Kuinka teemme Kristuksesta elämämme keskipisteen

Vanhin D. Todd Christofferson

kahdentoista apostolin koorumista

Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksen hartaustilaisuudessa 27. tammikuuta 2009 pidetystä puheesta.

Jeesus saavutti täyden ykseyden Isänsä kanssa alistamalla itsensä, sekä ruumiin että hengen, Isänsä tahtoon. Jeesus sanoi Isäänsä viitaten: ”Minä teen kaiken hänen mielensä mukaan” (Joh. 8:29). Isän tahdosta Jeesus alistui jopa kuolemaan sulauttaen Pojan tahdon Isän tahtoon (ks. Moosia 15:7). Jeesuksen keskittyminen Isään on yksi tärkeimpiä syitä, miksi Hänen palvelutyönsä oli niin selkeä ja voimallinen. Hänessä ei ollut häiritsevää horjumista kahtaalle.

Samalla tavoin te ja minä voimme asettaa Kristuksen elämämme keskipisteeksi ja tulla yhdeksi Hänen kanssaan niin kuin Hän on yhtä Isän kanssa (ks. Joh. 17:20–23). Me voisimme aloittaa poistamalla elämästämme kaiken ja kokoamalla sen sitten takaisin yhteen sellaisessa tärkeysjärjestyksessä, että Vapahtaja on keskipisteenä. Meidän pitäisi ensin panna paikoilleen ne asiat, joiden ansiosta on mahdollista muistaa Hänet aina – usein toistuva rukoileminen ja pyhien kirjoitusten tutkiminen, apostolisten opetusten syvällinen tutkiminen, viikoittainen valmistautuminen sakramentin nauttimiseen kelvollisena, Jumalan palveleminen sunnuntaina sekä niiden asioiden muistiin merkitseminen ja muistaminen, joita Henki ja kokemus opettavat meille opetuslapsena olemisesta. Mieleenne voi tulla muitakin asioita, jotka sopivat erityisen hyvin tähän elämänvaiheeseenne. Kun järjestämme riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia näille asioille keskittäen elämämme Kristukseen, me voimme alkaa lisätä muita vastuita ja arvokkaita asioita, kuten opiskelu, perhevelvollisuudet ja omat harrastukset, sikäli kuin aika ja voimavarat sallivat. Tällä tavoin ihan hyvät asiat eivät työnnä elämästämme syrjään sitä, mikä on välttämätöntä, ja vähemmän tärkeät asiat jäävät vähemmälle huomiolle tai kokonaan pois.

Vaikka se ei ehkä ole helppoa, me voimme jatkuvasti ponnistella eteenpäin uskoen Herraan. Voin vahvistaa, että ajan myötä ihmisen halu ja kyky muistaa Vapahtaja aina ja seurata Häntä kasvaa. Meidän tulee kärsivällisesti tehdä työtä sitä kohti ja rukoilla aina erottamisen kykyä ja jumalallista apua, joita tarvitsemme (ks. 2. Nefi 32:9).