Konferenssikeskus palvellut ensimmäisen vuosikymmenensä
Huhtikuun konferenssi aloitti konferenssikeskuksen toisen palveluvuosikymmenen. Ensimmäisinä 10 vuotena monet miljoonat saivat nauttia ainutlaatuisen rakennuksen ainutlaatuisista ominaisuuksista yli sadassa yleiskonferenssikokouksessa ja 4 500 muussa tilaisuudessa sekä niihin liittyvissä lähetyksissä.
Ensimmäinen yleiskonferenssikokous konferenssikeskuksessa pidettiin 1. huhtikuuta 2000. Silloin presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) sanoi: ”[Konferenssikeskus] tulee olemaan suuri lisä tälle kaupungille. Täällä ei pidetä pelkästään yleiskonferenssejamme ja joitakin muita uskonnollisia kokouksia, vaan tämä toimii myös kaikkien parhaiden taide-esitysten kulttuurikeskuksena. Toivomme, että ne, jotka eivät kuulu kirkkoomme, tulevat tänne, kokevat tämän kauniin paikan tunnelman ja tuntevat kiitollisuutta tämän paikan olemassaolosta.” (”Kaikkeen maailmaan todistuksena”, Liahona, heinäkuu 2000, s. 6.)
Puoli vuotta myöhemmin, 8. lokakuuta, presidentti Hinckley vihki rakennuksen.
Sen jälkeen konferenssikeskuksessa on käynyt melkein seitsemän miljoonaa vierasta osallistumassa 4 577 tapahtumaan. Noin 4,8 miljoonaa vierasta on ollut rakennuksessa tutustumiskäynnillä, ja keskuksessa on järjestetty tilaisuuksia, joihin on osallistunut yli 5 500 arvovaltaista henkilöä. Auditoriossa ja viereisessä konferenssikeskusteatterissa pidettyjä tapahtumia ovat olleet mm. yleiskonferenssit, 10 yleistä Nuorten Naisten kokousta, 10 yleistä Apuyhdistyksen kokousta, kolme muistotilaisuutta (muun muassa presidentti Hinckleyn hautajaiset) sekä 125 musiikkiesitystä, minkä lisäksi tabernaakkelikuoron Musiikkia ja puhuttua sanaa on pidetty konferenssikeskuksessa 186 kertaa.
Nämä numerot alkavat viitata siihen, että presidentti Hinckleyn sanat ovat toteutumassa.
Brent Roberts, joka on keskuspaikan kiinteistöjohtaja, on tavannut rakennuksessa monia ihmisiä, jotka ovat osoittaneet kiitollisuuttaan siitä, mitä ovat tunteneet siellä. ”He ovat tulleet ulos silmät kyynelissä ja Henki sydämessään”, hän sanoi. ”Se ei johdu kuitenkaan pelkästään rakennuksesta, vaan Herrasta, Hänen työstään ja Hänen Hengestään.”
Presidentti Hinckley ilmoitti keskuksen rakentamisesta pääsiäisaamuna huhtikuun 1996 yleiskonferenssissa.
Katsaus haasteisiin, joita konferenssikeskusta rakennettaessa ilmeni, kertoo osaltaan rakennuksen ainutkertaisuudesta. Auditorio, jossa on 21 000 istumapaikkaa, oli kaivettava Salt Lake Cityn Main Streetin ja West Temple Streetin väliseen rinteeseen. Työssä oli mukana kolme suurta rakennusyhtiötä. Auditoriossa ei saanut olla tukipilareita, koska kaikille haluttiin varmistaa esteetön näkymä, joten rakentajien oli käytettävä 88 metriä pitkiä teräspalkkeja, jotka kykenisivät kannattelemaan 17–37 kilogramman kuormaa neliösenttiä kohden. Tämä suunnitelma mahdollisti myös suunnitellut kattopuutarhat. Rakennustyömaalla oli työssä joka päivä noin tuhat ihmistä.
Rakentamisen aikana rakennus kesti Salt Lake Cityssä erittäin epätavallisen pyörremyrskyn vuonna 1999, ja vaikka yhden suuren nosturin tukivarsi katkesi, työ jatkui.
Rakennus valmistui ajallaan, ja keskuksessa kävijät nauttivat nykyaikaisista laitteista ja tiloista. Konferenssikeskuksessa on televisiointia varten digitaalinen teräväpiirtosignaali. Ensimmäinen suora teräväpiirtolähetys Utahissa lähetettiin konferenssikeskuksesta presidentti Hinckleyn 90-vuotispäiväjuhlasta kesäkuussa 2000.
Insinöörit loivat auditorioon äänijärjestelmän, joka mahdollistaa erinomaisen akustiikan – kuuntelivatpa vieraat sitten puhujaa tai osallistuivat musiikkitapahtumaan – tehden tarkkoja laskelmia, joissa otettiin huomioon seinä- ja kattomateriaalit, sisään mahtuvien ihmisten lukumäärä sekä kokolattiamaton ja istuinten pehmusteet.
Presidentti Hinckley sanoi, että rakennuksesta välittyy tyylikkyyden tuntu. Vieraat voivat nähdä tämän tyylikkyyden kulkiessaan auloissa, joissa voi nähdä Vapahtajan patsaan ja rintakuvat kirkon presidenteistä, kävellessään katolla olevissa puutarhoissa puiden, kukkien, pensaiden ja vesiputousten keskellä, katsellessaan ulos rakennuksen yhdeksästä kattoikkunasta, jotka voidaan peittää esityksiä varten, ja nauttiessaan kaikkialla rakennuksessa olevista maalauksista, joista monet ovat tuttuja kirkon jäsenille ja joista melkein kaikki ovat alkuperäisteoksia.
Valtavasta rakennuksesta voidaan esittää monia vaikuttavia tilastotietoja. Se on pinta-alaltaan neljä hehtaaria, yhden kaupunkikorttelin kokoinen. Keskuksessa on sähköjohtoja niin paljon, että ne ulottuisivat kahteen kertaan maapallon ympäri. Suihkulähteissä ja vesivirroissa kiertää minuutissa yli 22 330 litraa vettä.
Keskuksen suurenmoisin piirre ei kuitenkaan ole sähköjohtojen pituus, ei katon kantokyky eikä mikään muukaan pelkkä tilastotieto.
”Kyseessä ei ole museoesine, vaikka arkkitehtuuri onkin erinomaista”, sanoi presidentti Hinckley. ”Kyseessä on paikka, jota käytetään Kaikkivaltiaan kunniaksi ja Hänen ikuisten tarkoitustensa toteuttamiseksi.” (”Tämä suurenmoinen vuosi 2000”, Liahona, tammikuu 2001, s. 82.)