Nähkäämme Jumalan kasvot vihollisissamme

Chad Ford

kulttuurienvälisen rauhanrakentamisen professori, Brigham Youngin yliopisto – Havaiji

Nämä Ensimmäisen Mooseksen kirjan opetukset ristiriitojen voittamisesta voivat toimia mallina omalle elämällemme.

Kuvitus David Green

Ristiriitojen sovittelijana olen saanut paljon viisautta ristiriitatilanteiden muuttamisesta ja halusta sovintoon tutkiessani Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä ja opetuksia Uudessa testamentissa. Uusi testamentti ei kuitenkaan ole ainoa pyhä kirja, joka on ohjannut minua urani aikana. Vanhassa testamentissa on yllättävän syvällisiä oivalluksia, jotka voivat auttaa meitä, kun jumiudumme tuhoisaan ristiriitaan.

Mikä on tuhoisa ristiriita? Se on tilanne, jossa kyvyttömyytemme ratkaista ongelmia yhteistyössä muiden kanssa johtaa siihen, että vahingoitamme muita tai itseämme.

Tuhoisan ristiriidan myötä syntyy pelko kivusta, joka aiheutuu sekä ristiriidan odotuksesta että ristiriidan seurauksena, pelko siitä, ettei meitä rakasteta tai ettei meitä nähdä niin kuin haluaisimme tulla nähdyiksi, ja pelko siitä, ettemme löydä ratkaisuja meitä vaivaaviin ongelmiin. Kun annamme tuon pelon ottaa vallan, emme enää tunne olevamme kykeneviä ratkaisemaan kohtaamiamme ongelmia ja koemme usein epätoivon, häpeän tai avuttomuuden tunteita.

Tällainen ristiriita tuntuu useimmista ihmisistä vaaralliselta, minkä vuoksi päädymme käyttämään hyödyttömiä konfliktityylejä, kuten välttelyä, mukautumista tai kilpailua, jotta saisimme ristiriidan katoamaan. Valitettavasti mikään näistä ratkaisuista ei todellisuudessa toimi tuhoisassa ristiriidassa.

Kyllä, meidän tulee välttää kiistelyä (ks. 3. Nefi 11:29). Meidän ei kuitenkaan pitäisi koskaan välttää niitä ihmisiä, joiden kanssa olemme ristiriidassa, ei luovuttaa heidän suhteensa eikä hyökätä heidän kimppuunsa. Sen sijaan meidän pitää oppia, kuinka rakastaa ihmisiä, joiden kanssa olemme ristiriidassa. Siihen vaaditaan rakkauden, Kristuksen puhtaan rakkauden, osoittamista vihollisiamme kohtaan (ks. Moroni 7:47).

Jeesus opetti, että niiden rakastaminen, jotka rakastavat meitä, on helppoa. Hän sanoi myös: ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat” (3. Nefi 12:44). Vapahtaja pyytää meitä rakastamaan, kuten Hän rakastaa, ja tulemaan täydellisiksi, kuten Hän on (ks. Joh. 13:34; 3. Nefi 12:48). Tämä voi tarkoittaa sitä, että on halukas rakastamaan toisia silloinkin, kun sellainen rakkaus tuntuu riskialttiilta. Saatamme epäröidä, koska vältämme luonnostaan vaaraa. Mutta jos päätämme rakastaa niitä, jotka voivat satuttaa meitä, me voimme päästä pelon yli ja täyttyä rakkaudella.

Tämäntyyppinen rakkaus vaatii pelottomuutta ristiriitatilanteessa. Se kutsuu meitä ilmaisemaan itseämme niille, joiden kanssa olemme ristiriidassa, tavalla, joka ”on kärsivällinen [ja] lempeä – –, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, – – vaan – – kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. – – Rakkaus ei koskaan katoa.” (1. Kor. 13:4–5, 7–8.) Aito rakkaus on tällaisen rakkauden osoittamista ilman takeita siitä, että ristiriidan toinen osapuoli tekee samoin.

Rakkaus sallii meidän nähdä veljemme ja sisaremme, joiden kanssa olemme ristiriidassa, niin selvästi, että heidän tarpeensa ja toiveensa ovat meille yhtä tärkeitä kuin omamme, riippumatta siitä, miten he meidät näkevät. Teemme kaikkemme löytääksemme ratkaisuja, jotka vastaavat sekä heidän että meidän tarpeisiimme.

Kaksi kertomusta Vanhasta testamentista ovat hyviä esimerkkejä tästä rakkaudesta.

Esau ja Jaakob

Esau ja Jaakob syleilevät, Robert T. Barrett

Luvussa 1. Moos. 25 näemme perheriidan kahden veljeksen, Iisakin poikien Esaun ja Jaakobin, välillä. Esau myi perintöosansa Jaakobille keittolautasellisesta (ks. 1. Moos. 25:30–31). Myöhemmin Jaakob esitti äitinsä neuvon mukaisesti Esauta saadakseen Iisakin viimeisen siunauksen (ks. 1. Moos. 27:6–29).

Esau vihasi Jaakobia ja vannoi surmaavansa veljensä. Jaakob pakeni asumaan enonsa Labanin luo. (Ks. 1. Moos. 27:41–45.) Lopulta Jaakob joutui vaikeuksiin enonsa kanssa ja hänen oli palattava kotiin (ks. 1. Moos. 31). Jaakob tiesi, että se tarkoitti Esaun kohtaamista, ja Esaulla oli suurempi sotajoukko. Hän pelkäsi henkensä ja perheensä hengen puolesta (ks. 1. Moos. 32:7–8).

Sinä päivänä, jona heidän oli määrä tavata, Jaakob lähetti valtavan määrän vuohia, kameleita, lehmiä, lampaita ja aaseja rauhantarjoukseksi. Sitten hän kumartui seitsemän kertaa lähestyessään veljeään. Esau reagoi tavalla, jota Jaakob ei osannut odottaa. Esau itki, syleili veljeään ja sanoi hänelle, ettei rauhantarjousta tarvittu.

Jaakob liikuttui Esaun rakkaudesta ja vastasi:

”Ei suinkaan! Jos nyt todella pidät minua veljenäsi, niin ota vastaan tämä lahja, sillä minä olen tullut sinun eteesi niin kuin käydään Jumalan eteen, ja sinä olet ollut minulle armollinen.

Ota siis tämä lahja, jonka olen tuonut sinulle, sillä Jumala on ollut minulle hyvä ja minulla on nyt kaikkea. Ja Jaakob taivutteli Esauta ja sai hänet ottamaan lahjan.” (1. Moos. 33:10–11.)

Kolme osatekijää, joita tarvitaan rauhassa elämiseen

Jaakob ilmentää tässä rakkauden mallia, jonka olen havainnut olevan tehokkain tapa herättää sovinnonhalua niissä, joita olemme loukanneet tai jotka ovat loukanneet meitä.

Kohdassa Ps. 85:11 kuvataan sovinnon edellytyksiä: ”Laupeus ja [totuus] kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.” Jaakobin ja Esaun rauhanteko täyttää Psalmien kirjassa mainitut ehdot.

Jaakobilta ja Esaulta vaati rohkeutta tunnustaa totuus siitä, että he eivät olleet vihollisia – he olivat veljeksiä. Vaati laupeutta antaa toisilleen anteeksi. Vaati oikeudenmukaisuutta – sellaista oikeudenmukaisuutta, joka oikaisee sen, mitä me tai muut olemme tehneet väärin – jotta Jaakob saattoi tarjota Esaulle osan siitä, millä häntä oli siunattu. Kun kaikki nämä kolme osatekijää olivat läsnä, he saattoivat elää rauhassa.

Me voimme noudattaa samaa mallia omassa elämässämme.

Kun olemme jumissa tuhoisassa ristiriidassa, pelkomme ristiriitaa ja pelkomme muita kohtaan voivat halvaannuttaa meidät tai saada meidät toimimaan tavalla, joka pahentaa asioita eikä paranna niitä. Järkeilemme usein, ettei mikään, mitä voimme tehdä tuhoisan kierteen pysäyttämiseksi, toimi. Alamme suhtautua kyynisesti ajatukseen, että muut voivat muuttua.

Jaakobin esimerkki tarjoaa kuitenkin meille myös keinon raivata tiemme sellaisen ristiriidan läpi. Jaakob kohtasi pelkonsa veljeään kohtaan ja pelkonsa ristiriidasta tämän kanssa. Hän oli sillä hetkellä enemmän huolissaan ”meidän suojelusta” kuin ”itsensä suojelusta”, joten hän kääntyi veljeään kohti tarjoten tälle sekä totuutta että oikeutta kaikista vääryyksistä, joihin hän oli syyllistynyt. Esaun sydän, jossa oli aikoinaan ollut halu tappaa Jaakob, pehmeni, ja sen sijaan siihen virtasi laupeutta ja rauhaa. Jaakob löysi tavan rakastaa vihollistaan ja näin tehdessään näki Jumalan katsovan häntä takaisin.

Huolimatta siitä ahdistuksesta, jota saatamme tuntea lähestyessämme ristiriitaa tällä tavoin, se on tehokkain keino ristiriitatilanteen muuttamiseksi. Kristuksen kaltainen rakkaus antaa meille tilaa nähdä aidosti ne ihmiset, joiden kanssa meillä on ongelmia, tavalla, joka muuttaa pohjimmiltaan sekä meitä että heitä.

Joosef ja hänen veljensä

Egyptin Joosef, Michael T. Malm

Sukupolvi Jaakobin jälkeen näemme toisen voimakkaan esimerkin rakkaudesta Jaakobin pojassa Joosefissa.

Joosefin kateelliset veljet myivät hänet orjaksi Egyptiin hänen nuoruudessaan. Joosefin veljet kokivat, että heidän isällään oli suosikkeja ja että Joosef oli saanut heitä enemmän suosiota. Joosef kärsi suuresti veljiensä pahansuopuudesta häntä kohtaan. Hän joutui eroon perheestään vuosiksi, päätyi palvelijaksi ja joutui joksikin aikaa vankilaan. Lopulta Herra auttoi häntä voittamaan vastoinkäymiset, ja hänestä tuli mahtava hallitsija Egyptissä. (Ks. 1. Moos. 37–45.)

Myös hänen veljensä kärsivät, ja nälänhädän aikana he tulivat Egyptiin nälkiintyneinä ja lyötyinä. Kun he kohtasivat Joosefin, he eivät tunnistaneet häntä ja pyysivät apua.

Joosefilla oli täysi oikeus heittää veljensä vankilaan saadakseen oikeutta heidän teoistaan. Sen he ansaitsivat. Sen sijaan hän päätti osoittaa armoa – antaa heille anteeksi, rakastaa heitä.

”Tulkaa tänne minun luokseni”, hän sanoi heille. ”He astuivat lähemmäksi, ja hän sanoi: ’Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin.

Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä.’” (1. Moos. 45:4–5.)

Joosef ei ainoastaan antanut veljilleen anteeksi vaan näki myös rakentavan tarkoituksen heidän välisessään ristiriidassa. Hän ymmärsi, että Jumalan käden vaikutus oli kaikessa ja että huolimatta heidän kaikkien kestämistä kärsimyksistä ”Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat” (1. Moos. 45:7).

Jälleen samanlainen malli voi toteutua meidän elämässämme, kun tunnustamme, että ristiriidan aiheuttama tuska voi itse asiassa johtaa meitä tuloksiin, jotka vahvistavat perheitämme ja asuinyhteisöjämme, jos teemme yhteistyötä ratkaisujen löytämiseksi.

Me kaikki koemme ristiriitatilanteita. Se sattuu. Toisinaan valtavasti. Hämmästelen aina sitä tuskaa, jota muut tuntevat joutuessaan ristiriitatilanteeseen, erityisesti rakkaidensa kanssa. Tuon tuskan ja pelon ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kertomuksen loppua.

Voimme päättää nähdä ristiriidan ja ihmiset, joiden kanssa olemme ristiriidassa, eri tavalla, paljolti siten kuin Joosef näki. Me voimme tehdä valinnan päästää irti vihasta, kaunasta ja syytöksistä ja syleillä vihollisiamme.

Me voimme valita pelon sijaan rakkauden ja havaita – kuten Jaakob, Esau, Joosef ja hänen veljensä tekivät – että vihollisemme ovat meidän veljiämme ja sisariamme. Pyrkimällä sovintoon heidän kanssaan mekin voimme nähdä Jumalan kasvot.