Hyvän arvostelukyvyn kehittäminen ja muiden jättäminen tuomitsematta
Hyvää arvostelukykyä tarvitaan paitsi ymmärtääksemme ihmisiä niin myös tehdessämme päätöksiä, jotka usein johtavat meitä kohti taivaallista Isäämme tai poispäin Hänestä.
Elämme maailmassa, jossa meidän on tehtävä monissa tilanteissa arviointeja, jotka ovat usein vaikeita. Silti Vapahtaja antoi käskyn olla tuomitsematta1 kanssaihmisiämme. Kuinka voimme olla tuomitsematta ja käyttää silti hyvää arvostelukykyä maailmassa, joka on täynnä petosta ja turmelusta? Kun teemme ratkaisevia päätöksiä kussakin elämämme vaiheessa, meidän tulee käyttää hyvää arvostelukykyä, kuten valitessamme ystäviä, etsiessämme iankaikkista kumppania tai valitessamme ammattia, jonka avulla voimme pitää huolta perheestämme ja palvella Herraa. Vaikka Vapahtaja on pyytänyt meitä olemaan tuomitsematta muita, Hän odottaa silti, että käytämme erittäin hyvää arvostelukykyä.
Saatamme huomata, että teemme usein pikaisia arviointeja ihmisistä, mikä voi muuttaa tai määritellä uudelleen suhteemme heihin. Teemme vääriä arviointeja usein rajallisen tiedon vuoksi tai koska emme näe yli sen, mikä on suoraan edessämme.
Havainnollisuuden vuoksi kerrotaan usein tapauksesta, jolloin Jeesus kävi Marian ja Martan luona, jotka asuivat Betaniassa veljensä Lasaruksen kanssa. Se oli Mestarille mieluinen paikka, jossa Hän saattoi levätä ja nauttia vanhurskaan kodin ympäristöstä. Yhdellä Hänen käynneistään Martta oli aterian valmistuspuuhissa ja Maria katsoi parhaaksi istua Mestarin jalkojen juureen saamaan Häneltä opetusta.
”Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ’Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni?’ – –
Mutta Herra vastasi: ’Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista.
Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.’”2
Tätä kertomusta on käytetty monissa sunnuntain oppiaiheissa, joissa Martan uskoa on pidetty vähäisempänä. Tästä hienosta naisesta, Martasta, on kuitenkin toinenkin kertomus, joka antaa meille syvemmän näkemyksen hänen ymmärryksestään ja todistuksestaan. Tämä tapahtui, kun Vapahtaja saapui herättämään Martan veljen Lasaruksen kuolleista. Tässä tilanteessa juuri Martta oli se, jonka huomaamme lähtevän Jeesusta vastaan heti kun hän kuuli, että Jeesus oli tulossa. Tavattuaan Jeesuksen hän sanoo, että hän tietää, että ”Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät”.
Sitten Kristus kertoo Martalle suuresta ylösnousemuksen opista ja sanoo:
”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin,
eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?”
Maria vastasi esittämällä voimallisen todistuksen: ”Uskon, Herra, – – minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.”3
Kuinka usein Marttaa on arvioitu väärin ihmisenä, joka välitti enemmän tekojen tekemisestä kuin Hengestä? Hänen todistuksensa veljensä kuoleman koettelemuksessa osoittaa kuitenkin selvästi hänen ymmärryksensä ja uskonsa syvyyden.
Moni sisar on kuullut ensimmäisen kertomuksen usein ja miettinyt, onko hän Maria vai Martta, vaikka totuus onkin siinä, että tuntee koko ihmisen ja käyttää hyvää arvostelukykyä. Kun tiedämme enemmän Martasta, huomaamme, että hän oli itse asiassa luonteeltaan hyvin hengellinen ihminen, jolla oli rohkea ja uskallusta osoittava todistus Vapahtajan tehtävästä ja jumalallisesta vallasta yli kuoleman. Martan arvioiminen väärin on kenties estänyt meitä ymmärtämästä tämän hienon naisen todellista luonnetta.
Sain itse nuorena lääkärinä hienon opetuksen nopeiden arvioiden tekemisestä. Ollessani työssä yövuorossa ensiapuosastolla sinne tuli nuori mies vaimonsa kanssa, koska vaimo kärsi ankarista kivuista. Heidän pukeutumisestaan ja hygieniastaan oli helppoa nähdä, että he olivat eläneet kovaa elämää. Miehen hiukset olivat hoitamattomat ja hyvin pitkät. Heidän vaatteitaan ei ollut pesty hyvään aikaan, ja kovan elämän vaikutukset olivat piirtyneet heidän kummankin kasvoihin.
Tutkittuani vaimon istuuduin miehen luo selittämään ongelmaa ja keskustelemaan hoidosta. Tämä mies katsoi minua – näyttäen niin ilmeisen rakastuneelta, että sitä harvoin kokee – ja kysyi huolehtivan aviomiehen koko rakkaudella: ”Tohtori, tuleehan rakas vaimoni kuntoon?” Sillä hetkellä tunsin Hengen todistavan, että hän oli Jumalan lapsi, ja näin hänen silmissään todisteen Vapahtajasta. Tämä mies osoitti todella rakkautta toista kohtaan, ja olin arvioinut hänet väärin. Se oli opetus, joka jätti pysyvän vaikutuksen.
Hyvää arvostelukykyä tarvitaan paitsi ymmärtääksemme ihmisiä niin myös tehdessämme päätöksiä, jotka usein johtavat meitä kohti taivaallista Isäämme tai poispäin Hänestä. Kun katson omaa elämääni taaksepäin, huomaan monia tapauksia, joissa huonoon arvostelukykyyn pohjautuva vähäinen suunnanmuutos olisi johtanut minut kauas sieltä, missä Herra halusi minun olevan – sellaiset päätökset kuin perheen perustaminen opiskeluaikana, aktiivisuus kaikilla evankeliumin osa-alueilla, kymmenysten ja uhrien maksaminen hyvin niukoista tuloista ja kirkon tehtävien vastaanottaminen vaikeina aikoina ovat auttaneet minua ymmärtämään paremmin uhrautumista. Elämässä menettää monia siunauksia siksi, että on käyttänyt maailmallista harkintaa siinä, mikä on todellisuudessa ollut hengellinen valinta.
Ihmisillä, jotka ovat omaksuneet hyvän arvostelukyvyn, on monia tunnusomaisia piirteitä. Haluaisin tarjota neljä ohjetta sellaisen arvostelukyvyn kehittämiseen tärkeitä päätöksiä tehtäessä.
Ensiksi, asettakaa omat henkilökohtaiset mittapuut Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaisiksi. Ihminen ei voi saavuttaa hyvää arvostelukykyä ilman Jeesuksen Kristuksen evankeliumin antamaa taustatukea. Evankeliumilla on pitkä ja menestyksekäs historia ihmisten ohjaamisessa onneen. Jotkin maailman ajatuksista jättävät ihmiskunnan tuuliajolle sen yrittäessä määritellä omia mittapuitaan. Siitä syystä kuulemme sellaisia ilmauksia kuin ”uusi moraali”. Tuo ilmaus on petollinen! Moraalin mittapuut ovat iankaikkisia eivätkä ne ole muuttuneet, eikä meidän pitäisi yrittää löytää niille uutta tulkintaa. Nuorten kohdalla nämä mittapuut on kirjoitettu kirjaseen Nuorten voimaksi. Nämä mittapuut ovat selkeästi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaisia, ja niiden mukaan on tarkoitus elää myös koko aikuiselämän ajan. Meidän aikuisten kannattaisi kenties tutkia tätä lehtistä ja soveltaa sitä elämäämme.
Toiseksi, kuunnelkaa elävän profeetan sanomia. Kuinka monelta taloudelliselta virhearvioinnilta olisi vältytty, jos olisimme kuunnelleet profeettojemme neuvoja, joita he ovat vuosikausia antaneet riskialttiin keinottelun karttamisesta ja tarkan budjetin noudattamisesta kulutusluoton välttämiseksi? Kuinka monta avioliittoa olisi voitu pelastaa käyttämällä hyvää arvostelukykyä ja välttämällä tiedotusvälineiden tarjontaa, joka johtaa pornografiseen riippuvuuteen ja syvään suruun? Jokaisessa yleiskonferenssissa ja kirkon lehdessä on profeettojen neuvoja, jotka käytäntöön sovellettuina johtavat meitä hyvään arvostelukykyyn. Kun emme välitä niistä, meille ei jää mitään verukkeita.
Kolmanneksi, vaalikaa kuuntelevaa suhdetta Pyhään Henkeen. Meille annetaan kasteemme jälkeen Pyhän Hengen lahja, mutta jätämme usein tämän lahjan käyttämättä unohtaen, että Hän auttaa meitä elämämme tärkeimmissä arvioinneissa. Herra antoi meille tämän lahjan tietäen, että kohtaisimme elämässä vaikeita päätöksiä. Tämän äänen kuunteleminen on keskeistä hyvän arvostelukyvyn kehittämisessä. Kuunteleva suhde edellyttää usein hiljaista ympäristöä, jossa voimme käyttää aikaa pohtimiseen ja hiljaisen, vienon äänen kuulemiseen. Tämä ympäristön rauhallisuus on sekä ulkoista että sisäistä. Siksi se on muutakin kuin että suljemme maailman musiikin tai muun tiedotusvälineen pauhun. Se on myös sielussamme olevan synnin melun sulkemista. Se avaa vuorovaikutuksen Hengen kanssa, mitä niin kipeästi tarvitsemme.
Kristus on sanonut: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”4 Pyhän Hengen kuuntelemisen tuoma rauha hälventää pelon siitä, että tekisi elämässä virhearviointeja.
Neljänneksi, pitäkää käskyt. Halukkuus pitää Jumalan käskyt tuo ulottuvillemme monia luvattuja siunauksia. Mormonin kirja, sen lisäksi että se on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, on kirja siitä, mitä seuraa käskyjen pitämisestä ja siitä, ettei pidä niitä. Herra sanoi Nefille Ensimmäisen Nefin kirjan toisessa luvussa: ”Sikäli kuin te pidätte minun käskyni, te menestytte.”5
Tämän saman lupauksen toistaa miltei jokainen merkittävä profeetta Mormonin kirjassa. Sitten on merkitty muistiin tuhat vuotta historiaa, joka todistaa, että nämä asiat ovat totta. Ja sama sanoma koskee meitä nykyään. Hyvää arvostelukykyä opitaan ja harjoitetaan parhaiten rajoissa, jotka Herra asettaa antamalla meille käskyjä.
Todistan, että kun kohtaamme vaikeita päätöksiä ja noudatamme näitä periaatteita, me voimme tietää paremmin, kuinka meidän tulee arvioida. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.