Palvelemista Jordanin tuolla puolen
Tai missä muualla Herra sitten tarvitseekin.
Valokuvat © iStock/Thinkstock
Tarve oli kriittinen.
Vuoden 2013 alkupuolella Za’atarin pakolaisleirillä Jordaniassa Lähi-idässä ilmeni viisi tuhkarokkotapausta. Yli 100 000 Syyrian pakolaista, jotka elivät liikakansoitetuissa tiloissa, olivat vaarassa saada erittäin helposti tarttuvan, vaarallisen viruksen. Jordanian viranomaiset suunnittelivat laajaa rokotuskampanjaa estääkseen taudin leviämisen. Suunnitelmana oli rokottaa kahden viikon kuluessa vähintään 90 000 Syyrian pakolaista, jotka olivat iältään puolesta vuodesta 30 vuoteen.
Mutta oli yksi ongelma. Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahastolla (UNICEF) oli rokotteet. Jordanian terveysministeriöllä oli terveysasemat. Mutta heillä ei ollut kylmäketjun edellyttämiä tarvikkeita – ruiskuja, terävien välineiden säilytyslaatikoita, kylmälaukkuja rokotteille – ja aika oli käymässä vähiin.1
Apuun tulivat Ron ja Sandi Hammond, LDS Charities -hyväntekeväisyysjärjestön maajohtajina Jordaniassa toimiva, huoltotyössä palveleva vanhempi lähetyssaarnaaja-aviopari. Koska Ron ja Sandi olivat jo luoneet suhteet UNICEFiin ja terveysministeriöön, he ryhtyivät nopeasti yhteistyöhön näiden organisaatioiden kanssa selvittääkseen, kuinka LDS Charities -järjestö voisi auttaa.
Ron sanoo: ”Tiedustelimme kylmäketjun edellyttämien jakelutarvikkeiden hankintakustannuksia. Kun hinta kerrottiin meille, sanoimme: ’Arvelemme, että LDS Charities voi auttaa.’ He kysyivät: ’Kuinka nopeasti? Meidän täytyy päästä vauhtiin tässä asiassa!’”
LDS Charities hyväksyi tarvittavien kylmäketjutarvikkeiden hankinnan 20 tunnin sisällä. ”Kun ilmoitimme siitä terveysministeriölle ja UNICEFille”, Ron sanoo, ”siellä oltiin ällistyneitä. Kuinka viranomaistahoista riippumaton järjestö pystyi toimimaan niin nopeasti? Rokotuskampanja saatiin käyntiin aikataulun mukaisesti, ja sen innoittamana toteutettiin myös kansallinen kampanja, jolla rokotettiin satojatuhansia Jordanian kansalaisia ja Syyrian pakolaisia.”
Vasemmalla: VALOKUVA SAMIR BADRAN, UNICEF-JORDANIN LUVALLA; taustakuviot ja valokuva Ammanista Jordaniasta © iStock/Thinkstock
Kriisi oli vältetty.
Lisäksi tämä tuloksekas kumppanuus UNICEFin, Jordanian terveysministeriön ja LDS Charities -järjestön kesken loi mahdollisuuden tulevalle yhteistyölle.
Ron ja Sandi Hammondin tulo apuun tuolla tärkeällä hetkellä Lähi-idässä on osoitus Hammondien uskosta sekä innoituksesta, joka on kirkon vanhempia lähetyssaarnaajia koskevan ohjelman pohjana.
Lähetyssaarnaaja-aviopareja tarvitaan
Vuonna 2012 Hammondit palvelivat toimitustyöntekijöinä Rexburgin temppelissä Idahossa Yhdysvalloissa. Ronilla oli menestyvä hammaslääkärivastaanotto ja hän opetti Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksen uskonnon laitoksella. Mutta heidän elämänsä tyyni rutiini muuttui äkkiä, kun he saivat selkeän hengellisen vaikutelman lähettää heti hakemus lähetystyöpalvelukseen. Ajoitus oli heille yllätys. Kaikki heidän naimisissa olevat lapsensa eivät olleet vielä vakiintuneet aloilleen, eikä Ron ollut vielä aikonut jäädä eläkkeelle. Mutta Henki vahvisti heille, että heitä tarvitaan ja että kaikki järjestyisi.
Kävi ilmi, että pappeusjohtajat kirkon keskustoimistossa olivat paastonneet ja rukoilleet löytääkseen oikean avioparin palvelemaan LDS Charities -järjestön maajohtajina Ammanissa Jordaniassa.
”Oli aivan ilmeistä”, Sandi sanoo, ”että Herra oli meitä edellä valmistamassa yksityiskohtia siihen tiettyyn tehtävään, joka Hänellä oli meille. Me tiedämme, että Hän tekee niin jokaisen palvelemaan kutsutun lähetyssaarnaajan kohdalla. On lohdullista tietää, että Vapahtaja järjestelee palvelun edellyttämiä asioita jo ennen kuin palvelevat edes saapuvat paikalle.”
”Jälkikäteen ajatellen”, Ron sanoo, ”olemme kiitollisia siitä, ettei meillä ollut mitään erityistä ajatusta tai aietta siitä, missä halusimme palvella. Sellaisten asioiden jättäminen Herran käsiin mahdollisti sen, että Hän antoi meille kokemuksen, jota emme olisi muutoin saaneet.”
Tuohon kokemukseen sisältyi työskentely Jordanian kuninkaallisen perheen kanssa näitä kiinnostavissa humanitaarisissa hankkeissa. Hammondit tekivät yhteistyötä paikallisten sairaaloiden ja terveyskeskusten kanssa tarjoten koulutusta jordanialaiselle lääkintähenkilökunnalle ihmishenkiä pelastavissa vastasyntyneiden elvytystaidoissa, mikä johti merkittävään kuolleisuuden vähenemiseen vastasyntyneiden keskuudessa. Heidän ponnistelujensa sekä muiden lähetyssaarnaaja-avioparien ponnistelujen ansiosta LDS Charities tarjosi koulutusta ja tarvikkeita näönhuoltoklinikoille ja järjestöille, jotka palvelevat fyysisesti vammaisia. Hammondien ja muiden huoltotyölähetyssaarnaajien tukemien hankkeiden joukossa oli keskus, joka opettaa fyysisesti vammaisia naisia suunnittelemaan ja valmistamaan erityisvaatteita ja käsitöitä. Nämä taidot antavat oppilaille mahdollisuuden elättää itsensä ja perheensä paremmin.
Vasemmalla: valokuva LDS Charities -järjestön luvalla; oikealla: valokuva Hammondien luvalla
Muita hankkeita ovat olleet yhteistyö muiden kansalaisjärjestöjen ja Jordanian viranomaisten kanssa hätäaputyössä sekä sellaisten jordanialaisten opiskelijoiden valitseminen, jotka voivat saada jommankumman kahdesta vuosittain jaettavasta stipendistä voidakseen opiskella Brigham Youngin yliopistossa. Yksi Hammondien antoisimmista kokemuksista oli työskentely roomalaiskatolisen kirkon kanssa koulutilojen rakentamiseksi irakilaisille kristityille, joilla ei ollut mitään muuta kokoontumispaikkaa.
Herran keralla Hänen viinitarhassaan
Ollessaan Jordaniassa Hammondit oppivat, kuinka tosi on tämä Herran lupaus Häntä palveleville: ”Minä käyn teidän kasvojenne edellä. Minä olen teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla, ja minun Henkeni on teidän sydämessänne ja minun enkelini teidän ympärillänne tukeakseen teitä.” (OL 84:88.)
”Jumala on mukana työssä”, Ron sanoo. ”Hän on viinitarhassa palvelijoidensa kanssa. Jokainen aviopari, joka lähtee lähetystyöhön, saa viinitarhassa kumppanikseen viinitarhan Herran. Me emme ainoastaan usko ihmeisiin Jordaniassa, me koimme niitä elävässä elämässä.”
Enkelit, joita he eittämättä tunsivat ympärillään, olivat taivaallista lajia, mutta enkeleitä oli myös maallista lajia, etenkin heidän lapsensa, jotka tukivat heidän päätöstään palvella niin kaukana kotoa.
Ja Herra on vuorostaan siunannut heidän perhettään suojelevalla, vahvistavalla voimallaan. Merkittäviä työuraa ja muuttamista koskevia päätöksiä tehtiin ja mahdollisiin synnytyskomplikaatioihin liittyneet huolet ratkesivat, kun heidän lapsensa kääntyivät Herran puoleen, neuvottelivat yhdessä ja rukoilivat ja paastosivat toistensa puolesta.
Veli ja sisar Hammondin lasten saamat siunaukset olivat niin merkittäviä, että kun avioparia pyydettiin jatkamaan kaksivuotista lähetystyötään vielä vuodella, jokainen heidän lapsistaan ilmaisi innokkaan tukensa. Heillä oli tunne, että Herra teki heidän hyväkseen jotakin hyvin erityistä, ja että se oli suoranaista seurausta heidän vanhempiensa palvelutyöstä.
Silti Hammondin perheen kokema erossaolo oli uhraus. Oli vaikeaa olla poissa läheisten luota toisella puolella maailmaa. Mutta se ei ollut niin vaikeaa kuin se olisi ollut ennen. Tekniikan ansiosta perheenjäsenten oli mahdollista olla mukana toistensa elämässä niin usein kuin oli tarpeen. Sandi sanoo: ”Avioparit eivät menetä yhteyttä perheeseensä. Me pidimme säännöllisesti yhteyttä lastemme perheisiin siellä kotona. FaceTimen ja sähköpostin ansiosta neljä uutta lastenlastamme, jotka syntyivät sinä aikana, kun olimme palvelemassa, tunsivat meidät ja ottivat meidät palatessamme lämpimästi vastaan.”
Silmien ja sydämen avautumista
Vasemmalla: valokuva LDS Charities -järjestön luvalla; oikealla: valokuva Hammondien luvalla
Niiden monien siunausten joukossa, joita Hammondit tuntevat saaneensa palvelemisestaan, on se, että heidän silmänsä avautuivat näkemään jordanialaisten anteliaisuuden ja ystävällisyyden. Kun Hammondit alun perin saivat kutsunsa, he olivat epävarmoja niiden ihmisten suhteen, joita he palvelisivat.
”Mutta huomasimme, että muslimiystävämme ovat lempeitä ja anteliaita”, Ron sanoo, ”ja olemme varmoja siitä, että jos he olisivat tunteneet, että olimme milloinkaan jollakin tavoin vaarassa, he olisivat tehneet kaikkensa suojellakseen meitä.
Heidän lähimmäisenrakkautensa on hämmästyttävää. Jordanialaisille ei tulisi mieleenkään evätä apuaan keneltäkään, jos he voivat olla avuksi. He ovat ottaneet lämpimästi vastaan pakolaisia jo kuningas Daavidia edeltävistä ajoista lähtien. Raamatussa on monia viittauksia ilmaukseen ’Jordanin tuolla puolen’, ja me aloimme merkitä kirjeisiimme ’Jordanin tuolla puolen’ osoituksena siitä laupiaasta palvelemisesta, jota meillä oli etuoikeus tarjota tässä historiallisesti myötätuntoisessa maassa. Vuosisatojen ajan Jordania on ollut lähimmäisenrakkauden täyttämä paikka, ja Herra on siunannut sen kansaa sen johdosta.”
Työskenteleminen niin tiiviisti jordanialaisten kanssa soi Hammondeille tilaisuuden luoda lujia ystävyyssuhteita. ”Meidät kutsuttiin useaan kertaan Iftar-aterialle, joka päättää päivittäisen Ramadan-paaston”, Sandi sanoo. ”Muslimiystävämme kutsuivat meidät myös kihlajaisiin, häihin ja muihin perhekeskeisiin tilaisuuksiin.”
Kirkko ei saarnaa evankeliumia muslimeille eikä salli heidän kastamistaan Jordaniassa eikä missään muuallakaan, missä laki kieltää sen, joten Hammondit eivät kertoneet mitään kirkosta. Sen sijaan he keskittyivät luomaan ja ylläpitämään suhteita – kuninkaalliseen perheeseen, paikallisiin humanitaarisen avun kumppaneihin, muihin heidän kanssaan palveleviin lähetyssaarnaaja-aviopareihin sekä uskonnollisiin johtajiin ja valtiovallan edustajiin. Kun nämä kysyivät kirkosta, Hammondit kannustivat kyselijöitä käymään sivustolla lds.org.
Kutsu palvelukseen
Tuntuuko Ronista ja Sandista, kun he miettivät merkittäviä kokemuksiaan, että he ovat jotenkin erityisiä verrattuna muihin palvelemaan kutsuttuihin aviopareihin – tai niihin, jotka voitaisiin kutsua palvelemaan?
Kyllä – ja ei. ”Me palvelimme siinä paikassa ja sinä aikana, kun Herra tarvitsi avioparin, jolla oli meidän erityistaitomme ja elämänkokemuksemme”, Hammondit sanovat. ”Mutta sama pätee kaikkiin vanhempiin lähetyssaarnaajiin. Jokaista avioparia, joka pystyy palvelemaan lähetystyössä, on valmistettu palvelemaan heille erityisillä tavoilla. Heidän pitää vain osoittaa niin paljon uskoa, että he lähtevät sinne, missä Herra tarvitsee heitä, ja Hän käyttää heitä vaikuttaakseen muiden ihmisten elämään.”
”Avioparit voivat saada aikaan paljon”, vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista on sanonut. ”Avioparit voivat tehdä merkittäviä asioita, joita ketkään muut eivät voi tehdä. – –
Tavat, joilla avioparit voivat palvella, ovat käytännöllisesti katsoen rajattomat. Lähetystoimiston tukemisesta ja johtamiskoulutuksesta sukututkimukseen, temppelityöhön ja humanitaariseen palvelutyöhön – on mahdollista käyttää miltei kaikkia taitoja tai kykyjä, joilla Herra on teitä siunannut. – –
Te olette saaneet elämässänne paljon. Menkää ja tarjoutukaa auliisti Herramme ja Vapahtajamme palvelukseen. Osoittakaa uskoa. Herra tietää, missä teitä tarvitaan. Tarve on hyvin suuri, veljet ja sisaret, ja työntekijöitä on hyvin vähän.”2