Sukututkimus – rauhaa, suojaa ja lupauksia

Vanhin Bradley D. Foster

seitsemänkymmenen koorumista

Puheesta ”Gathering, Healing, and Sealing Families” [Perheiden kokoaminen, eheyttäminen ja sinetöiminen], joka pidettiin RootsTech 2015 -sukututkimuskonferenssissa Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa 14. helmikuuta 2015.

Kun perheenne osallistuu aikakirjojen kokoamiseen, sydänten eheyttämiseen ja sukulaisten sinetöimiseen, teitä ja jälkeläisiänne siunataan aina ja ikuisesti.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kertomus on kertomus perheistä. Kun sanon perhe, en tarkoita nykyaikaista käsitettämme, joka koostuu äidistä, isästä ja lapsista.

Käytän termiä siten kuin Herra käyttää sitä, synonyyminä suvulle tai usean sukupolven perheille, koska jokaisella on perhe. Taivaallisen Isämme suunnitelma lapsiaan varten keskittyy tällaiseen perheeseen – lapsiin, jotka saavat voimaa esivanhemmilta aiemmissa sukupolvissa, ja vanhempiin, jotka pyrkivät siunaamaan jälkeläisiään tulevissa sukupolvissa.

Siinä mielessä myös Mormonin kirja kertoo perheiden tarinaa. Kun luemme noita kertomuksia, huomaamme, etteivät perheet ole muuttuneet kovinkaan paljon vuosisatojen kuluessa. Jopa ne, jotka elivät toisena aikana ja toisessa paikassa, olivat paljolti kaltaisiamme – eikä Jumalan toive, että Hänen lapsensa elävät onnellisissa, iankaikkisissa perheissä, ole muuttunut.

Miksi Herra säilytti aikakirjan näistä kertomuksista? Mitä Hän halusi meidän oppivan niistä? Sisältävätkö ne opetuksia, jotka voisivat auttaa meitä pyrkimyksissämme koota, eheyttää ja sinetöidä yhteen perhettämme?

Opetus Lehiltä

Uskon, että ensimmäisellä perheellä Mormonin kirjassa – Lehin perheellä – on meille vaikuttava opetus, jota emme ole kenties panneet merkille. Lehin perhe voi antaa meille hyvin paljon opetusta perheen aikakirjoista – miksi ne ovat tärkeitä Herralle ja miksi niiden pitäisi olla tärkeitä meille.

Kun kertomus alkaa, Lehi ja Saria kasvattavat tyttäriään ja neljää poikaansa Jerusalemissa, ja he elävät suhteellisen mukavasti tuossa suuressa kaupungissa. Heidän elämänsä muuttui ikuisiksi ajoiksi, kun Herra käski Lehiä viemään perheensä erämaahan.

Lehi oli kuuliainen, ja hän ja hänen perheensä jättivät aineellisen omaisuutensa taakseen ja uskaltautuivat lähtemään erämaahan. Heidän matkattuaan jonkin aikaa Lehi sanoi pojalleen Nefille:

”Katso, minä olen uneksinut unen, jossa Herra on antanut minulle käskyn, että sinun ja veljiesi on palattava Jerusalemiin.

Sillä katso, Labanilla on juutalaisten aikakirja sekä minun esi-isieni sukuluettelo, ja ne on kaiverrettu pronssilevyihin.” (1. Nefi 3:2–3, kursivointi lisätty.)

Tämän käskyn johdosta perheitämme siunataan Nefin seuraavalla suurella uskon ja kuuliaisuuden julistuksella: ”Minä menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt, sillä minä tiedän, ettei Herra anna ihmislapsille mitään käskyjä valmistamatta heille keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee heidän tehdä” (1. Nefi 3:7).

Pronssilevyt olivat aikakirja. Ne sisälsivät pyhät kirjoitukset, mutta ne sisälsivät myös Lehin sukuhistorian. Herra tiesi, kuinka tärkeää olisi säilyttää tuo aikakirja monille tuleville sukupolville.

Oletteko koskaan miettineet, miksi Herra ei käskenyt Lehiä palaamaan hakemaan aikakirjaa vaan käsky koski tämän poikia? Lehi oli perheen patriarkka. Herra antoi näyn hänelle. Eikö Lehillä olisi ollut enemmän vaikutusvaltaa Labaniin kuin hänen pojillaan?

Me emme tiedä, miksi Herra käski Lehin poikia palaamaan Jerusalemiin, mutta me tiedämme, että heillä oli vaikeuksia tehdä se, mitä Herra pyysi heiltä. Tehtävä oli vaikea, ja se koetteli heidän uskoaan. He saivat arvokkaita opetuksia, joista olisi heille hyötyä koko heidän matkansa ajan erämaassa. Ehkäpä tärkeimpänä asiana he oppivat, että kun Herra käskee, Hän todellakin valmistaa keinon.

Saatamme kysyä itseltämme, mitä Herra haluaa meidän poikiemme ja tyttäriemme oppivan, kun he ”palaavat” hakemaan meidän perheemme aikakirjoja? Kuinka Hän valmistaa keinon heille? Onko kokemuksia, joita Hän haluaa heidän saavan? Kutsummeko me heitä saamaan nuo kokemukset? Mitä siunauksia Hän toivoo antavansa pojillenne ja tyttärillenne temppeli- ja sukututkimuspalvelun kautta?

Kun Nefi ja hänen veljensä palasivat isänsä teltalle, Lehi ”otti aikakirjat, jotka oli kaiverrettu pronssilevyihin, ja tutki niitä alusta alkaen”. Ne sisälsivät ”viisi Mooseksen kirjaa”, ”pyhien profeettojen profetiat” ja hänen ”isiensä sukuluettelon; sen vuoksi hän tiesi olevansa Joosefin jälkeläinen, – – sen Joosefin – –, joka myytiin Egyptiin”. Ja kun Lehi ”näki kaiken tämän, hän täyttyi Hengellä.” (1. Nefi 5:10, 11, 13, 14, 17.)

Sitten Lehi opetti perheelleen, mitä hän oli oppinut levyjä tutkittuaan. Voitaisiin sanoa, että hänen teltastaan tuli sukututkimus- ja oppimiskeskus – aivan kuten meidänkin kotimme pitäisi olla.

On helppoa nähdä, miksi Herra halusi Lehin perheen saavan nämä aikakirjat. Ne antoivat hänen jälkeläisilleen tiedon siitä, keitä he olivat, liittäen heidät menneisiin uskollisiin patriarkkoihin ja kylväen heidän sydämiinsä ”isille annetut lupaukset” (OL 2:2; JS–H 39). Nuo aikakirjat olivat niin tärkeitä syntymättömien sukupolvien uskolle, että Henki varoitti Nefiä, että ilman niitä koko ”kansakunta vaipuu ja menehtyy epäuskoon” (1. Nefi 4:13).

Mormonin kirjan erään toisen kansan kokemus osoittaa, kuinka totta on se, että kun aikakirjat menetetään, totuus kadotetaan ja sen johdosta tulevien sukupolvien tilanne voi olla kohtalokas.

Mulekilaiset lähtivät Jerusalemista suunnilleen samoihin aikoihin kuin Lehin perhe. Mutta toisin kuin Lehin perhe, tuo kansa ei ”ollut tuonut mitään aikakirjoja mukanaan”. Siinä vaiheessa kun Moosia löysi heidät noin 400 vuotta myöhemmin, kansan ”kieli oli turmeltunut; – – ja se kielsi Luojansa olemassaolon” (Omni 17). Se oli kadottanut tiedon siitä, että se oli liittokansaa.

Moosia opetti mulekilaisille kieltään, jotta he voisivat hakea tietoa hänellä olevista aikakirjoista. Sen johdosta mulekilaiset muuttuivat ongelmallisesta, jumalattomasta yhteisöstä sellaiseksi yhteisöksi, joka ymmärsi Jumalan onnensuunnitelman itseään – ja perheitään – varten.

Palatkaa perheenne kanssa

Tieto siitä, keitä me olemme suhteessa Jumalaan ja toisiimme, muuttaa sen, miten ajattelemme, toimimme ja kohtelemme muita. Aikakirjat ovat erittäin tärkeä osa sitä, keitä olemme ja millainen on näkökulmamme. Taaksepäin katsominen valmistaa meitä menemään eteenpäin.

Vanhemmat, oletteko kutsuneet perheenne ”palaamaan”? Onko perheenne ollut erossa aikakirjoistaan – tai toisistaan – tavalla tai toisella? Onko perheenne side nykyisyyden ja menneisyyden välillä katkennut? Mitä sellaista perheenne historiassa tapahtui, mistä tämä erossaolo johtui? Oliko se siirtolaisuus, perheriita, kääntymys evankeliumiin vai pelkästään ajan kuluminen? Oletteko hiljattain pyrkineet familysearch.org-sivustolla löytämään esivanhempianne?

Israelin huone on hajallaan, ja monin tavoin se tarkoittaa perheidemme ja aikakirjojemme joutumista hajalleen. Meidän tehtävämme on koota ne ja tarpeen mukaan parantaa erossaolon haavat. Kun pyrimme ahkerasti kääntämään lastemme sydämet heidän isiensä puoleen, myös oma sydämemme kääntyy lastemme puoleen¹ ja me löydämme yhdessä rauhan ja eheytymisen, jotka tämä työ tuo tullessaan (ks. OL 98:16).

Aivan kuten Lehi lähetti poikansa takaisin Jerusalemiin hakemaan pyhät aikakirjat, meidän tulee lähettää lapsemme takaisin hakemaan oman sukumme aikakirjat. Aivan kuten Herra valmisti Nefille keinon, Hän on valmistanut internetin ja muuta tekniikkaa, jonka ansiosta lapsemme voivat koota ja eheyttää perheemme. Ja Hän on valmistanut temppeleitä, jonne voimme viedä löytämämme nimet ja tehdä kokoamisestamme pysyvän sinetöimistoimitusten avulla.

Iloa erämaassa

Kun vaimoni Sharol ja minä solmimme avioliiton, päätimme, että saisimme neljä poikaa. Herralla oli erilainen suunnitelma. Hän antoi meille neljä tytärtä.

Olemme kulkeneet tyttäriemme kanssa erämaan halki. Nyt he ovat naimisissa, heillä on lapsia ja he kulkevat oman erämaansa halki. Onko kaikki ollut helppoa matkan varrella? Ei. Olemme kokeneet nurinaa, ja kamppailuja on ollut runsaasti.

Elämän erämaa voi olla perheille vaikea. Kun ihmiset kysyvät: ”Mitä sinulle ja perheellesi kuuluu?”, vastaan usein: ”Elämme parhaillaan kriisien välistä aikaa. Kiitos kysymästä.”

Mutta matkan varrella on myös todellisen ilon hetkiä. Patriarkkana ja matriarkkana me käytämme paljon aikaa lastemme vahvistamiseen erämaassa. Meidän aikamme profeetat ovat luvanneet, että sukututkimustyö tuo ”suojaa vastustajan vaikutukselta”² sekä syvän ja kestävän kääntymyksen Vapahtajaan³. Mikä vaikuttava tapa koota, eheyttää ja sinetöidä perheemme.

Perheemme patriarkkana olen pyytänyt tyttäriämme ”palaamaan” ja etsimään aikakirjoja, viemään nimet temppeliin sekä opettamaan lastenlapsiamme. Olen pyytänyt heitä tutustumaan siihen, keistä he ovat lähtöisin, osallistumalla sukumme tutkimiseen.

Lupaus

Lupaan, että kun kutsutte lapsenne ”palaamaan” ja etsimään sukunne aikakirjoja, te riemuitsette tavattomasti yhdessä kuten Lehi ja Saria ja kiitätte ”Israelin Jumalaa”. Kun tutkitte aikakirjojanne, täytytte Hengellä, sillä havaitsette, että ne ovat ”tavoittelemisen arvoiset, niin, tosiaankin suuriarvoiset”. Ja tiedätte, että ”oli Herran viisauden mukaista”, että te kuljettaisitte niitä mukananne matkatessanne ”erämaassa lupauksen maata kohti”. (Ks. 1. Nefi 5:9, 17, 21–22.)

Kirkko on tukemassa ja vahvistamassa perhettänne tällä matkalla. Lupaan, että kun perheenne osallistuu aikakirjojen kokoamiseen, sydänten eheyttämiseen ja sukulaisten sinetöimiseen, teitä ja jälkeläisiänne – teidän perhettänne – siunataan aina ja ikuisesti. ◼