Opettaminen Vapahtajan tavalla
Opettaja, joka auttaa sielujen pelastamisessa
Vastaus siihen, miksi Vapahtaja opetti, antaa merkitystä sille, kuinka Hän opetti. Onko meidän päämäärämme yhtään erilainen?
Myönnän, että kun ajattelen opettamista Vapahtajan tavalla, minulla on taipumus keskittyä siihen, kuinka Hän opetti. Mitä Hän teki? Kuinka Hän oli vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa? Olihan Hän mestari-opettaja! Mutta jos haluamme opettaa kuten Hän, on olennaista ymmärtää, miksi Hän opetti. Pohjimmiltaan vastaus ”miksi”-kysymykseen vaikuttaa ratkaisevasti meihin ja niihin, joita opetamme.
Kun Vapahtaja opetti, Hänen päämääränään ei ollut täyttää opetusaikaa tai viihdyttää tai esittää suurta määrää tietoa. Kaiken, mitä Hän tekee – myös opettamisen – tarkoituksena on johtaa muita Hänen Isänsä luo. Vapahtajan ainoana haluna ja tehtävänä on pelastaa taivaallisen Isän lapset (ks. 2. Nefi 26:24). Pyrkiessämme opettamaan kuten Hän opetti me voimme oppia pitämään motiivinamme samaa päämäärää, joka motivoi Häntä.
Toisin sanoen, jotta voi opettaa Vapahtajan tavalla, on oltava opettaja, jonka päämääränä on auttaa sielujen pelastamisessa.
Halu pelastaa muita
Yksi kaikkien aikojen suosikkikertomuksistani Mormonin kirjassa kertoo kuningas Moosian pojista, jotka jättivät nefiläisten valtakunnan, jotta he voivat perustaa Jumalan valtakunnan lamanilaisten keskuuteen. He luopuivat maallisesta valtakunnasta taivaan valtakunnan vuoksi. He luopuivat mukavasta turvasta ja suojasta nefiläisten keskuudessa ja lähtivät vihollistensa lamanilaisten keskuuteen aikomuksenaan ”kenties pelastaa muutamia heidän sieluistaan” (Alma 26:26).
Mikä motivoi näitä Herran palvelijoita? ”He eivät voineet kestää sitä, että yksikään ihmissielu hukkuisi; niin, jopa ajatuksetkin siitä, että yksikin sielu joutuisi kestämään loputonta piinaa, värisyttivät ja vavisuttivat heitä” (Moosia 28:3). Tuo motivaatio sai heidät kestämään ”monia ahdinkoja” (Alma 17:5, 14).
Tämä kertomus on innoittanut minua usein ajattelemaan: Teenkö itse sen, mitä voin, tuodakseni muita Kristuksen luokse? Keskitynkö riittävästi sielujen pelastamiseen?
Tule opettajaksi, joka auttaa sielujen pelastamisessa
Kun haluamme opettaa samasta syystä kuin Vapahtaja, niin periaatteet siitä, kuinka Hän opettaa, saavat suuremman merkityksen. Ne eivät ole ainoastaan menetelmiä vaan malleja siitä, kuinka tulla Hänen kaltaisekseen. Kun jatkuvasti sovellamme käytäntöön seuraavia ideoita sekä muita julkaisun Opettaminen Vapahtajan tavalla ideoita, me voimme paitsi opettaa paremmin Hänen tavallaan myös olla enemmän Hänen kaltaisiaan.
Etsi ilmoitusta varhain
Auttaaksemme sielujen pelastamistyössä me tarvitsemme ilmoitusta. Ilmoitus tulee rivi rivin päälle, opetus opetuksen päälle, ”vähän täällä ja vähän tuolla” (2. Nefi 28:30) – ja se vie aikaa. Niinpä aloitamme varhain ja etsimme ilmoitusta usein.
Rakasta ihmisiä
Rakkaus saattaa olla vaikuttavin tapa, millä opettaja voi auttaa sielujen pelastamisessa. Se voi olla niinkin yksinkertaista kuin että tuntee jokaisen luokan jäsenen nimeltä, kysyy heiltä heidän viikostaan, kiittää heitä heidän pitämästään hyvästä puheesta tai onnittelee heitä jostakin virstanpylväästä tai saavutuksesta. Kiinnostuksen ja rakkauden osoittaminen avaa sydämiä ja auttaa niitä, joita opetamme, olemaan vastaanottavaisia Pyhälle Hengelle.
Valmistaudu opettamaan pitäen mielessäsi oppilaiden tarpeet
Opettaja, joka auttaa sielujen pelastamisessa, keskittyy oppilaisiin. Kun tarkastelemme oppiaiheen aineistoa, keskitymme siihen, mikä vastaa parhaiten heidän tarpeitaan, ei meidän tarpeitamme. Unohdamme opetusajan täyttämisen ja keskitymme oppilaiden sydämen ja mielen täyttämiseen. Ajattelemme paitsi sitä, mitä sanomme ja teemme, myös sitä, mitä oppilaat sanovat ja tekevät. Haluamme heidän kertovan ajatuksiaan, koska se rakentaa ykseyttä, avaa heidän sydämensä ja auttaa heitä osoittamaan uskoa.
Pysy keskittyneenä oppiin
On yleistä, että opettajat arvioivat tehokkuuttaan sillä, kuinka paljon he saavat oppilaat osallistumaan, mutta se on vain yksi kokemuksen osatekijä. Jos luokassamme on paljon vilkasta keskustelua mutta hyvin vähän opin käsittelyä, olemme tarjonneet sitä, mitä vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista kutsui ”teologiseksi kermaleivokseksi”. Olemme tarjonneet sellaista, mikä maistuu hyvältä, mutta emme ole ravinneet luokkamme jäseniä opin tukea antavalla voimalla.
Profeetta Joseph Smith on opettanut: ”Ihminen ei pelastu sen nopeammin kuin hän saa tietoa.”1 Meidän täytyy auttaa niitä, joita opetamme, saamaan tärkeimmänlaatuista tietoa – Jeesuksen Kristuksen oppia.
Kun me ja luokan jäsenet kerromme ajatuksistamme ja tuntemuksistamme, meidän tulee tuoda keskustelu aina takaisin pyhiin kirjoituksiin ja myöhempien aikojen profeettojen sanoihin. Äskettäin veli Tad R. Callister, pyhäkoulun ylijohtaja, opetti: ”Ihanteellinen opettaja pyrkii jatkuvasti yhdistämään luokan jäsenten kommentit oppiin. Esimerkiksi opettaja voisi sanoa: ’Kertomasi kokemus tuo mieleeni erään pyhien kirjoitusten kohdan.’ Tai: ’Mitä evankeliumin totuuksia me opimme juuri kuulemistamme kommenteista?’ Tai: ’Haluaisiko joku todistaa sen totuuden voimasta, josta olemme keskustelleet?’”2
Kutsu Pyhää Henkeä todistamaan
Opettaja, joka auttaa sielujen pelastamisessa, ymmärtää, että sen, mitä me sanomme ja teemme opettajina, on tarkoitus kutsua Pyhän Hengen vaikutus muiden elämään. Pyhä Henki on opettaja. Yksi Pyhän Hengen tehtävä on todistaa totuudesta, etenkin Isästä ja Pojasta. Kun siis opetuksemme koskee Heitä ja Heidän evankeliumiaan, me kutsumme Pyhän Hengen todistamaan luokan jäsenille. Hänen voimansa vahvistaa luokan jäsenten todistusta ja muuttaa heidän sydäntään siinä määrin kuin he sallivat. Hänen todistuksensa on voimallisempi kuin näkeminen.3
Kutsu oppilaita oppimaan ja toimimaan itse
Olin äskettäin pyhäkoululuokassa, jossa opettaja aloitti pyytämällä luokan jäseniä kertomaan, mikä heidän lukemassaan sen viikon pyhien kirjoitusten lukutehtävässä oli ollut heille erityisen merkityksellistä ja kuinka he olivat soveltaneet sitä elämäänsä. Tämä johti vaikuttavaan keskusteluun oivalluksista ja havainnoista, joita he olivat löytäneet itse. Opettajan oli hyvin luontevaa lisätä tähän keskusteluun opillisia kohtia, joita hän oli valmistautunut opettamaan. Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki se, kuinka hän keskittyi kannustamaan luokkansa jäseniä kokemaan Jumalan sanan voiman omakohtaisesti.
Tavoitteemme opettajina ei ole vain saada hyvä kokemus luokassa tai täyttää opetusaika tai pitää hyvä oppiaihe. Todellinen tavoite on kulkea muiden kanssa heidän matkallaan takaisin taivaallisen Isämme ja Jeesuksen Kristuksen luokse. Tavoitteemme on tulla opettajiksi, jotka auttavat sielujen pelastamisessa.