Rakkaus vai himo

Joshua J. Perkey

kirkon lehdet

Jos pystymme ymmärtämään paremmin, mitä himo todella merkitsee, me voimme oppia välttämään sitä ja tehdä valintoja, jotka lähentävät meitä Pyhään Henkeen.

Himo.

Se on epäilemättä vastenmielinen sana. Useimmat meistä eivät halua ajatella sitä saati tietää siitä lisää. Tuo sana saa aikaan inhottavan tunteen. Se on jotakin synkkää – houkuttelevaa mutta väärää.

Siihen on hyvä syy. Jos ”rakkaus rahaan on kaiken pahan alkujuuri” (1. Tim. 6:10, englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös), niin himo on todellakin sen salainen liittolainen. Se on alhaista ja halventavaa. Himo tekee ihmisistä, tavaroista ja jopa ajatuksista kohteita, jotka pitää omistaa tai hankkia mielihalun tyydyttämiseksi. Mutta jos tiedämme jo tuon kaiken, miksi meidän pitää tietää siitä lisää?

Siksi, että jos voimme ymmärtää paremmin, mitä himo todella tarkoittaa, niin me voimme oppia muokkaamaan ajatuksiamme, tunteitamme ja tekojamme, jotta voimme välttää sen ilmentymät ja päästä siitä. Niin toimiminen johtaa meidät lähempään kumppanuuteen Pyhän Hengen kanssa, joka puhdistaa ajatuksemme ja aikeemme ja vahvistaa meitä. Ja se taas johtaa paljon onnellisempaan, rauhallisempaan ja riemullisempaan elämään.

Himon määritteleminen

Meillä on taipumus ajatella himoa ensisijaisesti fyysisen vetovoiman sopimattomina, voimakkaina tunteina toista henkilöä kohtaan, mutta on mahdollista himoita tai ahnehtia miltei mitä tahansa: rahaa, omaisuutta, tavaroita ja tietenkin muita ihmisiä (ks. PKO, ”Himo”).

Himon ajamana ihminen pyrkii hankkimaan sellaista, mikä on Jumalan tahdon vastaista. Himo sisältää kaikki ne tunteet ja halut, jotka saavat ihmisen keskittymään maalliseen omaisuuteen tai itsekkäisiin tapoihin – henkilökohtaisiin kiinnostuksen kohteisiin, mielihaluihin, intohimoihin ja mielitekoihin – sen sijaan että hän pitäisi Jumalan käskyt.

Toisin sanoen sellaisten asioiden haluaminen, jotka ovat vastoin Jumalan tahtoa, tai niiden omistamisen haluaminen sellaisella tavalla, joka on vastoin Hänen tahtoaan, on himoa, ja se johtaa kurjuuteen.¹

Seksuaalisen himon vaara

Vaikka meitä on varoitettu himosta, joka on yleisesti ottaen yksi kadehtimisen muoto, niin seksuaalisessa yhteydessään himo on erityisen vaarallista. Vapahtaja varoitti: ”Jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan” (Matt. 5:28).

Muinaiset apostolit varoittivat laajalti tämänkaltaisesta himosta. Vain yhtenä esimerkkinä apostoli Johannes sanoi: ”Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin [himot], silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä” (1. Joh. 2:16; ks. myös jae 17; Room. 13:14; 1. Piet. 2:11).

Ja varoituksia annetaan edelleen nykyaikana.² Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista selittää: ”Miksi himo on niin äärimmäisen vakava synti? Sen lisäksi, että se tuhoaa täysin Hengen vaikutuksen sielustamme, niin mielestäni se on synti siksi, että se tärvelee korkeimman ja pyhimmän suhteen, minkä Jumala kuolevaisuudessa meille antaa – rakkauden, jota mies ja nainen tuntevat toisiaan kohtaan, ja halun, joka avioparilla on saattaa lapsia perheeseen, joka on tarkoitettu ikuiseksi.”³

Monet syntiset teot ovat johtuneet siitä, että himokkaan halun on annettu versoa. Se, mikä alkaa näennäisen viattomasta vilkaisusta, voi kehittyä katalaksi uskottomuudeksi kaikkine sen tuhoisine seurauksineen. Se johtuu siitä, että himo karkottaa Pyhän Hengen ja jättää meidät alttiiksi muille vastustajan kiusauksille, paheille ja kavalille juonille.

Kuningas Daavidin murheelliset valinnat ovat surullinen esimerkki siitä, kuinka voimakas ja vaarallinen tämä tuntemus voi olla. Daavid sattui näkemään Batseban kylpemässä ja himoitsi tätä. Himo johti toimintaan, ja hän haetutti naisen luokseen ja makasi tämän kanssa. Sitten erheellisessä pyrkimyksessään salata syntinsä Daavid määräsi Batseban aviomiehen sijoitettavaksi taistelussa asemaan, jossa tämä varmasti saisi surmansa (ks. 2. Sam. 11). Sen johdosta Daavid menetti korotuksensa (ks. OL 132:38–39).

Daavidin toiminta saattaa vaikuttaa äärimmäiseltä, mutta se osoittaa varmasti seuraavan seikan: himo on voimakas houkutin. Sille antautuminen voi saada meidät mukaan asioihin, joita kukaan ei tekisi täysissä järjissään. Vieläkin vaarallisempaa se on siksi, että se on hyvin salakavalaa, hyvin helposti ilmenevää ja houkuttelee hyvin tehokkaasti meitä kääntymään pois Pyhän Hengen luota ja taivuttamaan tahtomme tekemään jotakin kiellettyä. Himo voi herätä katsomalla pornografiaa, kuuntelemalla kyseenalaisia sanoituksia tai olemalla sopimattoman läheisissä suhteissa. Samaan aikaan himokkaat tunteet voivat johdattaa hakeutumaan pornografian pariin. Tämä itseään ruokkiva suhde on äärimmäisen voimakas ja vaarallinen.⁴

Sellainen himo, joka on luonteeltaan seksuaalista, halventaa ja heikentää kaikkia ihmissuhteita, eikä vähiten ihmisen henkilökohtaista suhdetta Jumalaan. ”Ja totisesti minä sanon teille, kuten olen sanonut ennen, että se, joka katsoo naista himoiten tätä, eli jos jotkut tekevät aviorikoksen sydämessään, heillä ei ole Henkeä, vaan he kieltävät uskon ja pelkäävät” (OL 63:16).

Vanhin Richard G. Scott (1928–2015) onkin opettanut: ”Sukupuolinen moraalittomuus on esteenä Pyhän Hengen vaikutukselle ja kaikille Hänen mieltä ylentäville, valaiseville ja voimia antaville kyvyilleen. Se saa aikaan voimakasta fyysistä ja emotionaalista kiihotusta. Ajan mittaan se saa aikaan sammumattoman himon, joka ajaa uhrinsa yhä vakavampiin synteihin.”⁵

Mitä himo ei ole

Kun nyt olemme pohtineet, mitä himo on, on myös tärkeää ymmärtää, mitä se ei ole, ja varoa antamasta soveliaille ajatuksille, tunteille ja haluille himon leimaa. Himo on tietynlaista halua, mutta on olemassa myös vanhurskaita haluja. Me voimme esimerkiksi haluta hyviä ja soveliaita asioita, jotka auttavat Herran työn toteuttamisessa.

Ajattele näitä:

Halu saada rahaa. Rahassa tai sen haluamisessa itsessään ei ole mitään pahaa. Paavali ei sanonut, että raha on kaiken pahan alkujuuri. Hän sanoi, että ”rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri” (1. Tim. 6:10, kursivointi lisätty). Jaakobin opetukset selventävät asiaa lisää: ”Ennen kuin etsitte rikkauksia, etsikää Jumalan valtakuntaa. Ja kun olette saaneet toivon Kristuksessa, te saatte rikkauksia, jos niitä etsitte; ja te etsitte niitä tarkoituksenanne tehdä hyvää – vaatettaaksenne alastomia ja ruokkiaksenne nälkäisiä ja vapauttaaksenne vankeja ja tuodaksenne huojennusta sairaille ja ahdistetuille.” (MK Jaak. 2:18–19.)
Soveliaat seksuaaliset tunteet puolisoa kohtaan. Nuo Jumalalta saamamme tunteet vahvistavat, lujittavat ja yhdistävät avioliittoa. Mutta on mahdollista tuntea sopimattomia tunteita puolisoa kohtaan. Jos pyrimme täyttymykseen vain itsemme vuoksi tai vain tyydyttääksemme omia tarpeitamme tai tunteitamme, me saatamme luiskahtaa himokkaisiin haluihin, ja se voi olla vahingollista aviosuhteelle. Avain soveliaan fyysisen läheisyyden tavoittamiseen ja säilyttämiseen avioliitossa on puhdas ja rakastava aikomus.

Tärkeä periaate on tavoitella asioita oikeasta syystä – Jumalan valtakunnan rakentamiseksi ja hyvyyden lisäämiseksi maailmassa. Sitä vastoin himo kannustaa meitä astumaan soveliaiden rajojen ulkopuolelle, ja siellä halumme voivat halventaa Jumalaa, esineellistää ihmisiä ja muuttaa tavarat, vaurauden ja myös vallan hirveyksiksi, jotka kierouttavat herkkätunteisuuttamme ja vahingoittavat ihmissuhteitamme.

Miksi me annamme usein periksi himolle

Kun tiedämme, kuinka vahingollista ja vaarallista himo on, miksi se on niin houkuttelevaa ja niin yleistä? Miksi me annamme sen niin usein vallata meidät? Pinnalta katsoen saattaa vaikuttaa siltä, että himon ytimenä on itsekkyys tai itsekurin puute. Ne ovat himoon vaikuttavia tekijöitä, mutta sen juurena syvällä on usein tyhjyys. Ihmiset saattavat antaa periksi himolle yrittäessään turhaan täyttää tyhjän tilan elämässään. Himo on valheellinen tunne, kehno korvike aidolle rakkaudelle, kestävälle opetuslapseudelle ja mille tahansa sellaiselle, jolla on todellista arvoa.

Sovelias emotionaalinen hallinta kuvaa eräässä mielessä sydämen tilaa. ”Sillä niin kuin ihminen mielessään laskee, niin hän menettelee” (Sananl. 23:7, englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös). Missä henkinen ja hengellinen keskipisteemme sitten onkin, siitä tulee ajan myötä ajatustemme, tunteidemme ja tekojemme liikkeelle paneva voima. Aina kun tunnemme houkutusta himoita, meidän pitää korvata tuo kiusaus jollakin soveliaammalla tunteella.

Himokkaita ajatuksia voi aiheuttaa myös joutilaisuus. Silloin kun elämässämme tapahtuu liian vähän, meillä on taipumus olla alttiimpia pahoille vaikutuksille. Pyrkiessämme aktiivisesti ja innokkaasti tekemään työtä hyvien asioiden puolesta (ks. OL 58:27) ja käyttämään aikaamme tuottavasti olemme vähemmän alttiita himokkaille ajatuksille tai muille kielteisille vaikutuksille.

Kuten vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista selittää, ne halut, joista päätämme pitää kiinni, vaikuttavat paitsi tekoihimme myös siihen, mitä meistä lopulta tulee: ”Halut sanelevat tärkeysjärjestyksemme. Tärkeysjärjestys muovaa valintamme, ja valinnat määräävät tekomme. Halujen mukainen toimintamme määrää sen, kuinka me muutumme, mitä me saavutamme ja mitä meistä tulee.”⁶

Toisin sanoen meidän täytyy vahtia sekä tunteita, joiden parissa annamme mielemme askarrella, että ajatuksia, joita nuo tunteet kiihdyttävät tai aiheuttavat. Alma opettikin, että jos ajatuksemme ovat epäpuhtaita, ”meidän ajatuksemmekin tuomitsevat meidät” (Alma 12:14).

Vastalääke: Kristuksen kaltainen rakkaus

Himoitseminen ei ole väistämätöntä. Koska taivaallinen Isä antaa meille tahdonvapauden, meillä on voima hallita ajatuksiamme, tunteitamme ja tekojamme. Meidän ei tarvitse seurata himokkaita ajatuksia ja tunteita. Kun kiusaus tulee, me voimme päättää, ettemme kulje siihen suuntaan.

Kuinka voimme voittaa kiusauksen himoita? Me aloitamme luomalla asianmukaisen suhteen taivaallisen Isämme kanssa ja päättämällä palvella muita. Ja me noudatamme päivittäisiä uskonnollisia tapoja kuten rukoileminen ja pyhien kirjoitusten tutkiminen, jotka kutsuvat Pyhän Hengen elämäämme. Ennen kaikkea salaisuus piilee Kristuksen kaltaisessa rakkaudessa – puhtaassa, vilpittömässä, rehellisessä rakkaudessa ja halussa rakentaa Jumalan valtakuntaa silmämääränämme vain Hänen kunniansa. Tuo rakkaus on mahdollista vain silloin kun meillä on Pyhän Hengen kumppanuus.

Himon karsiminen vaatii harrasta rukousta, jossa pyydämme Jumalaa poistamaan nuo tunteet ja antamaan niiden tilalle Kristuksen aitoa rakkautta (ks. Moroni 7:48). Se on mahdollista – kuten kaikki vastaavanlainen parannuksenteko – Jeesuksen Kristuksen sovituksen suomasta armosta.⁷ Hänen ansiostaan me voimme oppia rakastamaan siten kuin Hän ja taivaallinen Isä rakastavat meitä.

Kun keskitymme jatkuvasti taivaalliseen Isään, kun elämme ensimmäisen ja toisen suuren käskyn mukaan rakastaen Jumalaa ja lähimmäisiämme niin kuin itseämme (ks. Matt. 22:36–39) ja kun teemme kaiken voitavamme elääksemme siten kuin Hän on opettanut, puhtaat ja rehelliset aikomukset vaikuttavat elämäämme yhä voimakkaammin. Kun sulatamme tahtomme Isän tahtoon, himokkaat kiusaukset ja himon vaikutukset vähenevät ja niiden tilalle tulee Kristuksen puhdas rakkaus. Silloin me täytymme jumalallisella rakkaudella, joka korvaa tämän maailman alhaiset halut Jumalan valtakunnan rakentamisen kauneudella.