Pienet lapset ja sakramentti
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Pienet lapsemme aistivat, että sakramentti on tärkeä meille. Olisimme voineet tehdä enemmän auttaaksemme heitä näkemään, että se on tärkeä myös heille.
Oletteko koskaan miettineet, miksi me annamme kastamattomien lasten nauttia sakramentin? Onko se vain siksi, että haluamme välttää väistämättömät valitukset ja kiistat, kun he haluavat leipäpalan? Onko se pelkästään rauhan säilyttämiseksi vain sen vuoksi, että silloin on helpompi suoriutua toimituksesta?
Ei minun mielestäni. Minä uskon, että siihen on syvällisempiä syitä. Minä uskon niin, koska minä uskon, että kun Jeesus Kristus sanoo ”kaikki”, Hän tarkoittaa kaikkia. Ja kun Hän puhuu väkijoukolle, Hän ei jätä ketään sen ulkopuolelle.
Kun ylösnoussut Vapahtaja esitteli sakramentin kansalleen Amerikan mantereella, Hän tähdensi sitä, että toimituksella on erityinen merkitys niille, jotka on kastettu.1 Siitä huolimatta Hän käski opetuslastensa ”antaa [sakramentin] väkijoukolle”2. Tuohon väkijoukkoon kuului pieniä lapsia.3
Kun pappeudenhaltijat nykyään lausuvat sakramenttirukoukset, he pyytävät taivaallista Isää siunaamaan ja pyhittämään leivän ja veden ”kaikkien niiden sieluille”, jotka niitä nauttivat.4 Kaikkien. Jokaisen ihmisen, joka nauttii – myös jokaisen pienen lapsen.
Jos lapset vettä ja leipää nauttiessaan ottavat nämä vertauskuvat vastaan siunauksena puhtaalle sielulleen, on varmasti olemassa jokin tapa auttaa heitä huomaamaan tuon toimituksen merkitys.
Tämän ymmärtäen muistelen aikaa, jolloin omat lapsemme olivat pieniä. Vaimoni ja minä onnistuimme melko hyvin pitämään heidät hiljaisina sakramentin aikana. Minusta tuntuu, että he aistivat, että toimitus on tärkeä meille. Mutta olisimme voineet tehdä enemmän auttaaksemme heitä näkemään, että se on tärkeä heille.
Mitä me olisimme voineet tehdä? Me olisimme voineet muistaa, että pienet lapset kykenevät pitämään sakramenttirukoukseen sisältyvät lupaukset. He voivat ymmärtää omalla vähäisellä mutta vaikuttavalla tavallaan, mitä tarkoittaa se, että muistaa aina Jeesuksen. He voivat sitoutua pitämään Hänen käskynsä. He voivat jopa osoittaa, että he ovat halukkaita ottamaan päälleen Kristuksen nimen tietäen, että heillä on pian tuo etuoikeus, kun heidät kastetaan ja konfirmoidaan.5
Mutta entä liittojen uudistaminen? Kirkon johtajat ovat opettaneet, että kun nautimme sakramentin, me uudistamme kaikki liitot, jotka olemme tehneet Herran kanssa.6 Pienillä lapsilla ei ole mitään liittoja uudistettavana.
Ajattelen jälleen aikaa, jolloin omat lapsemme olivat pieniä. Me emme olisi voineet auttaa heitä muistamaan liittoja, mutta me olisimme voineet auttaa heitä odottamaan niitä. Kuvittelen olevani pienen pojan tai tyttären kanssa lepopäivän aamuna:
”Kun olet kahdeksanvuotias”, sanon, ”sinut kastetaan ja sinä saat Pyhän Hengen lahjan. Silloin teet liiton. Liitto, jonka teet silloin, on kuin ne lupaukset, jotka teet nyt, kun nautit sakramentin.
Kun minä nautin tänään sakramentin, minä uudistan kasteenliittoni eli teen uudelleen nuo lupaukset. Sinä olet siellä kanssani, mutta sinä et uudista liittoa. Sinä et ole vielä tehnyt sitä. Sen sijaan sinä voit harjoitella liiton tekemistä. Joka kerta kun nautit sakramentin, sinä voit valmistautua menemään kasteelle ja konfirmoitavaksi. Sillä tavoin sinä olet valmis sitten kun täytät kahdeksan.”
Jos sanan harjoitella käyttäminen tällä tavoin vaikuttaa epätavalliselta, mieti tätä: Jossakin kunnioittavassa tilanteessa isä saattaisi auttaa lapsiaan valmistautumaan kastetoimitukseen näyttämällä heille, kuinka he seisovat yhdessä vedessä, ja lausumalla kasterukouksen sanat. Hän ei tuossa tilanteessa suorita toimitusta. Eräässä mielessä hän auttaa lapsiaan harjoittelemaan. Sillä tavoin he eivät ole huolissaan siitä, mitä tapahtuu sitten kun he astuvat kasteen vesiin. Uskon, että äidit ja isät voivat auttaa lapsiaan harjoittelemaan myös kasteenliiton tekemistä ja pitämistä. Jokainen sakramenttikokous voi olla pienille lapsille pyhä harjoitustuokio, kun he nauttivat Vapahtajan sovituksen vertauskuvat.
Ja niinpä palaan alkuperäiseen kysymykseeni. Miksi me annamme pienten lasten nauttia sakramentin? Onko se vain ”rauhan säilyttämiseksi”? Ei tietenkään. Me autamme pienokaisiamme nauttimaan sakramentin, jotta he voivat muistaa Vapahtajansa ja saada Hänen rauhaansa – sellaista rauhaa, jollaista maailma ei voi antaa.7 Me autamme heitä valmistautumaan tuon rauhan saamiseen yhä suuremmassa määrin tulevaisuudessa, kun he tekevät liittoja Hänen kanssaan ja pitävät ne.