Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Sotapäällikkö Moroni auttoi minua opettamaan yläkoulussa
Kuvitus Allen Garns
Minulla oli menossa vaikea opetusvuosi 13–14-vuotiaiden kanssa. Olin juuri tullut kotiin turhauttavasta tapaamisesta, jossa olimme käyneet apulaisrehtorin kanssa läpi äskettäisen arvioinnin. Koska olin uusi opettaja ja minun piti suunnitella useimmat oppitunneistani alusta loppuun, minulla oli vaikeuksia pitää oppilaat asiassa ja kiinnostuneina. Periaatteessa keskustelumme kiteytyi siihen, että minun olisi pakotettava oppilaani tekemään valinta – joko keskittyä tehtävään tai joutua hankaluuksiin – ja toteuttaa antamani varoitukset.
Lähdin keskustelusta alakuloisena ja lannistuneena. Päätin tehdä tästä tapaamisesta päivän kysymyksen, kun tutkisin seuraavana päivänä pyhiä kirjoituksia. Uskomatonta kyllä, sain vastauksen lukiessani Mormonin kirjaa.
Rukoilin, että sinä aamuna pyhiä kirjoituksia lukiessani oppisin, kuinka voisin olla parempi opettaja. Pyhä Henki opetti minua, kun luin luvusta Alma 44 sotapäällikkö Moronista. Tässä vaiheessa kertomusta sotapäällikkö Moroni ja nefiläiset olivat ympäröineet lamanilaiset Sidonvirralla ja nämä pelkäsivät heitä siinä määrin, että olivat laskeneet aseensa. Jatkoin lukemista miettien, kuinka voisin olla luokkahuoneessa sotapäällikkö Moronin kaltainen: käskevä, itsevarma ja menestyvä.
Luin käydyn keskustelun ja panin merkille, kuinka Moroni sanoi Serahemnalle ja lamanilaisille, että heidän oli pakko tehdä valinta: ”Minä käsken sinua – – luovuttamaan sota-aseenne meille, niin me – – säästämme teidän henkenne, jos menette tiehenne ettekä enää tule sotimaan meitä vastaan” tai muuten ”jos te ette tätä tee, – – minä käsken miesteni hyökätä teidän kimppuunne” (Alma 44:6–7). Tajusin, että hän teki niin kuin esimieheni oli käskenyt minun tehdä! ”Anna heille kaksi vaihtoehtoa ja toteuta ne”, hän oli sanonut. Tuo ajatus mielessäni omaksuin Moronin tunnuslauseen: ”Katso, me päätämme taistelun” (Alma 44:10).
Aseistauduin periaatteilla, jotka olin oppinut yhtä sankariani koskevasta pyhien kirjoitusten kertomuksesta ja palasin luokkaan luottaen taistelusuunnitelmaani. Minulla sattui olemaan sotapäällikkö Moroni -leluhahmo, ja se pysyi takintaskussani koko lopun kouluvuoden muistuttamassa siitä, kuinka sotapäällikkö Moroni oli opettanut minua selviytymään yläkoulun luokkahuoneessa. Kun annoin oppilailleni kaksi vaihtoehtoa, heidän käytöksensä parani, he tekivät työnsä ja me tulimme paremmin toimeen. Vuosi päättyi, ja minulla oli yhä vaikeaa, mutta rukousvastauksen ja pyhien kirjoitusten voimalla pystyin ”päättämään taistelun”.