Kertomuksenne onnellinen loppu
Taivaallinen Isä tarjoaa teille kaikista suurimman lahjan – iankaikkisen elämän – tilaisuuden ja äärettömän siunauksen elää onnellisena ikuisesti.
Rakkaat nuoret sisareni ympäri maailman, olen kiitollinen siitä, että saan olla kanssanne tänään, ja se on minulle kunnia. Presidentti Thomas S. Monson ja kaikki kirkon johtohenkilöt rakastavat teitä. Me rukoilemme puolestanne ja riemuitsemme uskollisuudestanne.
Vuosien varrella olen saanut tutustua moniin kauniisiin kieliin – jokainen niistä on kiehtova ja merkittävä. Jokaisessa on oma erityinen viehätyksensä. Mutta niin erilaisia kuin nuo kielet voivat ollakin, niissä on usein yhdistäviä tekijöitä. Esimerkiksi useimmissa kielissä on ilmaus, joka on kenties taianomaisempi ja enemmän täynnä lupausta kuin mikään muu maailmassa. Tuo ilmaus on: ”Olipa kerran.”
Eivätkö ne ole suurenmoiset sanat kertomuksen aloitukseksi? ”Olipa kerran” lupaa jotakin: kertomuksen seikkailusta ja romanssista, kertomuksen prinsessoista ja prinsseistä. Se voi sisältää tarinoita rohkeudesta, toivosta ja ikuisesta rakkaudesta. Monissa noista kertomuksista ystävällisyys voittaa ilkeyden ja hyvä voittaa pahan. Mutta kenties kaikkein eniten rakastan sitä hetkeä, kun käännämme esiin viimeisen sivun ja silmämme tavoittavat viimeiset rivit ja näemme lumoavat sanat ”ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti”.
Emmekö me kaikki halua juuri sitä: olla oman kertomuksemme sankareita ja sankarittaria – voittaa vastoinkäymiset, kokea elämän kaikessa kauneudessaan ja lopulta elää onnellisina elämän loppuun asti?
Tänään haluan kiinnittää huomionne erääseen hyvin merkittävään, hyvin poikkeukselliseen asiaan. Nuorten Naisten edistyminen -kirjasenne ensimmäisellä sivulla ovat nämä sanat: ”Olet taivaallisen Isän rakas tytär, ja sinua on valmistettu tulemaan maan päälle juuri tänä aikana pyhää ja suurenmoista tarkoitusta varten.”1
Sisaret, nuo sanat ovat totta! Ne eivät ole sepitettyä satua! Eikö olekin merkittävää tietää, että iankaikkinen taivaallinen Isämme tuntee teidät, kuulee teitä, varjelee teitä ja rakastaa teitä äärettömällä rakkaudella? Itse asiassa Hänen rakkautensa teitä kohtaan on niin suurta, että Hän on suonut teille tämän maanpäällisen elämän kallisarvoisena ”olipa kerran” -lahjana, johon kuuluu oma tosikertomuksenne seikkailusta, koettelemuksista ja mahdollisuuksista suuruuteen, jalouteen, rohkeuteen ja rakkauteen. Ja suurenmoisimpana kaikesta Hän tarjoaa teille mittaamattoman ja käsittämättömän lahjan. Taivaallinen Isä tarjoaa teille kaikista suurimman lahjan – iankaikkisen elämän – tilaisuuden ja äärettömän siunauksen elää onnellisena ikuisesti.
Sellaista siunausta ei kuitenkaan saa ilmaiseksi. Sitä ei anneta vain siksi, että haluatte sen. Sen saa vain ymmärtämällä, keitä te olette ja millaisiksi teidän on tultava, että olisitte kelvollisia saamaan sellaisen lahjan.
Koettelemukset kuuluvat matkaan
Muistelkaapa hetken aikaa lempisatuanne. Siinä sadussa päähenkilö on kenties prinsessa tai paimentyttö. Hän saattaa olla merenneito tai maitotyttö, valtiatar tai palvelija. Huomaatte, että heitä kaikkia yhdistää yksi asia: heidän on voitettava vastoinkäymisiä.
Tuhkimon on kestettävä häijyä äitipuolta ja ilkeitä sisarpuolia. Hän joutuu kärsimään pitkään raadantaa ja pilkkaa.
”Kaunottaressa ja hirviössä” kaunotar antautuu pelottavan näköisen hirviön vangiksi pelastaakseen isänsä. Hän uhraa kotinsa ja perheensä, kaiken mikä on hänelle rakasta, viettääkseen monta kuukautta hirviön linnassa.
Sadussa ”Tittelintuure” köyhä mylläri lupaa kuninkaalle, että hänen tyttärensä osaa kehrätä oljista kultaa. Kuningas lähettää heti hakemaan tyttöä ja sulkee hänet huoneeseen olkikasan ja rukin kanssa. Myöhemmin sadussa tyttö on vaarassa menettää esikoislapsensa, ellei hän osaa arvata sen satuolennon nimeä, joka auttoi häntä tässä mahdottomassa tehtävässä.
Kussakin näistä saduista Tuhkimo, kaunotar ja myllärin tytär joutuivat kokemaan surua ja koettelemuksia ennen kuin he voivat elää onnellisina. Ajatelkaa sitä. Onko koskaan ollut ihmistä, jonka ei olisi tarvinnut kulkea oman synkän kiusausten, koettelemusten ja surujen laaksonsa halki?
”Olipa kerran” -alun ja onnellisen lopun välissä he kaikki joutuivat kokemaan suuria vastoinkäymisiä. Miksi kaikkien täytyy kokea surua ja murhetta? Miksi emme voisi vain elää onnessa ja rauhassa, jokainen päivä täynnä ihmetystä, iloa ja rakkautta?
Pyhissä kirjoituksissa meille kerrotaan, että kaikessa täytyy olla vastakohtaisuutta, sillä ilman sitä me emme voisi erottaa makeaa karvaasta.2 Tuntisiko maratonjuoksija voitonriemua siitä, että pääsi maaliin, ellei hän olisi tuntenut tuntikausien tuskaa ponnistellessaan äärirajoillaan? Tuntisiko pianisti iloa siitä, että osaa soittaa vaativan sonaatin, ellei hän olisi harjoitellut huolellisesti tuntikausia?
Niin saduissa kuin elämässäkin vastoinkäymiset opettavat meille asioita, joita emme voi muuten oppia. Vastoinkäymiset auttavat kehittämään luonteen syvyyttä, jota ei saa millään muulla tavoin. Rakastava taivaallinen Isämme on lähettänyt meidät maailmaan, joka on täynnä haasteita ja koettelemuksia, niin että me voimme vastakohtaisuuden avulla oppia viisautta, tulla vahvemmiksi ja kokea iloa.
Saanen kertoa teille erään henkilökohtaisen kokemuksen, kun olin teini-ikäinen ja perheemme kävi kirkossa Frankfurtissa Saksassa.
Eräänä päivänä lähetyssaarnaajat toivat kokouksiimme uuden perheen, jota en ollut nähnyt aiemmin. Perheessä oli äiti ja kaksi kaunista tytärtä. Mielestäni nuo lähetyssaarnaajat tekivät aivan erinomaista työtä.
Panin erityisesti merkille toisen näistä tyttäristä, jolla oli upea tumma tukka ja suuret ruskeat silmät. Hänen nimensä oli Harriet, ja taisin rakastua häneen ensisilmäyksellä. Valitettavasti tuo kaunis nuori nainen ei näyttänyt tuntevan samoin minua kohtaan. Monet nuoret miehet halusivat tutustua häneen, ja aloin miettiä, pitäisikö hän minua koskaan minään muuna kuin ystävänä. En kuitenkaan antanut sen olla esteenä. Keksin tapoja olla siellä missä hänkin. Kun jaoin sakramenttia, varmistin, että olin oikealla paikalla, niin että olisin se, joka jakaa sakramentin hänelle.
Kun kirkolla oli erityistoimintoja, pyöräilin Harrietin kotiin ja soitin ovikelloa. Soittoon vastasi yleensä Harrietin äiti. Itse asiassa hän avasi heidän neljännessä kerroksessa sijaitsevan asuntonsa keittiön ikkunan ja kysyi, mitä halusin. Kysyin, haluaisiko Harriet kyydin kirkolle pyörälläni. Harrietin äidillä oli tapana sanoa: ”Ei, hän tulee myöhemmin, mutta minä lähden mielelläni kyydissäsi kirkolle.” En minä aivan sitä ollut tarkoittanut, mutta kuinka olisin voinut kieltäytyä?
Niinpä me pyöräilimme kirkolle. Minun täytyy myöntää, että minulla oli oikein vaikuttava maantiepyörä. Harrietin äiti istui tangolla aivan edessäni, ja minä yritin olla tyylikkäin polkupyöräkuski epätasaisilla mukulakivikaduilla.
Aika kului. Kaunis Harriet tapaili monia muita nuoria miehiä, ja näytti siltä, etten pääsisi lainkaan eteenpäin hänen kanssaan.
Olinko pettynyt? Kyllä olin.
Olinko lannistettu? En missään tapauksessa!
Itse asiassa taaksepäin katsoen ymmärrän, ettei ole ollenkaan paha asia olla hyvissä väleissä unelmiensa tytön äidin kanssa.
Vuosia myöhemmin kun olin päättänyt taistelulentäjäkoulutukseni ilmavoimissa, koin nykyajan ihmeen Harrietin suhtautumisessa jatkuvaan piiritykseeni. Eräänä päivänä hän sanoi: ”Dieter, sinä olet kypsynyt paljon näinä kuluneina vuosina.”
Toimin sen jälkeen nopeasti, ja muutaman kuukauden kuluttua menin naimisiin naisen kanssa, jota olin rakastanut siitä asti kun olin nähnyt hänet ensimmäisen kerran. Prosessi ei ollut ollut helppo – oli kärsimyksen ja epätoivon hetkiä – mutta viimein onneni oli täysi ja niin se on yhä, jopa enemmänkin.
Rakkaat nuoret sisareni, teidän on tarpeen tietää, että te tulette kokemaan omia vastoinkäymisiänne. Kukaan ei välty niiltä. Tulette kärsimään, joudutte kiusauksiin ja teette virheitä. Opitte omakohtaisesti sen, mitä jokainen sankaritar on oppinut: haasteiden voittaminen tuo kasvua ja voimaa.
Se, mikä ratkaisee elämänne kertomuksen suunnan, on suhtautumisenne vastoinkäymisiin, eivät vastoinkäymiset sinällään.
Joukossanne on niitä, jotka nuoruudestaan huolimatta ovat jo kärsineet runsain määrin surua ja murhetta. Sydämeni on täynnä myötätuntoa ja rakkautta teitä kohtaan. Kuinka rakkaita te olettekaan kirkolle. Kuinka rakkaita te olettekaan taivaalliselle Isällenne. Vaikka saattaakin näyttää siltä, että olette yksin, enkelit varjelevat teitä. Vaikka teistä saattaakin tuntua, ettei kukaan ymmärrä epätoivonne syvyyttä, Vapahtajamme Jeesus Kristus ymmärtää. Hän kärsi enemmän kuin voimme ikinä kuvitella, ja Hän teki sen meidän tähtemme. Hän teki sen teidän tähtenne. Te ette ole yksin.
Jos koskaan tunnette, että taakkanne on liian raskas kantaa, kohottakaa sydämenne taivaallisen Isänne puoleen, niin Hän kantaa ja siunaa teitä. Hän sanoo teille, kuten Hän sanoi Joseph Smithille: ”[Vastoinkäymisenne ja ahdinkonne] kestävät vain pienen hetken, ja sitten, jos [kestätte] ne hyvin, Jumala korottaa [teidät] korkeuteen.”3
Vastoinkäymisten kestäminen ei ole ainut asia, jota teiltä vaaditaan elääksenne onnellisina. Saanen toistaa, että se, miten suhtaudutte vastoinkäymisiin ja kiusauksiin, ratkaisee sen, saako oma kertomuksenne onnellisen lopun vai ei.
Pysykää uskollisina sille, minkä tiedätte olevan oikein
Sisaret, nuoret sisaret, rakkaat nuoret sisaret, pysykää uskollisina sille, minkä tiedätte olevan oikein. Kaikkialla, minne nykyään katsotte, löydätte lupauksia onnesta. Lehtien mainokset lupaavat täydellistä onnea, jos vain ostatte tietyn asun, sampoon tai meikin. Tietyissä tiedotusvälineiden tuotoksissa ihannoidaan niitä, jotka elävät pahuudessa tai jotka antavat periksi lihallisille vieteille. Usein nämä samat ihmiset esitellään menestyksen ja saavutusten malleina.
Maailmassa, jossa paha esitetään hyvänä ja hyvä pahana, on joskus vaikeaa tietää totuutta. Joillakin tavoin se on melkein kuin Punahilkan pulma: kun ei ole aivan varma siitä, onko se, mitä näkee, rakas isoäiti vai vaarallinen susi.
Vietin monta vuotta lentokoneen ohjaamossa. Tehtäväni oli viedä suuri suihkukone turvallisesti jostakin maailmankolkasta haluamaamme määränpäähän. Tiesin varmasti, että jos halusin matkata New Yorkista Roomaan, minun oli lennettävä itään. Jos joku olisi kertonut minulle, että minun pitäisi lentää etelään, olisin tiennyt, etteivät hänen sanansa olleet totta. En olisi luottanut häneen, koska tiesin itse, kuinka asia oli. Mikään määrä suostuttelua, mikään määrä imartelua, lahjontaa tai uhkauksia ei olisi saanut minua vakuuttumaan siitä, että pääsisin määränpäähäni lentämällä etelään, koska minä tiesin.
Me kaikki etsimme onnea, ja me kaikki yritämme saada omalle kertomuksellemme onnellisen lopun. Jumala tietää, kuinka sen saa! Ja Hän on laatinut teille kartan. Hän tuntee tien. Hän on rakas taivaallinen Isänne, joka tavoittelee teidän hyväänne, teidän onneanne. Hän haluaa täydellisen ja puhtaan Isän koko rakkaudella, että saavutatte taivaallisen määränpäänne. Kartta on kaikkien saatavilla. Siinä on täsmällisiä ohjeita siitä, mitä tehdä ja minne mennä, jokaiselle, joka pyrkii tulemaan Kristuksen luokse ja ”olemaan Jumalan [todistajana] kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla”4. Teidän täytyy vain luottaa taivaalliseen Isäänne. Luottakaa Häneen niin paljon, että noudatatte Hänen suunnitelmaansa.
Siltikään kaikki eivät kulje kartan mukaan. He saattavat vilkaista sitä. He saattavat ajatella, että se on järkevä, ehkä jopa paikkansapitävä. Mutta he eivät noudata jumalallisia ohjeita. Monet uskovat, että mikä tahansa tie vie heidät onnelliseen loppuun. Jotkut voivat jopa suuttua, kun muut, jotka tuntevat tien, yrittävät auttaa ja kertoa heille. Heidän mielestään sellaiset neuvot ovat aikansa eläneitä, asiaankuulumattomia ja epäolennaisia nykyajan elämälle.
Sisaret, he olettavat väärin.
Evankeliumi on tie, joka johtaa onnelliseen loppuun
Ymmärrän, että toisinaan jotkut kenties miettivät, miksi he käyvät kirkon kokouksissa tai miksi on niin tärkeää lukea säännöllisesti pyhiä kirjoituksia tai rukoilla päivittäin taivaallista Isäämme. Tässä on minun vastaukseni: Te teette näitä asioita, koska ne ovat osa Jumalan teille tarkoittamaa tietä. Ja tuo tie vie teidät onnellisen loppunne määränpäähän.
Kertomus loppuu onnellisesti muuallakin kuin saduissa. Teille voi käydä niin! Se on ulottuvillanne! Mutta teidän täytyy noudattaa taivaallisen Isänne kartan ohjeita.
Sisaret, pyydän teitä – pitäkää kiinni Jeesuksen Kristuksen evankeliumista! Oppikaa rakastamaan taivaallista Isäänne koko sydämestänne, väkevyydestänne ja mielestänne. Täyttäkää sielunne hyveellisyydellä ja rakastakaa hyvyyttä. Pyrkikää aina tuomaan esiin paras itsessänne ja muissa.
Oppikaa hyväksymään Nuorten Naisten arvot ja toimimaan niiden mukaan. Eläkää Nuorten voimaksi -kirjasen tasovaatimusten mukaan. Nämä tasovaatimukset opastavat ja ohjaavat kertomustanne kohti onnellista loppua. Eläminen näiden tasovaatimusten mukaan valmistaa teitä tekemään pyhiä liittoja temppelissä ja vakiinnuttamaan oman hyvyyden perintönne omissa olosuhteissanne. ”Seisokaa – – pyhissä paikoissa, älkääkä horjuko”5 kiusauksista tai vaikeuksista huolimatta. Lupaan teille, että tulevat sukupolvet ovat kiitollisia teille ja ylistävät nimeänne rohkeudestanne ja uskollisuudestanne tänä elämänne ratkaisevana aikana.
Rakkaat nuoret sisareni – te jotka puolustatte totuutta ja vanhurskautta, te jotka tavoittelette hyvyyttä, te jotka olette astuneet kasteen vesiin ja vaellatte Herran teitä – taivaallinen Isämme on luvannut, että te kohoatte siivillenne kuin kotkat, te juoksette ettekä uuvu ja te vaellatte ettekä väsy6. Teitä ”ei eksytetä”7. Jumala siunaa teitä ja antaa teidän menestyä.8 ”Helvetin portit eivät teitä voita – – ja Herra Jumala hajottaa pimeyden voimat teidän edestänne ja saattaa taivaat järkkymään teidän parhaaksenne ja nimensä kunniaksi.”9
Sisaret, me rakastamme teitä. Rukoilemme puolestanne. Olkaa rohkeita ja lujia. Te olette todella kaikkivaltiaan Jumalan kuninkaallisia henkityttäriä. Te olette prinsessoja, joista on määrä tulla kuningattaria. Oma ihmeellinen kertomuksenne on jo alkanut. Teidän ”olipa kerran” on nyt.
Herran Jeesuksen Kristuksen apostolina jätän teille siunaukseni ja annan teille lupauksen, että kun hyväksytte Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin arvot ja periaatteet ja elätte niiden mukaan, te valmistaudutte ”vahvistamaan kotia ja perhettä, tekemään pyhiä liittoja ja pitämään ne, saamaan temppelitoimitukset ja pääsemään osallisiksi korotuksen siunauksista”10. Ja on tuleva päivä, jolloin te käännätte esiin oman suurenmoisen kertomuksenne viimeiset sivut ja luette ja koette noiden siunattujen ja ihanien sanojen täyttymisen: ”ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti”. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.