Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Enkelit toivat kotiini valoa
Eräänä sunnuntaiaamuna minulta kysyttiin, haluaisinko kotiopettajien käyvän luonani. Olin juuri hiljattain eronnut, ja minulla oli vaikeuksia kohdata uutta elämääni yksinhuoltajana kahden pienen lapsen kanssa. Sanoin, että arvostaisin käyntiä. Olin tuolloin katkera tilanteestani ja tunsin olevani yksin kamppailuissani.
Seuraavalla viikolla kaksi hyvää veljeä tulivat kotiini. Käyntinsä aikana he esittivät tavanomaiset kysymykset ja kertoivat lyhyen evankeliumiaiheisen sanoman perheelleni.
Sitten nämä hyvät veljet kysyivät: ”Sisar Nereida, mitä voimme tehdä auttaaksemme sinua?”
Sen enempää ajattelematta kerroin heille, että yläkerran portaikon lamput olivat palaneet. Minulla oli varalamppuja, mutta en ylettynyt riittävän korkealle vaihtaakseni ne ja minua huolestutti tikkaiden käyttäminen portaikossa. Kerroin heille myös, etteivät takapihan valot toimineet.
He nousivat heti. Toinen meni autolleen ja palasi mukanaan työ-kalupakki. Hän oli lähes kaksimetrinen, joten hän kiipesi portaisiin ja vaihtoi lamput ongelmitta. Sillä välin hänen toverinsa meni takapihalle ja huomasi, että johdon liitäntä oli viallinen. Hän osasi korjata sen tuossa tuokiossa.
Kuinka kiitollinen olenkaan ollut kotiopettajilleni vuosien varrella heidän yksinkertaisesta ystävällisyyden, rakkauden ja omistautumisen osoituksestaan ja heidän suurenmoisesta opetuksestaan minulle. Kotiopettajani olivat todellisia enkeleitä, jotka toivat kotiimme paitsi valoa myös rauhan, toivon ja turvan evankeliumista, joka tuo valoa mihin tahansa pimeyteen.