittaa sitä, että puhutte tyttärillenne sukupuoliasioista. Teidän tyttärenne, samoin kuin poikannekin, varttuvat maailmassa, joka avoimesti hyväksyy varhaiset, satunnaiset ja ajattelemattomat vapaat sukupuolisuhteet. Säädyttömiä, siveettömiä naisia ihannoidaan ja aivan liian usein ylistetään ja jäljitellään. Vaikka voimmekin kodissamme ja perheessämme ryhtyä toimenpiteisiin minimoidaksemme altistumisemme näille nykyelämän vastenmielisille piirteille, teidän tyttärenne eivät pysty täysin välttämään niitä julkeita seksuaalisia viestejä ja houkutuksia, jotka heitä ympäröivät. Teidän täytyy käydä toistuvia, avoimia keskusteluja, joiden aikana te opetatte tyttärillenne totuuden näistä asioista.
Esimerkiksi heidän täytyy ymmärtää, että kun he käyttävät vaatteita, jotka ovat liian tiukkoja, liian lyhyitä tai liian syvään uurrettuja, he voivat lähettää väärän viestin nuorille miehille, joiden kanssa he ovat tekemisissä, mutta sen lisäksi he syövyttävät omaan mieleensä harhakuvitelman, että naisen arvo riippuu yksinomaan hänen aistillisesta viehätyksestään. Tämä ei ole koskaan kuulunut eikä se tule koskaan kuulumaankaan vanhurskaaseen määritelmään uskollisesta Jumalan tyttärestä. Heidän täytyy kuulla tämä – selkeästi ja toistuvasti – teidän huuliltanne, ja heidän tulee nähdä, että te elätte sen mukaan oikein ja johdonmukaisesti noudattaen omia henkilökohtaisia mittapuitanne pukeutumisessa, huolehtien ulkoisesta olemuksestanne ja eläen säädyllistä elämää.
Kaikkien nuorten kohdalla on todennäköisempää, että he solmivat liittoja ja pitävät ne, jos he oppivat tunnistamaan Hengen läsnäolon ja äänen. Opettakaa tyttärillenne sitä, mikä on Hengestä. Ohjatkaa heidät pyhien kirjoitusten ääreen. Antakaa heille kokemuksia, jotka auttavat heitä vaalimaan pappeuden voiman siunausta elämässään. Pitämällä liitot he oppivat kuuntelemaan Herran ääntä ja saamaan henkilökohtaista ilmoitusta. Jumala tosiaan kuulee heidän rukouksensa ja vastaa niihin. Vuoden 2010 toimintailtojen johtoaihe koskee nuoriamme sekä meitä kaikkia: ”Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.” (Joos. 1:9.) Tämä johtaa heidät turvallisesti saamaan Herran huoneen siunaukset.
Pitäkää huoli siitä, että he tietävät, että liittojen pitäminen on turvallisin tie iankaikkiseen onneen. Ja tarvittaessa opettakaa heille, kuinka tehdä parannusta ja kuinka pysyä puhtaana ja kelvollisena.
Jos tämä kuulostaa tutulta, veljeni ja sisareni, se johtuu siitä, että olen puhunut vanhemmille ja heidän lapsilleen kolmessa perättäisessä yleiskonferenssissa. Viime huhtikuussa kannustin nuoria oppimaan menneestä. Lainaan otteen tuosta puheesta: ”Kun on halukas kuuntelemaan ja oppimaan, jotkin elämän merkityksellisimmistä opetuksista tulevat niiltä, jotka ovat eläneet aikaisemmin. – – Kuinka paljon parempaa elämänne onkaan, jos seuraatte Kristuksen uskollisten seuraajien – – ylevää esimerkkiä.” (”Menneestä oppiminen”, Liahona, toukokuu 2009, s. 31, 33.)
Viime lokakuussa puhuin isille ja pojille pappeuskokouksessa, ja tänään olen puhunut pääasiassa äideille ja tyttärille. Joka kerta sanomani on ollut erilainen, mutta samankaltainen. Toivon, että kuuntelette ja näette kaavan ja kuulette vakaan, johdonmukaisen sanoman, jonka mukaan näinä viimeisinä aikoina on olennaisen tärkeää – jopa ratkaisevan tärkeää – että vanhemmat ja lapset kuuntelevat toisiaan ja oppivat toisiltaan. Nämä, joista olen puhunut, eivät ole vain haihtuvia näkemyksiä. Ne ovat perusolemuksena, keskeisellä sijalla, Jumalan suunnitelmassa meidän iankaikkiseksi onneksemme ja rauhaksemme.
Kirkko auttaa sikäli kuin pystymme. Olemme valmiita tukemaan ja auttamaan teitä vanhempia ja lapsia. Mutta koti on tärkein paikka valmistaa tämän päivän nuoria johtamaan huomispäivän perheitä ja kirkkoa. Meidän jokaisen äidin ja isän vastuulla on tehdä kaikki voitavamme valmistaaksemme nuoriamme olemaan uskollisia, vanhurskaita miehiä ja naisia. Juuri kotona meidän täytyy opettaa evankeliumia sanoin ja teoin.
Päätän neuvoni tähän presidentti Joseph F. Smithin profeetalliseen yhteenvetoon: ”Meidän [perhe]yhteytemme ei ole tarkoitettu yksinomaan tätä elämää, tätä aikaa varten, vastakohtana iankaikkisuudelle. Me elämme ajassa ja iankaikkisuudessa. Me muodostamme yhteyksiä ja suhteita ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi. – – Onko muita kuin myöhempien aikojen pyhät, jotka ajattelevat, että meidän perheorganisaatiomme jatkuu haudan tuolle puolen, että isä, äiti ja lapset tunnustavat toinen toisensa – – että tämä perheorganisaatio on eräs yksikkö Jumalan työn suuressa ja täydellisessä organisaatiossa, minkä kaiken on tarkoitus jatkua kautta ajan ja iankaikkisuuden?” (Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 385, 386.)
Siunatkoon Jumala meitä niin että opettaisimme, hoivaisimme ja valmistaisimme toisiamme oman kotimme seinien sisäpuolella sitä suurta työtä varten, joka meidän kaikkien on tehtävä nyt ja tulevaisuudessa. Tätä rukoilen Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.