Julkaistaan vain sähköisenä
Adoptio ja sukututkimus – ikuisia siteitä, iankaikkisia yhteyksiä
Mistä voimme tietää, pitäisikö meidän tehdä sukututkimustyötä biologisten tai adoptiosukulinjojen parissa?
Olemme siunattuja saadessamme osallistua temppelitoimituksiin, jotka sinetöivät meidät yhteen perheinä ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi. Kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Korotus on perheasia. Perheet voivat saada korotuksen vain Jeesuksen Kristuksen evankeliumin pelastavien toimitusten avulla. Perimmäisenä tavoitteena, johon pyrimme, on se, että meistä tulee onnellisia perheenä – olemme saaneet endaumentin, meidät on sinetöity ja olemme valmiita iankaikkiseen elämään Jumalan luona.”1 Tämä mahdollisuus ulottuu sekä liitossa syntyneisiin että niihin, jotka on adoptoitu ja sinetöity perheeseensä pyhillä temppelitoimituksilla.
”Rakastavia, iankaikkisia perheitä voidaan luoda adoption kautta. Tulivatpa lapset perheeseen adoptoimalla tai syntymällä siihen, he ovat yhtä kallisarvoinen siunaus. Lapset, jotka sinetöidään temppelissä adoptiovanhempiinsa, voivat saada iankaikkiseen perheeseensä kuulumisen jokaisen siunauksen.”2
Kun adoptiolapsi aloittaa sukututkimustyön, on kaksi mahdollista sukutaulua, joita hän voi seurata, tutkia ja harkita temppelityötä varten.
Vastausta siihen, seurataanko sinetöityä linjaa (miksi voitaisiin kutsua henkilön adoptioperhettä) vai biologista sukulinjaa – vai kumpaakin – tulee etsiä perheneuvostojen ja ilmoituksen avulla. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta, ja jokaisen henkilön, jonka on tehtävä tämä valinta, tulee lähestyä sitä rukoillen.
Vanhin Richard G. Scott (1928–2015) kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Kaikki työ, jota teette temppelissä, on hyvin käytettyä aikaa, mutta toimitusten saaminen toimiessanne sijaisena jonkun oman esivanhempanne puolesta tekee temppelissä vietetystä ajasta pyhemmän, ja saatte vieläkin suurempia siunauksia. Ensimmäinen presidenttikunta on julistanut: ’Ensisijaisena velvollisuutenamme on etsiä tietoja omista esivanhemmistamme’ [Ensimmäisen presidenttikunnan kirje, 29. helmikuuta 2012].”3
On tavallista, että adoptoiduilla on ristiriitaisia tuntemuksia siitä, mitä tämä tarkoittaa heidän esivanhempiensa kohdalla. Mary (nimi on muutettu) sanoi: ”Sukututkimus on minulle hyvin hämmentävää. Minulle on kerrottu, että minun ’esivanhempani’ ovat niitä, joihin minut on sinetöity, ja toisinaan tunnen ylpeyttä siitä perinnöstä, mutta tunnen itseni aina hieman huijariksi, koska he eivät ole verisukulaisiani. Biologinen perheeni on tehnyt laajasti sukututkimustyötä ja näyttänyt minulle päiväkirjoja ja kuvia. Oli epätodellista ja jännittävää todella nähdä, mistä jotkin fyysiset piirteeni ovat peräisin… ja tuntea jonkinlaista yhteyttä, kun luen geneettisten esivanhempieni sanoja. Mutta minusta tuntuu melkein siltä kuin lainaisin tuon yhteyden tunteen, koska menen sen temppelitoimituksen ulkopuolelle.”
Susan (nimi on muutettu), kuten monet adoptiolapset, oli hyvin utelias biologisten vanhempiensa suhteen. Hänet sinetöitiin lapsena adoptioperheeseensä, ja hän tunsi voiman ja vahvistuksen siitä, että he olivat hänen joukkonsa – niitä, joiden kanssa hänen oli tarkoitus olla ikuisesti. Hän tunsi itsensä siunatuksi, kun hän teki sukututkimus- ja temppelityötä tämän perheen hyväksi. Se ei kuitenkaan poistanut hänen uteliaisuuttaan tai haluaan tarjota pelastavat toimitukset syntymälinjassaan oleville ihmisille. Hän oli huolissaan siitä, että hän oli jotenkin epälojaali adoptioperhettään kohtaan tuntiessaan tällaista halua. Mutta käytyään rakastavan keskustelun vanhempiensa kanssa hän sai varmuuden siitä, etteivät rakkauden ja lojaalisuuden tunteet vähenisi, vaikka hän jatkaisi pyhää työtä syntymälinjansa hyväksi.
Neuvonpidon ja ilmoituksen asia
Perheiden dynamiikka vaihtelee suuresti, ja se, mikä toimii yhden henkilön kohdalla, ei ehkä tunnu mukavalta toisesta. Jos adoptiovanhempasi tuntevat olonsa epämukavaksi selvittäessäsi biologista sukutauluasi, ehkä on parasta pitää taukoa tuosta työtä ja keskittyä muihin esivanhempiin. Biologiselle sukulinjallesi saattaa tulla aika myöhemmin, sillä jokaisella maan päälle syntyneellä ihmisellä on jossakin vaiheessa mahdollisuus saada temppelitoimitukset. Mutta tiedä, että seuraavan elämän perhekokoonpanot, jotka rajallisen näkökykymme vuoksi tuntuvat meistä nyt kovin hämmentäviltä, tulevat olemaan selkeitä jonakin päivänä.
Presidentti Dallin H. Oaks, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, esitti tämän kertomuksen, jonka eräs ystävä oli kertonut hänelle:
”Rakkaan vaimonsa ja lastensa äidin kuoleman jälkeen eräs isä meni uudelleen naimisiin. Jotkut aikuiset lapset vastustivat voimakkaasti uutta avioliittoa ja pyysivät neuvoa eräältä lähisukulaiselta, joka oli arvostettu kirkon johtohenkilö. Kuultuaan heidän vastustelujensa syyt, jotka keskittyivät olosuhteisiin ja ihmissuhteisiin henkimaailmassa tai viimeistä tuomiota seuraavissa kirkkauden valtakunnissa, tämä johtaja sanoi: ’Te olette huolissanne vääristä asioista. Teidän pitäisi olla huolissanne siitä, pääsettekö te niihin paikkoihin. Keskittykää siihen. Jos pääsette sinne, se kaikki on oleva ihmeellisempää kuin osaatte kuvitella!’
Miten lohdullinen opetus! Turvatkaa Herraan!”4
Vaihtoehtoja FamilySearchissa
Sillä välin tietyt FamilySearchin ominaisuudet jättävät sinulle vaihtoehdot auki. Sukutaulussasi on helppoa seurata halutessasi sekä sinetöityä linjaa että biologista linjaa. Family Treessä osoitteessa familysearch.org voit valita omissa tiedoissasi vaihtoehdon ”Lisää vanhempi”. Tämä luo rivin erilliselle parille vanhempia, joita voit tutkia ja täyttää niin kauas taaksepäin kuin haluat. Voit valita, minkä parin vanhemmista haluat ennemmin näkyville, mutta voit helposti vaihtaa edestakaisin heidän välillään. Voit myös ilmoittaa halutessasi omissa tiedoissasi, onko vanhemman suhde biologinen vai adoptioon perustuva.
Kirkon menettelytapa edellyttää, että lähetät vain sukulaistesi nimiä, joten näin ollen voit lähettää temppeliin biologisten, adoptio- ja sijaisperheiden sukulinjojen jäsenten nimiä.
Adoptio Israelin huoneessa
Adoptiokäsitys ja -käytäntö koskee lähes jokaista henkilöä, joka on koskaan syntynyt. Mark A. Peterson, entinen Brigham Young yliopiston professori, on opettanut:
”Adoptio ei rajoitu niihin erityisiin tapauksiin, joita nimitämme ’adoptoiduiksi’. Se soveltuu meihin kaikkiin. Apostoli Paavali – – puhui adoptiosta prosessina, jolla meistä tulee liiton jäseniä, osa Abrahamin perhettä. – – Paavalille nimitystä adoptio käytettiin osoittamaan, että niistä, jotka uskovat Jeesukseen, tulee osa hyvin erityistä perhettä. Tämä pätee meihin kaikkiin, jotka nykyään kastetaan kirkkoon. Meistä tulee veljiä ja sisaria.
Se on kenties selkeintä Kirjeessä galatalaisille:
’Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.
Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.
Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.’ [Gal. 3:27–29.] – –
Se, että meistä tulee osa Israelin huonetta, ilmaistaan meille täsmällisesti, kun saamme patriarkallisen siunauksemme. Siinä meille kerrotaan, mikä sukulinja on meidän. Tämäkin on monissa tapauksissa ilmentymä perheen luomisesta adoptioprosessin kautta. Joskus yhdessä perheessä on muutamia perheenjäseniä, jotka kuuluvat Efraimin sukuun, kun taas toinen saattaa olla Juudan tai Danin tai Manassen sukua. Jäsenyys kussakin näistä sukulinjoista kuuluu usein siihen adoptioprosessiin, josta Paavali puhui. Kun valitsemme kuuliaisuuden ja parannuksen sekä pääsemme osalliseksi liiton siunauksesta, meidät toivotetaan tervetulleiksi uskon huonekuntaan, kirkkoon. Me emme ole enää vieraita ja muukalaisia vaan samaan kansaan kuuluvia, veljiä ja sisaria yhdessä pyhien kanssa.”5
Suuri onnensuunnitelma
Taivaallisen Isän suuri suunnitelma on onnensuunnitelma. Hän tietää, että se, että meidät sinetöidään iankaikkisiin perhesuhteisiin, voi tuoda meille iloa perhesiteiden läheisten yhteyksien ja rakastavien tunteiden muodossa. Rukouksen avulla voit löytää polun, jota oman henkilökohtaisen matkasi tulee kulkea biologisia ja adoptioperhelinjoja koskevissa asioissa, kun osallistut temppeli- ja sukututkimustyöhön koko elämäsi ajan.