Jäsenet Haitissa jatkavat eteenpäin lujina evankeliumissa
Kun Haitia koetteli maanjäristys tammikuussa 2010, Jean-Elie René kiiruhti kotiin varmistamaan, että hänen perheensä on turvassa. Saavuttuaan hän huomasi yhden kolmesta pojastaan itkemässä kadulla ja kuuli toisen poikansa huutavan sorakasan alla paikassa, jossa perheen koti oli aiemmin ollut.
32-vuotias isä seurasi itkua ja kaivoi raunioita, kunnes hän löysi 5-vuotiaan poikansa ja raskaana olevan vaimonsa ruumiin, joka suojeli yhä heidän yhdeksän kuukauden ikäistä vauvaansa heidän kotinsa sortuneelta katolta.
Vanhin René palvelee Leoganen seurakunnan kirjurina Port-au-Princen vaarnassa Haitissa. Vaikka hän menetti vaimonsa, syntymättömän lapsensa ja kotinsa, hän ei valita tilannettaan eikä tule vihaiseksi sen johdosta. Useimpina maanjäristystä seuraavina päivinä veli René oli seurakuntakeskuksessa vauva sylissään ja kaksi muuta poikaansa vierellään auttamassa piispaa koordinoimaan apua seurakunnan jäsenille ja muille, jotka olivat majoittuneet väliaikaisesti seurakuntakeskukseen.
Veli Renén tarina on koskettava, mutta se ei ole ainutlaatuinen. Kirkon jäsenet kautta Haitin kärsivät suuresti 7,0 magnitudin maanjäristyksen tuhoista, mutta katastrofi toi esiin myös Haitin kasvavan jäsenistön voiman. Veli Renén tavoin monet jäsenet – sekä pitkäaikaiset että ensimmäisen sukupolven jäsenet – ovat kohonneet haasteiden tasalle ja saaneet rauhaa ja lohtua uskollisuudesta ja kuuliaisuudesta.
Koetuksissa koeteltu
Läpi koettelemustensa kirkon jäsenet Haitissa ovat pysyneet lujina evankeliumissa pitäessään edelleen huolta toisistaan ja muista yhteisöissään ja vahvistaessaan heitä.
”On totta, että kaikki, mitä omistimme, jopa aineellinen omaisuutemme ja perheemme, hävisi. Mutta uskomme Jeesukseen Kristukseen ei ole hävinnyt”, sanoi Yves Pierre-Louis, Leoganen seurakunnan piispa. ”Se oli meille hyvä tilaisuus arvioida itseämme Kristuksen opetuslapsina.”
Etenkin paikalliset pappeusjohtajat ovat olleet suurena esimerkkinä uskosta ja todistuksesta, kun he ovat vastanneet haasteeseen oppien hoitamaan tehtävänsä vaikeina aikoina ja auttamaan muita tarvitsijoita, totesi Karibian vyöhykkeen johtaja, vanhin Francisco J. Viñas seitsemänkymmenen koorumista.
”He käyttivät pappeuden avaimiaan jäsenten ja kirkkoon kuulumattomien elämän siunaamiseksi”, hän sanoi. ”He työskentelivät neuvostoina ja saivat Hengen johdatusta vaikeista haasteista selviytymiseen päivä toisensa jälkeen.”
Maanjäristyksen aiheuttaman hävityksen jälkiseuraukset toivat haasteen etenkin piispoille, kertoi Prosner Colin, Port-au-Princen vaarnan johtaja. Piispat ja muut kirkon johtohenkilöt saivat tehtäväkseen huolehtia oman perheensä lisäksi sadoista seurakunnan jäsenistä sekä auttaa heitä.
”[Piispat] auttavat edelleen”, vaarnanjohtaja Colin sanoi. ”He ymmärtävät, että he menettivät paljon, mutta heillä on evankeliumi. He kannustavat [jäseniä] elämään edelleen kelvollisesti.”
Piispa Pierre-Louisista tuli yhteisönsä johtaja maanjäristyksen jälkeen. Haitia kohdannutta tuhoa seuranneina viikkoina ja kuukausina hän omisti elämänsä jäsenten ja kirkkoon kuulumattomien palvelemiseen Leoganessa – huolehtien satojen ihmisten tarpeista.
”Hän on hämmästyttävin, nöyrin palvelija, mitä voi ikinä kohdata”, sanoi Chad Peterson, arizonalainen lääkäri, joka toimi vapaaehtoistyössä yhdessä piispa Pierre-Louisin kanssa maanjäristyksen jälkeen.
Uskoa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen
On kerrottu monia kertomuksia eri puolilla Haitia olevista jäsenistä, joiden sinnikkyys ja usko Herraan auttoi heitä kestämään koettelemuksensa.
”Vaikka uskolliset haitilaiset pyhät ovat kärsineet suuresti, he ovat täynnä tulevaisuuden toivoa”, sanoi seitsemänkymmenen koorumin jäsen, vanhin Wilford W. Anderson huhtikuun 2010 yleiskonferenssipuheessaan. ”Vuoden 1846 varhaisten pioneerien tavoin heidän sydämensä on murtunut, mutta heidän henkensä on vahva. Hekin opettavat meille, että toivo, onni ja ilo eivät ole seurausta olosuhteista vaan uskosta Herraan.”
Osoitus sellaisesta kuuliaisuudesta ja uskosta tuli esiin, kun heti maanjäristyksen jälkeen kirkon kokoukset jatkuivat keskeytyksettä.
Maataan kohdanneesta tuhosta huolimatta haitilaiset pyhät saapuivat kirkkoon pyhävaatteisiinsa pukeutuneina ja hymyillen. Evankeliumi oli se pelastusköysi, jonka monet uskoivat vetävän heidät ylös surustaan ja epätoivostaan.
”Kotinsa, työpaikkansa ja perheenjäsentensä menettämisestä huolimatta ihmiset ovat hyvin rakastavia, luottavaisia ja sävyisiä. Heillä on hämmästyttävä usko”, veli Peterson sanoi.
Tätä nykyä kirkko jatkaa kukoistustaan Haitissa. Vaarnanjohtaja Colinin mukaan sakramenttikokouksiin osallistuu enemmän ihmisiä ja haitilaiset jatkavat työtä yhteisöjensä jälleenrakentamiseksi.
”Jäsenet tekevät hyvää työtä muiden palvelemisessa”, hän sanoi. ”He käyvät toisten luona, he etsivät työtilaisuuksia itselleen ja muille.”
Berthony Theodor, joka on syntyperäinen haitilainen ja kirkon huoltotyöjohtaja kotimaassaan, kertoo, että hän ja muut nykyiset ja tulevat kirkon johtohenkilöt Haitissa saivat arvokasta kokemusta katastrofin seurauksena.
”Meillä on tilaisuus palvella muita, osoittaa heille jälleen kerran, kuinka paljon me rakastamme heitä”, hän sanoi. ”Olemme oppineet ymmärtämään jälleen kerran, ettemme ole yksin maailmassa, että kuulumme Herran kansaan.”
Veli Theodorin mukaan maanjäristys – tai mikään muu katastrofi – ei voisi viedä rauhaa tai iloa jäseniltä Haitissa.
”Todistan, että Herra ei unohda koskaan lapsiaan”, hän sanoi. ”Hän tietää, missä olen, minun tilanteeni. Hän ei koskaan jätä minua yksin.”