Profeetallisia sanoja yllättävässä paikassa
Kirjoittaja asui miehensä kanssa Argentiinassa tämän palvellessa siellä lähetysjohtajana.
Hylätty lehti muutti Oscar Castron elämän ainiaaksi.
Päivä, jolloin Oscarin vaimo jätti hänet ja heidän kaksi pientä lastaan, oli yksi vaikeimmista hänen elämässään. Oli tehtävä niin monia päätöksiä. Hän oli etsinyt töitä, ja nyt hänen pitäisi löytää uusi asunto. Hänestä tuntui, että hänen elämänsä oli raunioina. Hän harkitsi jo luovuttamista, ja hän olisi saattanut niin tehdäkin ilman kahta ihanaa lastaan.
San Juanissa Argentiinassa ei ollut kovin monia asuntoja vuokrattavana hintaluokassa, johon Oscarilla oli varaa. Mutta eräs pieni asunto turvallisessa lähiössä oli juuri jäänyt tyhjäksi muutamilta nuorilta miehiltä, joten Oscar vuokrasi sen ja valmistautui lastensa kanssa aloittamaan alusta.
Uuden kodin lattialle oli jätetty lojumaan lehtiä ja kirjoja, ja siivottuaan ja järjesteltyään tavaroita koko päivän Oscar istuutui katsomaan yhtä lehdistä. Jostakin syystä kansi herätti hänessä uteliaisuutta. Lehden nimen Liahona taustalla oli kuva vanhasta miehestä, joka seisoi tornissa puhumassa ihmisille. Mies toi hänen mieleensä kuvat Raamatun profeetoista.
Oscar avasi lehden ja alkoi lukea: ”Meistä jokainen kyllä tietää jo, että meidän tulisi kertoa rakastamillemme ihmisille, että rakastamme heitä. Mutta se, mitä tiedämme, ei aina kuvastu siitä, mitä teemme.”1 Oscar ajatteli niitä tylyjä sanoja, joita hän ja hänen vaimonsa olivat monia kertoja sanoneet toisilleen. Hän halusi opettaa lapsiaan olemaan parempia siinä asiassa. Oscar jatkoi lehden lukemista ja alkoi tuntea toivon viriävän mielessään. Ennen kuin viikko oli kulunut, hän oli lukenut jokaisen artikkelin ja halusi tietää lisää.
Kuukautta myöhemmin kaksi lähetyssaarnaajaa käveli Oscarin naapurustossa. Oscar meni heidän luokseen ja kysyi, olivatko he myöhempien aikojen pyhiin kuuluvia lähetyssaarnaajia ja kuinka paljon maksaisi saada lisää noita kirkon lehtiä. Vanhimmat kertoivat hänelle, että se maksaisi hänelle vain noin 20 minuuttia hänen ajastaan.
Seuraavana päivänä nuo kaksi lähetyssaarnaajaa tulivat Oscarin kotiin. Oscar kertoi heille muuttaneensa sinne ja löytäneensä vanhoja kirjoja, lehtiä ja lehtisiä, joista hän oli saanut tietoa kirkosta. Hän selitti, että hänen ensimmäisenä lukemansa artikkeli oli liittynyt suoraan hänen senhetkiseen elämäänsä. Hän tiesi jo, että perhe on tärkeä, ja halusi tietää lisää perheillasta ja perherukouksesta. Hän kertoi vanhimmille, mitä muuta hän oli saanut tietää kirkosta, kuten Joseph Smithistä ja evankeliumin palautuksesta.
Hän katsoi suoraan vanhimpia silmiin ja sanoi sanat, jotka jokainen lähetyssaarnaaja haluaa kuulla: ”Minä uskon, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta.” Vanhimmat esittivät hänelle kastekutsun, ja kyyneleet silmissään Oscar otti sen vastaan. Muutaman viikon kuluttua Oscar Castro kastettiin ja konfirmoitiin kirkon jäseneksi.
Herra oli valmistanut Oscaria, ja hänen henkensä oli katuvainen ja valmis oppimaan ja kehittymään. Tuona unohtumattomana ja liikuttavana päivänä Liahonan konferenssinumerossa olleiden puheiden henki kosketti Oscarin sydäntä. Asunnon aiemmat asukkaat eivät tienneet vaikutusta, joka muutamalla paikalle jätetyllä kirkon lehdellä olisi, mutta noissa lehdissä olleista evankeliumin sanomista tuli tärkeä lähetystyöväline. Johtaessaan Oscarin totuuksiin, joita tämä etsi, ne muuttivat hänen elämänsä ainiaaksi.