Todellinen ihme
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Herran käden vaikutus oli ilmeinen paitsi Paolan toipumisessa myös hänen isänsä kääntymyksessä evankeliumiin.
Kuvitus D. Keith Larson
Se, mitä Paola Yáñezille tapahtui, oli hänen lääkäriensä mukaan lääketieteellinen ihme. Tämän Quitossa Ecuadorissa asuvan teini-ikäisen tila koheni yhtäkkiä, hänen isänsä pystyi antamaan hänelle toisen munuaisistaan, siirtoleikkaus onnistui, ja hän sai uuden mahdollisuuden elämässä.
Mutta tytön isä Marco Yáñez sanoo, että se, mitä hänelle tapahtui, oli yhtä hämmästyttävää. Hän löysi evankeliumin, ja muutos, jonka se sai aikaan hänen elämässään, antoi hänellekin uuden mahdollisuuden.
Lapsena sairastettu munuaistulehdus oli vahingoittanut Paolan munuaisia, mutta lääkkeet olivat auttaneet häntä pysymään hengissä. Kun hän oli 15-vuotias, hänen tilansa kuitenkin huononi. Toinen munuaisista petti ja toinenkin oli nopeasti heikkenemässä. Dialyysihoidoista huolimatta Paola teki hidasta kuolemaa. Hän sai juoda vain kupillisen vettä päivässä, ja hänen toimintansa oli hyvin rajoitettua, koska tauti oli vaikuttanut hänen keuhkoihinsa, haimaansa ja sydämeensä.
Oli mahdotonta viedä häntä Yhdysvaltoihin tai Kuubaan saamaan siirre – hänelle täytyisi löytää lahjoittaja Ecuadorista. Testit osoittivat, ettei hänen isänsä voinut olla lahjoittaja. Äiti voisi, mutta sitten lääkärit saivat selville, että dialyysi oli nostanut Paolan vasta-ainepitoisuudet niin korkeiksi, että hän hylkisi siirrettä. Paola rukoili, että jollakin tavoin hän jäisi henkiin.
Niihin aikoihin, kesäkuussa 1988, myöhempien aikojen pyhien lähetyssaarnaajat koputtivat Yáñezin perheen oveen. Paolan äiti Carmen muistelee, että hän kutsui heidät sisään, jotta hän voisi nälviä heitä. Kun he kertoivat hänelle, että heillä oli sanoma, joka voisi auttaa häntä, hän tiuskaisi: ”Kuinka te voitte auttaa minua, kun tyttäreni on kuolemaisillaan? Minä en usko, että Jumalaa on olemassa!”
Vaikka Carmen oli alkuun vastahakoinen, lähetyssaarnaajat jatkoivat käyntejään perheen luona. Ensin Marcosta tuntui, että hänen ajatuksensa pyörivät yksinkertaisesti niin täysin hänen tyttärensä hoidossa, ettei hän voinut kiinnittää huomiota lähetyssaarnaajiin. Mutta viimein hän kuunteli – uteliaisuudesta. Hän huomasi, että lähetyssaarnaajilla oli vastauksia hänen kysymyksiinsä elämän tarkoituksesta.
Marco ei uskonut Jumalan olevan persoona. Hänelle Jumala oli yleismaailmallinen energian lähde tai suuri, etäinen olento, joka ei ollut tekemisissä ihmisten kanssa. Mutta kun hänen tyttärensä tila oli kriittisimmillään, hän rukoili pyytäen Jumalaa joko parantamaan hänen kärsivän tyttärensä tai ottamaan tämän luokseen. Hän rukoili: ”Jos olet olemassa, näytä se minulle. Anna minulle tyttäreni elämä.”
Rukouksensa jälkeen Marco tunsi vahvasti, että Paolan terveydentila muuttuisi. Hän pyysi lääkäreitä testaamaan hänet ja hänen tyttärensä uudelleen. He kertoivat hänelle, että testaaminen olisi ajanhukkaa mutta suostuivat tekemään sen.
He huomasivat, että Marco itse asiassa oli sopiva lahjoittaja – ja että Paolan terveydentila oli kohentunut riittävästi, jotta hän voisi saada siirteen!
Päivää ennen leikkausta Marco ja Paola saivat lähetyssaarnaajilta pappeuden siunaukset.
Sekä Marco että Paola odottivat joutuvansa toipumaan sairaalassa jonkin aikaa leikkaustensa jälkeen. Mutta Marco pääsi sairaalasta viisi päivää myöhemmin, ja Paola, joka luuli joutuvansa jäämään sairaalaan pariksi kuukaudeksi, pääsi pois jo 13 päivää myöhemmin. Marco katsoi, että heidän nopea toipumisensa oli heidän saamiensa pappeuden siunausten ansiota, ja hän tiesi, että hänen oli otettava lähetyssaarnaajien sanoma vakavasti.
Marco ja Carmen Yáñez kastettiin 11. syyskuuta 1988. Paola, joka oli kuullut lähetystyöoppiaiheet ennen leikkaustaan, ja hänen pikkusiskonsa Patricia kastettiin 3. marraskuuta. Siinä vaiheessa heidän isänsä oli saanut Aaronin pappeuden ja saattoi kastaa heidät.
Veli Yáñez uskoo, että Herra vastasi hänen rukoukseensa ja salli hänen olla Paolan lahjoittaja muuttaakseen hänen sydämensä. ”Jos vaimoni olisi leikattu minun sijastani, uskon, että olisin jatkanut elämääni samalla tavoin kuin ennen”, hän sanoo. Se oli elämää, josta hän ei ollut ylpeä – ryypiskelyä, tupakoimista ja uhkapelien pelaamista. Hän kertoo päässeensä eroon riippuvuuksistaan rukouksiinsa saamiensa vastausten ansiosta. Mutta se oli hyvin vaikeaa, ja hän myöntää, että vain Jumala pystyi auttamaan häntä muuttumaan.
Veli Yáñez sanoo, että hänellä on nyt luja todistus viisauden sanasta ja kymmenysten laista. Kun lähetyssaarnaajat opettivat häntä, hän piti liikeyrityksensä avoinna seitsemänä päivänä viikossa kustantaakseen Paolan hoidon, joka maksoi tuhat Yhdysvaltain dollaria kuukaudessa. Kymmenysten lakia ”minun oli hyvin vaikea hyväksyä”, hän sanoo, mutta hän päätti pyhittää lepopäivän ja panna kohdan Mal. 3:10 lupauksen koetteelle maksamalla kymmenykset. Kun hän piti myymälänsä suljettuna sunnuntaisin, niin hänen mukaansa ”ne, jotka kävivät aiemmin ostoksilla sunnuntaisin, kävivätkin lauantaisin – ja he ostivat enemmän”. Nykyään hän menestyy taloudellisesti paljon paremmin kuin silloin kun hänen liikeyrityksensä oli avoinna seitsemänä päivänä viikossa.
Katsoessaan taaksepäin Marco Yáñez yllättyy muutoksista itsessään. Hän myöntää, että hänen pyyntönsä tyttärensä hengen pelastamiseksi ovat tuoneet koko perheelle sellaista hengellisyyttä, jota hän ei koskaan unelmoinut mahdolliseksi.