Oppimisen ilo

Tad R. Callister

pyhäkoulun ylijohtaja

Kun meistä tulee sitoutuneempia oppijoita, me koemme sitä jumalallista iloa, jota Jeesuksen Kristuksen evankeliumin oppiminen ja sen mukaan eläminen tuovat.

On olemassa tarina miehestä, joka tuli tunnetuksi kaupungin laiskimpana ihmisenä. Hän ei halunnut tehdä työtä eikä halunnut etsiä työpaikkaa. Hän yksinkertaisesti eli muiden ihmisten ponnistelujen siivellä. Viimein kaupunkilaiset olivat saaneet tarpeekseen. He päättivät viedä hänet kaupungin laitamille ja karkottaa hänet. Kuljettaessaan miestä vaunuissa kaupungin laidalle ajajana toimiva kaupunkilainen tunsi myötätunnon valtaavan mielensä. Ehkäpä tyhjäntoimittajalle pitäisi antaa vielä yksi mahdollisuus. Niinpä hän kysyi: ”Haluaisitko korillisen maissia päästäksesi uuteen alkuun?”

Tyhjäntoimittaja vastasi: ”Onko ne kuorittu?”¹

Opettajilla ja oppijoilla on yhtäläinen vastuu osallistua

Joskus huomaamme ihmisten haluavan pyhien kirjoitusten almuja – he haluavat, että pyhät kirjoitukset kuoritaan heille ennen kuin he nauttivat niitä. He haluavat evankeliumin sarjana lyhyitä viihdyttäviä äänitteitä tai videoita. He haluavat pyhäkoulun opettajan valmistautuvan ja tarjoilevan oppiaiheen heille niin valmiina, ettei heidän tarvitse juurikaan valmistautua tai osallistua.

Sen sijaan Vapahtaja kehotti kerran oppijoitaan menemään kotiin, koska he eivät pystyneet ymmärtämään Hänen sanojaan. Hän käski heidän rukoilla, pohtia ja valmistaa mieltään seuraavaa päivää varten, jolloin Hän tulisi jälleen heidän luokseen (ks. 3. Nefi 17:2–3).

Opetus oli tämä: Niin opettajalla kuin oppijallakin on vastuu tulla oppitunnille valmistautuneena. Aivan kuten opettajan tehtävä on opettaa Hengen avulla, samoin oppijan tehtävä on oppia Hengen avulla (ks. OL 50:13–21).

Mormonin kirjassa sanotaan: ”Saarnaaja ei ollut kuulijaa parempi, eikä opettaja ollut oppilasta parempi; ja näin he olivat kaikki samanarvoisia” (Alma 1:26, kursivointi lisätty).

Seuraavana on ehdotuksia siitä, mitä me voimme tehdä kokeaksemme iloa, jota saamme, kun teemme oman osamme oppiessamme evankeliumia ja eläessämme sen mukaan.

Oppiminen kotona

Tutki pyhiä kirjoituksia

Jokainen kirkon jäsen on itse vastuussa omasta evankeliumin oppimisestaan. Tätä tehtävää me emme voi siirtää muille. Suurin osa tuosta oppimisesta saadaan säännöllisestä pyhien kirjoitusten tutkimisesta. Presidentti Harold B. Lee (1899–1973) julisti: ”Jos emme lue pyhiä kirjoituksia päivittäin, todistuksemme heikkenee.”² Apostoli Paavali huomautti, että juutalaiset Bereassa ”olivat – – avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan”, ja sitten hän kertoi syyn tuohon halukkuuteen: ”[He] tutkivat päivittäin kirjoituksista.” (Ap. t. 17:11, kursivointi lisätty.)

Päivittäinen pyhien kirjoitusten tutkiminen on hengellisyytemme olennainen ainesosa. Mikään muu ei voi täysin korvata sen puuttumista päiväohjelmastamme. Tästä syystä pyhien kirjoitusten tutkimisen ajan tulee olla siihen tarkoitukseen varattua aikaa eikä vain tähteeksi jäänyttä aikaa.

Joku saattaa sanoa: ”Mutta ei minulla ole aikaa päivittäiseen pyhien kirjoitusten tutkimiseen kaikkien muiden velvollisuuksieni lisäksi.” Tämä ajatus muistuttaa jossakin määrin tarinaa kahdesta kirvesmiehestä, jotka kilpailivat siitä, kumpi hakkaa enemmän halkoja päivässä. Kilpailu alkoi auringon noustua. Tunnin välein pienempi mies meni metsään noin kymmeneksi minuutiksi. Joka kerta kun hän teki niin, hänen vastustajansa nyökkäsi hymyillen, koska oli varma siitä, että hän itse sai etumatkaa. Isompi mies ei lähtenyt kertaakaan paikaltaan, ei milloinkaan lopettanut hakkaamista, ei koskaan pitänyt taukoa.

Kun päivä päättyi, isompi mies järkyttyi huomatessaan, että hänen vastustajansa, joka oli näyttänyt tuhlaavan niin paljon aikaa, oli hakannut enemmän halkoja kuin hän. ”Kuinka sinä teit sen, kun pidit niin monta taukoa?” hän kysyi.

Voittaja vastasi: ”Minä kävin teroittamassa kirvestäni.”

Joka kerta kun tutkimme pyhiä kirjoituksia, me teroitamme hengellistä kirvestämme. Ja ihmeellistä on, että kun teemme niin, me pystymme käyttämään muun aikamme viisaammin.

Valmistaudu etukäteen

Tutkimukset ovat osoittaneet, että vain harva kirkon jäsenistä lukee etukäteen sen pyhien kirjoitusten lukualueen, josta tullaan keskustelemaan sunnuntailuokissa. Jokainen meistä voi auttaa tämän tilanteen korjaamisessa. Me voimme hoitaa oman osamme oppimiskokemuksesta tulemalla luokkaan paremmin valmistautuneina, koska olemme lukeneet kyseisen alueen ja olemme valmiita kertomaan näkemyksiä. Valmistautumisemme voi olla hengellinen lahja, jonka annamme kaikille luokan jäsenille.

Oppiminen luokassa

Osallistu luokassa

Käsky avata suumme (ks. OL 60:2–3) soveltuu paitsi lähetystyötilanteisiin myös luokkatilanteisiin. Kun osallistumme, me luomme Hengelle otollisen ilmapiirin, jolloin Henki voi todistaa kommenttiemme olevan totta ja valaista mielemme uusilla oivalluksilla. Lisäksi osallistumisemme voi innoittaa jonkun toisen ajatuksia ja näin kannustaa häntä osallistumaan.

Tällä tavoin me noudatamme Herran opettamaa opettamisen periaatetta: ”Yksi puhukoon kerrallaan ja kaikki kuunnelkoot hänen sanojaan, niin että kun kaikki ovat puhuneet, kaikki olisivat rakentuneet kaikkien sanoista” (OL 88:122, kursivointi lisätty). Osallistuminen luokassa ei ole aina helppoa vaan edellyttää sitä, että astumme mukavuusalueemme ulkopuolelle. Mutta niin toimiminen tuo lisää kasvua kaikille luokassa.

Kirjoita muistiin vaikutelmia

Olen jo jonkin aikaa ottanut mukaan kirkkoon muistiinpanokortteja ja etsinyt opillisia näkemyksiä tai hengellisiä vaikutelmia, joita saattaisin kirjoittaa muistiin. Voin rehellisesti sanoa, että minua on palkittu runsaasti. Tämä menettely on muuttanut näkökulmaani, keskittänyt ja vauhdittanut oppimistani ja saanut minut odottamaan innolla kokouksia.

Miksi on niin tärkeää tallentaa hengellisiä kokemuksia, joita saamme kirkossa ja muualla? Oletetaan hetkinen, että äiti puhuu teini-ikäiselle pojalleen ja poika sanoo jossakin vaiheessa: ”Äiti, tuo on tosi hyvä neuvo.” Sitten hän ottaa muistikirjan ja alkaa kirjoittaa siihen vaikutelmia, joita hän sai heidän keskustelustaan. Kun äiti on toipunut järkytyksestä, eikö hän haluaisi antaa pojalleen lisää neuvoja?

Epäilemättä sama periaate soveltuu neuvoihin, joita saamme taivaalliselta Isältämme. Kun kirjoitamme muistiin Hänen meille antamiaan vaikutelmia, Hän antaa todennäköisemmin meille lisää ilmoitusta. Lisäksi monet saamistamme vaikutelmista saattavat vaikuttaa ensin pieniltä ajatusten siemeniltä, mutta jos hoivaamme ja pohdimme niitä, niistä voi kasvaa hengellisiä puita.

Profeetta Joseph Smith puhui näkemysten ja vaikutelmien tallentamisen tärkeydestä: ”Jos – – keskustelette tärkeistä kysymyksistä – – kirjoittamatta niitä muistiin, niin – – laiminlyödessänne näiden seikkojen muistiin kirjoittamisen silloin kun Jumala ne ilmoittaa, koska ette pidä niitä kyllin arvokkaina, Henki saattaa vetäytyä pois, – – ja niin on menetetty äärettömän tärkeä ja suunnaton tietomäärä.”³

Oppimisen ilo

Oppiminen on paljon enemmän kuin jumalallinen velvollisuus. Se on tarkoitettu myös tuomaan syvää iloa.

Kerran kuningas pyysi erästä muinaista matemaatikkoa nimeltä Arkhimedes selvittämään, oliko kuninkaan uusi kruunu täyttä kultaa vai oliko kultaseppä epärehellisesti korvannut osan kullasta hopealla. Arkhimedes mietti ratkaisua ja keksi lopulta vastauksen. Hän oli niin iloinen tästä oivalluksesta, että legendan mukaan hän juoksi ympäri kaupunkia huutaen: ”Heureka! Heureka!”, mikä tarkoittaa: ”Olen keksinyt sen! Olen keksinyt sen!”

Niin suuri kuin hänen ilonsa olikin hänen löytämästään tieteellisestä periaatteesta, Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totuuksien löytäminen tuo paljon suurempaa iloa. Nuo totuudet eivät ainoastaan anna meille tietoa, vaan ne myös pelastavat meidät. Tästä syystä Vapahtaja sanoi: ”Olen puhunut teille tämän, jotta – – teidän ilonne tulisi täydelliseksi” (Joh. 15:11). Ja tästä syystä ”Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan” (Job 38:7) kuullessaan pelastussuunnitelmasta. Aivan kuten siemenillä on luontainen voima kasvaa, samoin evankeliumin totuuksilla on luontainen voima tuoda iloa.

Opin etsiminen (ks. OL 88:118) ei ole vain jumalallinen käsky vaan se on myös jumalallinen tavoite. Joka kerta kun me tutkimme pyhiä kirjoituksia, tulemme luokkaan hieman paremmin valmistautuneina, osallistumme luokan keskusteluun, esitämme kysymyksiä ja kirjoitamme muistiin pyhiä vaikutelmia, niin meistä tulee enemmän Jumalan kaltaisia ja me lisäämme näin kykyämme kokea sitä iloa, jota Hän tuntee.

Pyrkikäämme kaikki tulemaan omistautuneemmiksi oppijoiksi, jumalallisemmiksi oppijoiksi – kotona, luokassa ja missä sitten olemmekin. Kun teemme niin, me koemme taivaallista iloa, jota tuo Jeesuksen Kristuksen evankeliumin oppiminen ja sen mukaan eläminen.