Nuorille
Kun ystäväni kuoli
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Ollessani ensimmäistä vuotta lukiossa ystäväni aivoissa puhkesi valtimon pullistuma ja hän kuoli seuraavana päivänä. Vaikka olen kirkon jäsen, minulla oli silti vaikeaa. Minulle oli opetettu koko ikäni, että voisin kääntyä taivaallisen Isän ja Vapahtajan puoleen missä tahansa asiassa, mutta minun ei ollut tarvinnut kokea mitään sellaista aikaisemmin.
Itkin tuntikausia yrittäen löytää jotakin – mitä tahansa – mikä toisi minulle rauhaa. Ystäväni kuoleman jälkeisenä yönä otin käteeni kirkon laulukirjan. Kun selailin kirjan sivuja, eteeni tuli laulu ”Mun luoksein jää, jo ilta on” (MAP-lauluja, 100). Kolmas säkeistö pisti silmääni:
Mun luoksein jää, jo ilta on,
Ja tunnen ikävää,
Jos en sun ääntäs kuulla voi,
En valkeuttas nää.
En yksin yötä maailman
mä jaksa karkoittaa.
Oi Jeesus, viivy luonani,
Jo ilta kohta saa.
Tämä säkeistö täytti minut valtavalla rauhalla. Tiesin silloin, että Vapahtaja paitsi voisi pysyä luonani sinä yönä myös tiesi täsmälleen, miltä minusta tuntui. Tiedän, että rakkaus, jota tunsin tuon laulun myötä, on auttanut minua selviytymään niin siitä yöstä kuin monista muistakin kestämistäni koettelemuksista.