Paasto profeetan hyväksi
Kirjoittaja asuu Havaijissa Yhdysvalloissa.
Silioti rakasti presidentti Kimballia. Hän halusi, että presidentti tulisi terveeksi.
”Ravitse sielumme, täytä sydämemme ja siunaa paastomme, Sua rukoilemme” (Hymns, 138).
Silioti käveli koulusta kotiin keltaisia papaijoja ja kypsänpunaisia mangoja kasvavien puiden ohi. Kun hän näki hedelmät, hän muisti, kuinka nälkäinen hän oli. Hän muisti myös, että tänään oli erityinen päivä. Tänään jokainen hänen vaarnassaan Tongassa paastosi profeetan, presidentti Spencer W. Kimballin hyväksi. Profeetta oli sairas ja tarvitsi leikkauksen. Tänä iltana jokainen vaarnassa kokoontuisi yhdessä rukoilemaan ja päättämään paastonsa.
Kun Silioti ehti kotiin, hän haistoi maauunissa, ’umussa, paistuvan ruoan. Hänen vatsassaan kurni. Silioti oli iloinen siitä, että hän oli riittävän vanha paastoamaan, mutta paastoaminen koulupäivänä oli paljon vaikeampaa kuin paastoaminen sunnuntaina.
Silioti yritti unohtaa, kuinka nälkäinen hän oli. Hän etsi polttopuita ja siivosi pois lehdet, jotka olivat pudonneet pihaa varjostavista korkeista leipäpuista.
”Taivaallinen Isä ymmärtää, jos juon pikkuisen siemauksen vettä”, Silioti ajatteli pestessään kätensä kotiaskareiden jälkeen. Sitten hän ajatteli sitä, kuinka paljon hän rakasti presidentti Kimballia. Hän halusi, että presidentti tulisi taas terveeksi. Hän päätti odottaa.
Silioti istuutui kuistille ja laski päänsä äitinsä syliin. Hän oli hyvin väsynyt.
”Voit lopettaa paastosi, jos sinun on pakko”, äiti sanoi.
”Mutta minä haluan paastota”, Silioti sanoi. ”Minä pystyn siihen.”
Kun isä tuli töistä kotiin, kaikki perheessä auttoivat ’umun kaivamisessa esiin. He ottivat uunista kookosmaidossa paistuneen lehtiin kiedotun possunlihan, kalan ja leipäpuun hedelmät. Sitten he kietoivat ruoat kankaaseen ja kantoivat ne mukanaan tielle jääden odottamaan linja-autoa.
He tapasivat matkalla muita perheitä, joilla kaikilla oli omat ruoat mukanaan. He kaikki hymyilivät ja juttelivat noustessaan yhdessä linja-autoon. Silioti löysi vähän tilaa äidin vierestä. Hän haisteli hyvien ruokien tuoksua linja-auton töyssähdellessä eteenpäin.
Oli pimeää, kun linja-auto tuli kirkon kohdalle. Kirkossa Silioti polvistui vanhempiensa, veljiensä ja siskojensa sekä satojen muiden Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten kanssa.
Rukouksen aikana Silioti rukoili sydämessään: ”Autathan presidentti Kimballia tulemaan taas terveeksi.” Hän tiesi, että jokainen ihminen huoneessa rukoili samaa asiaa. Rauhallinen tunne hänen sisällään kertoi hänelle, että presidentti Kimball tulisi kuntoon.
Kun hän avasi silmänsä, hän näki kyyneliä lähellään olevien ihmisten kasvoilla. Kaikki nämä ihmiset olivat paastonneet, ja hän oli paastonnut heidän kanssaan. Se oli ollut vaikeaa, mutta hän oli tehnyt sen!