Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Sukututkimuksen aika
Kuvitus Wilson Ong
Olen kahden pienen tyttären äiti, ja olen usein keksinyt syitä, miksi en voi tehdä joitakin asioita, joita haluaisin, koska silloin ei yksinkertaisesti ole minun ”aikani” tehdä niin. Yksi noista asioista oli sukututkimustyö.
Vaikka olin aiemmin osallistunut indeksointiin mukavana lepopäivän toimintana, selittelin itselleni, ettei minulla ollut tuossa vaiheessa aikaa eikä tietämystä syventyä tutkimaan sukuani.
Koin muutoksen sydämessäni varhain yhtenä aamuna muutama kuukausi sitten, kun istuin temppelissä. Käydessäni läpi temppelikorteissa olevien kuolleiden nimiä rukoillen, että he ottaisivat vastaan heidän puolestaan suoritettavat temppelitoimitukset, ajattelin itsekseni: ”Eikö olisikin mukavaa, jos nämä olisivat omia sukulaisiani? Haluaisin tehdä työn heidän puolestaan.” Henki vahvisti minulle, että jos se oli haluni, niin Herra auttaisi minua tekemään sukututkimustyötä etenkin lepopäivän aikana. Hän voisi auttaa minua löytämään aikaa ja saamaan tietoa Hänen tarkoitustensa toteuttamiseksi.
Kun sinä sunnuntaina menin kotiin, kirjauduin sivustolle familysearch.org. Kyyneleet täyttivät heti silmäni, kun näin esivanhempieni nimiä. Yhteyteni heihin vahvistui. Rakkauttani heitä kohtaan kasvattivat henkilökohtaiset valokuvat ja asiakirjat, joita isoäitini oli äskettäin lisännyt, sillä ne tekivät sukulaisistani entistäkin elävämmän tuntuisia. Tunsin iloa pitäessäni vierelläni kaksivuotiaan tyttäreni, joka oppi tunnistamaan isoisänsä isän ja isoisänsä isoäidin valokuvat kutsuen heitä nimeltä. Minusta tuntui samalta kuin mitä presidentti Russell M. Nelson, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, kuvaili: ”Lepopäivä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden vahvistaa perhesiteitä. Jumalahan kuitenkin haluaa lastensa, meidän jokaisen, palaavan Hänen luokseen endaumentin saaneina pyhinä, jotka on sinetöity temppelissä perheiksi, esivanhempiimme ja jälkeläisiimme.” (”Lepopäivä on ilon päivä”, Liahona, toukokuu 2015, s. 130.)
Tuon ensimmäisen kokemuksen jälkeen olen jatkanut sukututkimustyön tekemistä lepopäivinä. Minua on siunattu niin, että olen voinut tehdä temppelityötä muutamien edesmenneiden sukulaisteni puolesta. Yksi erityinen siunaus on ollut tutustua sukulaisiini ja luoda läheisempi suhde isovanhempiini, jotka eivät ole kirkkomme jäseniä. Se on vahvistanut päättäväisyyttäni pitää liittoni ja kestää loppuun asti, jotta voin olla vahva lenkki iankaikkisessa perheessäni.
Vaikka vielä on paljon työtä tehtävänä, olen kiitollinen taivaalliselle Isälleni siitä, että hän on lisännyt kykyäni osallistua Hänen työhönsä, varsinkin Hänen päivänään. Minulle lepopäivä on todellakin ilon päivä.