Auttakaa heitä heidän matkallaan kotiin
Me autamme Jumalan lapsia parhaiten tarjoamalla keinoja rakentaa uskoa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen palautettuun evankeliumiinsa silloin, kun he ovat nuoria.
Veljet ja sisaret, taivaallinen Isämme kaipaa ja tarvitsee apuamme henkilastensa tuomisessa jälleen luokseen kotiin. Puhun tänään nuorista, jotka ovat jo Hänen tosi kirkossaan ja ovat siis lähteneet kulkemaan kaitaa ja kapeaa polkua palatakseen taivaalliseen kotiinsa. Hän haluaa heidän saavan varhain hengellisen voiman pysyä polulla. Ja Hän tarvitsee meidän apuamme, jotta heidät saadaan nopeasti takaisin polulle, jos he alkavat kulkea harhaan.
Olin nuori piispa, kun aloin nähdä selkeästi, miksi Herra haluaa meidän vahvistavan lapsia, kun he ovat nuoria, ja pelastavan heidät nopeasti. Kerron teille eräästä nuoresta naisesta, joka edustaa monia, joita olen yrittänyt vuosien varrella auttaa.
Hän istui vastapäätä minua piispanpöytäni ääressä. Hän kertoi minulle elämästään. Hänet oli kastettu ja konfirmoitu kirkon jäseneksi 8-vuotiaana. Hänen silmissään ei ollut kyyneliä, kun hän kertoi seuraavista yli 20 vuodesta, mutta hänen äänessään oli surullisuutta. Hän sanoi, että laskukierre alkoi päätöksistä olla tekemisissä ihmisten kanssa, joita hän piti jännittävinä. Hän alkoi rikkoa käskyjä, jotka tuntuivat ensin vähemmän tärkeiltä.
Hän tunsi aluksi vähän surua ja syyllisyyden piston. Mutta yhdessäolo ystävien kanssa toi uuden tunteen, että hänestä pidettiin, ja niin hänen ajoittaiset päätöksensä tehdä parannus vaikuttivat yhä vähemmän tärkeiltä. Kun hän rikkoi yhä vakavampia käskyjä, unelma onnellisesta iankaikkisesta kodista tuntui haihtuvan.
Hän istui minua vastapäätä ja kuvasi tilaansa kurjuudeksi. Hän halusi minun pelastavan hänet synnin ansasta, johon hän huomasi jääneensä. Mutta ainoa keino, jolla hän pääsisi siitä pois, oli se, että hän uskoisi Jeesukseen Kristukseen, että hänellä olisi särkynyt sydän ja että hän tekisi parannuksen ja tulisi siten puhtaaksi, muuttuneeksi ja vahvistetuksi Herran sovituksen ansiosta. Todistin hänelle, että se oli yhä mahdollista. Ja niin se olikin, mutta niin kovin paljon vaikeampaa kuin hänelle olisi ollut osoittaa uskoa varhain elämässään matkalla kotiin Jumalan luo ja silloin, kun hän alkoi ensimmäisen kerran kulkea harhaan.
Niinpä me autamme Jumalan lapsia parhaiten tarjoamalla keinoja rakentaa uskoa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen palautettuun evankeliumiinsa silloin, kun he ovat nuoria. Ja sitten heidän harhautuessaan pois polulta meidän täytyy auttaa sytyttämään uudelleen ja nopeasti tuo usko, ennen kuin se himmenee.
Te ja minä voimmekin odottaa lähes jatkuvaa tilaisuutta auttaa kulkijoita Jumalan lasten keskuudessa. Vapahtaja kertoi meille, miksi niin olisi, kun Hän kuvaili kaikkien Jumalan henkilasten vaarallista matkaa kotiin läpi sumujen, joita synti ja Saatana saavat aikaan:
”Menkää sisään ahtaasta portista, sillä avara on se portti ja lavea se tie, joka vie tuhoon, ja monta on, jotka menevät siitä sisälle;
sillä ahdas on se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.”1
Nähtyään ennalta lastensa tarpeet rakastava taivaallinen Isä asetti heidän matkansa varrelle ohjeita ja pelastajia. Hän lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen tekemään turvallisen kulkureitin mahdolliseksi ja näkyväksi. Hän kutsui profeetakseen näinä aikoina presidentti Thomas S. Monsonin. Nuoruudestaan asti presidentti Monson on opettanut paitsi sitä, kuinka pysyä polulla, myös sitä, kuinka pelastaa niitä, jotka on johdettu pois murheeseen.
Taivaallinen Isä on antanut meille suuren määrän tilaisuuksia vahvistaa kulkijoita ja tarvittaessa johdattaa heidät turvaan. Tärkeimmät ja voimallisimmat tehtävämme ovat perheessä. Ne ovat tärkeitä, koska perheellä on tilaisuus lapsen elämän alussa laskea hänen jalkansa lujasti kotipolulle. Rakkauden siteet, jotka ovat perheen todellinen ydin, tekevät vanhemmista, veljistä ja sisarista, isovanhemmista, tädeistä ja sedistä voimallisempia oppaita ja pelastajia.
Perheellä on etulyöntiasema lapsen elämän kahdeksana ensimmäisenä vuotena. Noina suojeltuina vuosina Saatana ei voi Jeesuksen Kristuksen sovituksen vuoksi piilottaa pimeyden sumuilla takaisin kotiin vievää polkua. Noina kallisarvoisina vuosina Herra auttaa perheitä kutsumalla Alkeisyhdistyksen työntekijöitä vahvistamaan osaltaan lapsia hengellisesti. Hän järjestää myös Aaronin pappeuden haltijoita antamaan sakramentin. Noissa sakramenttirukouksissa lapset kuulevat lupauksen, että he voivat jonakin päivänä saada Pyhän Hengen oppaaksi, jos he ovat kuuliaisia Jumalan käskyille. Sen johdosta he vahvistuvat vastustamaan kiusausta sen tullessa ja sitten, joskus tulevaisuudessa, lähtemään pelastamaan muita.
Monia piispoja kirkossa innoitetaan kutsumaan vahvimmat ihmiset seurakunnassa palvelemaan yksittäisiä lapsia Alkeisyhdistyksessä. He oivaltavat, että jos lapsia vahvistetaan uskon ja todistuksen turvin, on vähemmän todennäköistä, että he tarvitsevat pelastamista teini-ikäisinä. He ymmärtävät, että luja hengellinen perusta voi vaikuttaa koko elämän ajan.
Me kaikki voimme auttaa. Isoäidit, isoisät ja jokainen jäsen, joka lapsen tuntee, voi auttaa. Siihen ei tarvita virallista tehtävää Alkeisyhdistyksessä, eikä sitä rajoita ikä. Yksi sellainen nainen oli nuorempana Alkeisyhdistyksen pääneuvottelukunnassa, joka auttoi kehittelemään VO-tunnuksen.
Tämä sisar ei koskaan väsynyt palvelemaan lapsia. Hän opetti seurakuntansa Alkeisyhdistyksessä omasta pyynnöstään lähes 90-vuotiaaksi asti. Pienet lapset saattoivat tuntea hänen rakkautensa heitä kohtaan. He näkivät hänen esimerkkinsä. He oppivat häneltä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin yksinkertaisia periaatteita. Ja ennen kaikkea he oppivat hänen esimerkkinsä ansiosta tuntemaan ja tunnistamaan Pyhän Hengen. Ja kun he oppivat sen, he olivat jo hyvällä alulla matkallaan uskoon, jota he tarvitsivat kiusausten vastustamiseen. Olisi vähemmän todennäköistä, että heitä tarvitsi pelastaa, ja he olisivat valmiimpia lähtemään pelastamaan muita.
Opin, millainen voima on yksinkertaisella uskolla rukoukseen ja Pyhään Henkeen, kun lapsemme olivat pieniä. Vanhinta poikaamme ei ollut vielä kastettu. Hänen vanhempansa, Alkeisyhdistyksen opettajat ja pappeusjohtajat olivat pyrkineet auttamaan häntä tuntemaan ja tunnistamaan Hengen ja tietämään, kuinka saada Hengen apua.
Eräänä iltapäivänä vaimoni oli vienyt hänet erään sellaisen naisen kotiin, joka opetti häntä lukemaan. Suunnitelmamme oli, että hakisin hänet matkallani töistä kotiin.
Pojan oppitunti päättyi aikaisemmin kuin olimme odottaneet. Hän oli varma, että osaisi kotiin. Niinpä hän lähti kävelemään. Hän sanoi jälkeenpäin, että hän oli aivan luottavainen ja piti ajatuksesta, että oli yksin matkalla. Kun hän oli kulkenut lähes kilometrin, alkoi tulla pimeä. Hänestä alkoi tuntua, että hän oli yhä hyvin kaukana kotoa.
Hän muistaa yhä, että hänen kyyneleensä sumensivat ohi ajavien autojen valot. Hän tunsi itsensä pikkulapseksi, ei siksi luottavaiseksi pojaksi, joka oli lähtenyt kulkemaan yksin kotiin. Hän tajusi tarvitsevansa apua. Sitten hän muisti jotakin. Hän tiesi, että hänen pitäisi rukoilla. Niinpä hän lähti kadulta ja meni muutamien puiden luo, joita hän tuskin erotti pimeässä. Hän löysi paikan, jossa voisi polvistua.
Pensaiden läpi hän kuuli ääniä, jotka tulivat häntä kohti. Kaksi nuorta oli kuullut hänen itkevän. Kun he tulivat lähemmäs, he kysyivät: ”Voimmeko auttaa sinua?” Itkien poika kertoi heille, että hän oli eksyksissä ja että hän halusi mennä kotiin. He kysyivät, tiesikö hän kotipuhelinnumeronsa tai osoitteensa. Hän ei tiennyt. He kysyivät, tiesikö hän nimensä. Hän ei tiennyt sitäkään. He johdattivat hänet lähellä olevaan kotiinsa. He löysivät sukunimemme puhelinluettelosta.
Kun minulle soitettiin, kiiruhdin pelastamaan pojan kiitollisena siitä, että hänen kotimatkansa varrelle oli asetettu ystävällisiä ihmisiä. Ja olen ollut ikuisesti kiitollinen siitä, että häntä opetettiin rukoilemaan uskossa, että apua tulisi, kun hän oli eksyksissä. Tuo usko on johtanut hänet turvaan ja tuonut hänelle useampia pelastajia useammin kuin hän kykenee laskemaan.
Herra on antanut valtakuntaansa pelastamisen ja pelastajien mallin. Viisaudessaan Herra on innoittanut palvelijoitaan antamaan joitakin voimallisimmista keinoista vahvistamaan meitä ja asettanut paikoilleen parhaat pelastajat, kun elämme teinivuosiamme.
Te tiedätte kahdesta Herran antamasta voimallisesta ohjelmasta. Ensimmäinen on nuorille naisille, ja sen nimi on Edistyminen. Toinen on Aaronin pappeuden haltijoille, ja sen nimi on Velvollisuus Jumalaa kohtaan. Kannustamme nuoria nousevassa sukupolvessa näkemään omat mahdollisuutensa kasvattaa suurta hengellistä voimaa. Ja me vetoamme niihin, jotka välittävät näistä nuorista, tekemään sen, mitä Herra meiltä vaatii auttaaksemme heitä. Ja koska kirkon tulevaisuus riippuu heistä, me kaikki välitämme.
Näitä kahta ohjelmaa on kehitetty, mutta niiden tarkoitus pysyy muuttumattomana. Presidentti Monson esitti asian näin: ”[Meidän täytyy oppia] se, mitä meidän tulee oppia, [tehdä] se, mitä meidän tulee tehdä, ja [olla] sellaisia kuin meidän tulee olla.”2
Nuorten naisten Edistyminen- kirjasessa tehdään nuorille naisille selväksi sen tarkoitus: ”Edistyminen- ohjelman kahdeksan Nuorten Naisten arvon tarkoituksena on auttaa sinua ymmärtämään paremmin, kuka olet, miksi olet täällä maan päällä ja mitä sinun pitäisi tehdä Jumalan tyttärenä valmistautuaksesi siihen päivään, jolloin menet temppeliin tekemään pyhiä liittoja.”
Edelleen kirjasessa sanotaan, että nuoret naiset tekevät sitoumuksia, toteuttavat ne ja kertovat edistymisestään isälleen, äidilleen tai johtajalleen. Siinä luvataan myös, että ”näistä malleista, joita luot Edistyminen-ohjelmassa – kuten rukouksesta, pyhien kirjoitusten tutkimisesta, palvelemisesta ja päiväkirjan pitämisestä – tulee henkilökohtaisia päivittäisiä tottumuksia. Nämä tottumukset vahvistavat todistustasi ja auttavat sinua oppimaan ja edistymään läpi elämäsi.”3
Aaronin pappeuden nuorten miesten Velvollisuus Jumalaa kohtaan -ohjelmaa on vahvistettu ja keskitetty. Se sisältyy yhteen pieneen kirjaseen, joka on kaikkia kolmea Aaronin pappeuden virkaa varten. Nuoret miehet ja heidän johtajansa saavat tämän uuden kirjasen. Se on voimallinen työkalu. Se vahvistaa nuorten miesten todistusta ja heidän suhdettaan Jumalaan. Se auttaa heitä oppimaan pappeusvelvollisuutensa ja saamaan halun täyttää ne. Se vahvistaa heidän suhdettaan vanhempiinsa ja johtajiinsa sekä koorumin jäsenten kesken.
Kummassakin näistä ohjelmista annetaan paljon vastuuta nuorten omalle työpanokselle. Heitä kehotetaan oppimaan ja tekemään asioita, jotka olisivat haasteellisia kenelle tahansa. Kun ajattelen omaa nuoruuttani, en muista joutuneeni niin vaikeiden haasteiden eteen. Kyllähän minua muutaman kerran kehotettiin suoriutumaan niin vaikeista asioista, mutta vain silloin tällöin. Nämä ohjelmat edellyttävät johdonmukaisuutta, paljon työtä sekä opin ja hengellisten kokemusten kartuttamista vuosien varrella.
Ajatellessani sitä ymmärrän, että näiden kirjasten sisältö on konkreettinen osoitus Herran luottamuksesta nousevaan sukupolveen ja meihin kaikkiin, jotka rakastamme heitä. Ja olen nähnyt todisteita siitä, että tuo luottamus on hyvinkin paikallaan.
Vierailujen aikana olen seurannut Aaronin pappeuden koorumeita toiminnassa. Olen nähnyt, miten nuoret miehet noudattavat mallia oppia, suunnitella sitä, mitä Jumala haluaa heidän tekevän, ja lähteä sitten tekemään sitä, mitä he ovat sitoutuneet tekemään, sekä kertoa muille, kuinka he ovat muuttuneet hengellisesti. Ja kun olen katsellut ja kuunnellut, on käynyt selväksi, että Henki on koskettanut isiä, äitejä, johtajia, ystäviä ja jopa seurakuntalaisia, kun he ovat kuulleet nuorten todistavan, kuinka näitä oli vahvistettu. Nuoret ovat ylentyneet lausuessaan todistuksensa, ja samoin ovat ylentyneet ne, jotka ovat pyrkineet auttamaan heitä kehittymään.
Nuorten Naisten ohjelmaan sisältyy sama voimallinen malli kehittää hengellistä voimaa nuorissa naisissa ja tarjota meille tilaisuus auttaa. Edistyminen-ohjelma auttaa nuoria naisia valmistautumaan saamaan temppelin siunaukset. Heitä auttaa äitien, isoäitien ja jokaisen heitä kirkossa ympäröivän vanhurskaan naisen esimerkki. Olen nähnyt, kuinka vanhemmat ovat auttaneet tytärtään saavuttamaan tavoitteensa ja unelmansa huomaamalla ja arvostamalla kaikkea hyvää, mitä tytär tekee.
Vain muutama päivä sitten näin erään äidin seisovan nuoren tyttärensä rinnalla, kun he saivat yhdessä Nuorten Naisten tunnustuspalkinnon. Ja kun he kertoivat minulle, mitä se oli heille merkinnyt, tunsin Herran hyväksynnän ja kannustuksen meille kaikille.
Kaikesta siitä avusta, jota voimme antaa näille nuorille, tärkeintä on antaa heidän tuntea luottamuksemme siihen, että he ovat polulla, joka vie kotiin Jumalan luo, ja että he pystyvät pääsemään sinne. Ja me teemme sen parhaiten kulkemalla heidän kanssaan. Koska polku on jyrkkä ja joskus kivikkoinen, he toisinaan lannistuvat ja jopa kompastuvat. He voivat silloin tällöin hämmentyä päämäärästään ja kuljeksia etsimään tavoitteita, jotka ovat iankaikkisuuden kannalta vähemmän tärkeitä. Näiden innoitettujen ohjelmien ansiosta se on vähemmän todennäköistä, koska ne johdattavat nuoren kutsumaan ja saamaan Pyhän Hengen toverikseen.
Paras neuvo, minkä voimme antaa nuorille, on, että he voivat saapua takaisin taivaallisen Isän luo vain siten, että Jumalan Henki opastaa ja ojentaa heitä. Jos siis olemme viisaita, me kannustamme kaikkeen, mikä tuo Pyhän Hengen toveruuden, ja kiitämme siitä ja olemme siitä esimerkkinä. Kun he kertovat meille, mitä he tekevät ja tuntevat, meidän on pitänyt itsekin elää niin, että olemme kelvollisia Hengen toveruuteen. Silloin he tuntevat kiitoksessamme ja hymyssämme Jumalan hyväksynnän. Ja jos tunnemme tarvetta antaa oikaisevia neuvoja, he tuntevat niissä meidän rakkautemme ja Jumalan rakkauden, eivät moitetta ja torjuntaa, jotka voivat sallia Saatanan johtaa heitä kauemmas pois.
Esimerkki, jota he meiltä eniten tarvitsevat, on tehdä sitä, mitä heidän täytyy tehdä. Meidän pitää rukoilla Hengen lahjoja. Meidän pitää pohtia pyhiä kirjoituksia ja elävien profeettojen sanoja. Meidän pitää tehdä suunnitelmia, jotka eivät ole vain toiveita vaan liittoja. Ja sitten meidän täytyy pitää lupauksemme Herralle. Ja meidän pitää kohottaa muita kertomalla heille sovituksen siunauksista, joita olemme saaneet elämäämme.
Ja meidän pitää olla omassa elämässämme esimerkkejä vakaasta ja kestävästä uskollisuudesta, jota Herra odottaa heiltä. Kun teemme niin, autamme heitä tuntemaan Hengen vakuuttavan, että jos he kestävät, he kuulevat rakastavan Vapahtajan ja taivaallisen Isän sanat: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule Herrasi ilojuhlaan!”4 Ja me, jotka autamme heitä matkan varrella, kuulemme nuo sanat iloa tuntien.
Todistan, että Herra rakastaa teitä ja jokaista Jumalan lasta. Tämä on Hänen valtakuntansa, jossa on pappeuden avaimet, jotka palautettiin profeetta Joseph Smithin välityksellä. Thomas S. Monson on Herran profeetta tänä aikana. Lupaan teille jokaiselle, kun noudatatte innoitettua johtoa tässä Jeesuksen Kristuksen tosi kirkossa, että nuoremme ja meidät, jotka autamme ja rakastamme heitä, voidaan tuoda turvallisesti kotiimme taivaallisen Isämme ja Vapahtajan luokse elämään perheissä ja ilossa ikuisesti. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.