Julkaistaan vain sähköisenä
Kaksi totuutta, jotka auttavat meitä selviytymään koettelemuksista uskoen ja optimistisina
Brigham Youngin yliopiston naisten konferenssissa 29. huhtikuuta 2021 pidetystä puheesta. Koko puhe on sivustolla churchofjesuschrist.org/study/adults/women/byu-womens-conference.
Nämä kaksi totuutta – että koettelemukset ovat osa Jumalan suunnitelmaa ja että Jumala lähetti Poikansa auttamaan meitä – ovat niin perustavanlaatuisia uskonkäsityksillemme, että voi olla helppoa väheksyä niiden voimaa.
En tiedä kaikkia niitä kuormia ja koettelemuksia, joita saatatte kohdata, mutta tiedän, että te kohtaatte ne! Ne ovat olennainen osa tätä kuolevaisuuden kokemusta.
Jotkut koettelemuksistamme ovat lähipiirissämme olevien ihmisten tiedossa. Toiset ovat vain Herran tiedossa. Rukoilen, että Hän täyttää sielunne rauhalla palvellen teitä niin kuin vain Hän voi, kun käymme läpi kaksi perusperiaatetta. Mitä syvemmin ymmärrämme nämä kaksi perustotuutta ja uskomme niihin, sitä menestyksekkäämmin pystymme selviytymään elämän koettelemuksissa.
Periaate 1: Taivaallisen Isän suunnitelmaan tätä kuolevaista elämää varten sisältyy koettelemuksia, haasteita, sairautta ja vastustusta. Ne ovat osa suunnitelmaa meidän yksilölliseksi hengelliseksi kasvuksemme.
Kallisarvoisessa helmessä meille opetetaan maanpäällisen kokemuksemme tarkoitus: ”Koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä” (Abr. 3:25, kursivointi lisätty). Ilmaus ”koettelemme heitä” viittaa sen ”testaamiseen” tai ”vahvistamiseen”, keitä me todella olemme. Tämä elämä on siis koetus. Se on keskeinen osa suunnitelmaa.
Se ei olisi kovinkaan suuri koetus ilman minkäänlaisia haasteita tai vastustusta. Kuolevaisuutta edeltävässä elämässämme me hyväksyimme Isämme suunnitelman elämästä kuolevaisuudessa. Me tiesimme, että meitä koeteltaisiin täällä. Me tajusimme, että ”kaikessa olisi vastakohtaisuutta” (ks. 2. Nefi 2:11).
Me kaikki koemme parhaillaan tätä vastakohtaisuutta. Meidän ei tarvitse yllättyä siitä. Haasteemme voivat vahvistaa päättäväisyyttämme kulkea uskollisesti pitkin liittopolkua. Kuinka suurenmoisen suunnitelman Isämme laatikaan – kuolevaisuuden kokemuksen, joka on räätälöity erityisesti Hänen lastensa kasvua ja kehitystä varten.
Periaate 2: Sovitusuhrissaan meidän hyväksemme Jeesus Kristus on tuntenut ja voittanut jokaisen koettelemuksen, jokaisen haasteen, jokaisen sairauden ja jokaisen murheen, jonka tulemme koskaan kohtaamaan. Hän on voittanut maailman. Hän kulkee meidän kanssamme. Me emme ole yksin.
Taivaallinen Isä on tietoinen koettelemuksistamme ja kiusauksistamme, eikä Hän ole jättänyt meitä kohtaamaan niitä yksin. Taivaallinen Isä lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen auttamaan meitä (ks. Alma 7:11–13). Vapahtaja ei halunnut meidän kohtaavan koettelemuksiamme yksin. Hän on ”polkenut viinikuurnan yksinään” (ks. OL 133:50), jotta meidän ei tarvitse. Mitä tahansa kohtaammekin, taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus tukevat ja auttavat meitä, kun käännymme Heidän puoleensa. Me voimme selviytyä voitokkaina tämän kuolevaisen elämän haasteista, koettelemuksista ja murheista.
Näiden totuuksien voima
Nämä kaksi totuutta – että koettelemukset ovat osa Jumalan suunnitelmaa ja että Jumala lähetti Poikansa auttamaan meitä – ovat niin perustavanlaatuisia uskonkäsityksillemme, että voi olla helppoa väheksyä niiden voimaa. Mutta mieti, kuinka nämä totuudet voivat vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme vastoinkäymisistä ja miten suhtaudumme niihin. Koska me ymmärrämme Jumalan suunnitelman tarkoituksen, me tiedämme, että vastoinkäymisemme ei ole merkki siitä, että epäonnistumme tai että suunnitelma on epäonnistumassa. Se tarkoittaa, että me edistymme. Ja koska me ymmärrämme Jeesuksen Kristuksen sovituksen laajuuden, me tiedämme, ettei meidän tarvitse koskaan kohdata koettelemuksiamme yksin. Vapahtaja ymmärtää jopa kaikkein yksityisimmät ja henkilökohtaisimmat kamppailumme, ja Hän tietää tarkalleen, kuinka auttaa meitä selviytymään niistä.
Kaikki yhdessä koituu teidän parhaaksenne
Kenties voin havainnollistaa sitä, kuinka Isän suunnitelman ja Vapahtajan jumalallisen tehtävän ymmärtäminen antaa meille voimaa kohdata elämän haasteita.
Kesällä 2020 aloin tuntea kipua vasemmassa olkapäässäni enkä keksinyt syytä siihen. Kipu ei hävinnyt, joten viimein lokakuun lopulla kävin tapaamassa lääkäriä. Hän katsoi röntgenkuvaa ja ehdotti tietokonetomografiaa. Seuraavana iltana lääkäri soitti minulle kotiin – todennäköisesti ei hyvä merkki – ja kertoi minulle, että TT-kuvauksessa olkapäässäni oli havaittu metastatoitunut sairaus. Toisin sanoen hän sanoi, että minulla on syöpä. Hän sanoi myös, että näytti siltä, että se oli kulkeutunut olkapäähäni jostakin muualta kehostani.
Nousin tuoliltani, kävelin toiseen huoneeseen ja kerroin Anne Marielle, että minulla on syöpä. Sinä iltana elämämme muuttui. Kaikki näytti muuttuvan.
Otin yhteyttä isääni ja kysyin, antaisiko hän minulle siunauksen. Hän on 95-vuotias. Kokoonnuimme perheenä vanhempieni luo. Kaikki lapsemme liittyivät joukkoomme. Oli ihme, että he kaikki olivat kaupungissa. Me pidimme tarkoin kasvosuojaimiamme paitsi tätä kuvaa varten.
Valokuva Busath Photography
Olin toivonut, että siunauksessa isäni osuisi asian ytimeen ja käskisi syövän poistua. Mutta se ei ollut se siunaus, jonka hän antoi. Hän siunasi minua niin, että syöpä tunnistettaisiin, että olisi olemassa hoitokeino, että kävisin läpi hoidon ja että minut tehtäisiin eheäksi.
Siitä hetkestä lähtien, kun hän ja poikani ottivat kätensä pois pääni päältä, minut valtasi rauhan tunne. Tiesin, että se rauhallinen tunne tuli Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Seuraavan kuukauden ajan en lääketieteellisesti puhuen pysynyt kärryillä. Tiesin, että olkapäässäni ja ainakin yhdessä muussa paikassa kehossani oli syöpä. En tiennyt, millainen syöpä se oli tai kuinka laajalle levinnyt se oli. En vain tiennyt kovinkaan paljon.
Mutta tämän minä tiesin: isäni apunaan neljä poikaani oli lausunut minulle siunauksen Melkisedekin pappeuden valtuudella. Uskoin lujasti tuon siunauksen voimaan. Uskoin myös siihen, että siunaus oli sopusoinnussa Herran tahdon kanssa.
Koko marraskuun ajan lääketieteelliset kokeet jatkuivat. Kun odotimme tuloksia, Anne Marie ja minä puhuimme paljon tulevaisuudesta ja uskostamme taivaallisen Isämme suunnitelmaan. Keskustelimme mahdollisuudesta, että aikani kuolevaisuudessa olisi kenties hieman odotettua lyhyempi. Mutta riippumatta siitä, kummalla puolen verhoa olisin, se ei muuttanut rakkauttamme toisiamme, avioliittoamme tai perhettämme kohtaan. Se ei muuttanut kiitollisuuttamme, jota tunsimme taivaallista Isää kohtaan Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen lahjasta ja siunauksesta osallistua tähän ihmeelliseen kuolevaisuuden kokemukseen.
Rukouksissamme avioparina rukoilimme, että henkeni säästyisi. Mutta jos suunnitelmana olisi, että minut kutsuttaisiin tuona aikana kotiin, me hyväksyisimme senkin. Rukoilin myös, että voisin oppia, mitä Herra halusi minun oppivan tästä kokemuksesta. Muistin vanhin Neal A. Maxwellin (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista sanoneen kerran, että Herra antoi hänelle syövän, jotta hän voisi opettaa ihmisiä aidosti.1. Pohdin tätä asiaa edelleen.
Kun odotimme diagnoosia, tunsin edelleen rauhaa. Olin hyvin kiitollinen isäni siunauksesta. Hengellisesti puhuen hän osui asian ytimeen ja teki minut eheäksi. Hän paransi minut hengellisesti.
Kaiken tämän aikana tunsin ystävien, perheen ja rakkaiden ihmisten uskon ja rukoukset. On melkoista tajuta, että lapsenne, heidän puolisonsa ja lastenlapsenne rukoilevat puolestanne suuressa uskossa. Myös lähetyssaarnaajat ja pyhät, joiden kanssa palvelimme Barcelonan lähetyskentällä Espanjassa, osoittavat uskoaan ja rukoilevat minun puolestani. Mitä sen suurempia siunauksia voisi olla? Nämä niin monien ihmisten uskon ja tuen rukoukset ovat luoneet valtavan rakkauden tsunamin, joka on ollut minusta pakahduttava.
Viimein diagnoosi tuli. Minulla on syöpä oikeassa munuaisessani, joka on levinnyt vasempaan olkapäähäni. Syöpä oli ollut olkapäässäni jo noin vuoden ja siksi vielä kauemmin munuaisissani. Jostakin minulle tuntemattomasta syystä aivoissani tai keuhkoissani ei ole syöpää. Herra on hyvin hyvä. Tautiin on hoitoa, saan sitä ja luotan siihen, että noin vuoden kuluttua minut tehdään eheäksi. ”Ja vaikka niin ei kävisikään” (Dan. 3:18), olen halukas hyväksymään Herran minua koskevan tahdon.
En ole toki ainoa, jolla on terveyteen liittyviä haasteita, huolia tai erilaisia murheita. Teidän laillanne minä uskon Herraan Jeesukseen Kristukseen. Teidän laillanne minä uskon taivaallisen Isän suunnitelmaan. Ja teidän laillanne minä uskon siihen, että ”kaikki yhdessä koituu teidän parhaaksenne, jos vaellatte oikeamielisesti ja muistatte liiton, jonka olette tehneet toistenne kanssa” (OL 90:24).
Uskomme ei välttämättä poista koettelemuksiamme. Mutta se antaa meille voimaa ja näkökulmaa suunnistaa niissä koettelemuksissa menestyksekkäästi.
Vapahtajan esimerkki: ”Ei minun tahtoni vaan sinun”
Vapahtajamme, joka on esimerkkimme kaikessa, on opettanut meille, kuinka kestää vastoinkäymisiä uskollisesti. Liikuttavinta on Hänen kokemuksensa Getsemanessa:
”Itse hän meni vähän edemmäs, kivenheiton päähän, polvistui ja rukoili:
’Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.’
Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä.” (Luuk. 22:41–43, kursivointi lisätty.)
Isä ei poistanut tätä kärsimyksen maljaa, mutta Hän ei myöskään hylännyt rakasta Poikaansa. Hän lähetti enkelin vahvistamaan Poikaansa, ja sillä voimalla Vapahtaja pystyi toteuttamaan äärettömän sovituksen.
Samalla tavoin kun kohtaamme haasteita, Isä ei aina poista kuormaa, mutta kun alistumme Hänen tahtoonsa, me voimme luottaa siihen, että Hän antaa meille haasteen veroista voimaa.
Rauha Kristuksessa
Todistan Jeesuksesta Kristuksesta, kestävän rauhan todellisesta lähteestä (ks. Joh. 16:33). Koska Hän voitti maailman, Hän antaa meille voimaa kohdata jokaisen koettelemuksen, jonka maailma voi tuoda meille. Hän tarjoaa iankaikkista näkökulmaa palautetun evankeliuminsa kautta ja lohtua Pyhän Hengen vaikutuksen kautta. Tosiaankin Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on vastaus jokaiseen ongelmaan, jonka kohtaamme elämässä.
Vapahtaja sanoi: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.)