”Herra oli Joosefin kanssa”, Liahona, maaliskuu 2022.
Tule ja seuraa minua
Herra oli Joosefin kanssa
Kulkiessamme läpi elämän ylä- ja alamäkien me voimme oppia paljon muinaisen profeetta Joosefin esimerkistä.
Joosef selittää faraon unet, Jean Adrien Guignet, Musée des Beaux-Arts, Rouen, Ranska / Bridgeman Images
Useita vuosia sitten perheemme oli innoissaan, kun saimme tietää, että vaimoni Terri odotti neljättä lastamme. Terrin oltua useita kuukausia raskaana saimme kuitenkin tietää, että hänen terveytensä oli mahdollisesti vaarassa. Turvallisin vaihtoehto hänen kannaltaan oli mennä sairaalaan, jossa hän voisi saada jatkuvaa hoitoa. Hänet määrättiin vuodelepoon, jotta raskaus jatkuisi mahdollisimman pitkälle.
Siitä tuli perheellemme ja erityisesti Terrille synkkää ja vaikeaa aikaa. Hän tunsi olonsa hyvin yksinäiseksi. Minun haasteenani oli huolehtia kolmesta pienestä lapsesta samalla kun hoidin työni ja toimin myös piispana. Elämä tuntui kaoottiselta ja vaikealta.
Yksinäisyydessään Terri löysi lohtua kauniin kirkon laulun sanoista:
Mä joka hetki Sua tarvitsen.
Sun armostas voin voittaa kiusauksen.
Sun valos tieltä varjot häviää.
Eläissä, kuollessa Sä luoksein jää!1
Herra oli kanssamme
Lopulta poikamme Jacen syntyminen vaati hätäleikkauksen. Sekä äiti että poika olivat turvassa ja saivat hyvää hoitoa, koska Terri oli jo sairaalassa. Tunsimme Herran varjeluksen elämässämme.
Jace syntyi neljä viikkoa etuajassa ja joutui vastasyntyneiden teho-osastolle. Tulimme kotiin ilman vauvaamme. Seuraavan kuukauden ajan kävimme sairaalassa päivittäin. Elämä tuntui kulkevan alamäkeen.
Näimme kuitenkin jälleen Herran käden vaikutuksen. Jace edistyi siihen pisteeseen, että pystyimme tuomaan hänet kotiin, mikä oli huippuhetki, kun pääsimme yhteen perheenä.
Sitten saimme tietää, että Jace sairasti sagittaalista synostoosia, sairautta, jossa kallon luut sulautuvat ennenaikaisesti yhteen. Tuloksena on, ettei vauvan pää pysty kasvamaan. Ainoa hoitokeino oli poistaa kirurgisesti suuri osa Jacen kallosta, kun hän oli vasta kolmen kuukauden ikäinen. Me kestimme tämän haasteen rukouksen ja pappeuden siunausten avulla. Jälleen näimme Herran käden vaikutuksen elämässämme. Rukouksiin vastattiin. Siunaukset toteutuivat. Leikkaus onnistui. Elämä saavutti jälleen kerran huippukohtansa.
Mitä vuoristorataa elimmekään! Mutta Herra opetti meille monia asioita tällä matkalla. Me tiesimme, että Hän oli kanssamme koko ajan.
Joosefilla oli ylä- ja alamäkensä
Joosef myydään Egyptiin, William Brassey Hole, © Look And Learn / Bridgeman Images
Kun tutkimme Joosefin elämää Vanhasta testamentista, huomaamme, että myös hänen elämänsä oli matka elämän huipuista sen pohjalle ja takaisin huipulle. Opimme myös, että Herra oli aina hänen kanssaan, niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.
Puku, jonka Jaakob antoi Joosefille, oli kaunis vertauskuva Jaakobin rakkaudesta Joosefia kohtaan. Se oli kuitenkin Joosefin veljille myös ärsyttävä muistutus Joosefin ja hänen isänsä välisestä suhteesta.
Kun veljekset menivät ruokkimaan isänsä laumoja, Jaakob pyysi Joosefia käymään katsomassa veljiään. Joosef teki työtä käskettyä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hän eksyi matkalla. Niinpä Herra lähetti miehen antamaan Joosefille ohjeita, jotta tämä löytäisi veljensä (ks. 1. Moos. 37:15–17).
Kun Joosefin veljet juonittelivat tappaakseen hänet, tuntuu enemmän kuin sattumalta, että ohi sattui kulkemaan karavaani matkalla Egyptiin. Sen sijaan, että veljekset olisivat tappaneet Joosefin tai jättäneet hänet kuolemaan kaivoon, he myivät hänet karavaanille. (Ks. 1. Moos. 37:25–28.)
Herran johdatus näkyi jälleen, kun karavaani myi Joosefin faraon henkivartijain päällikölle Potifarille. Palvelijanakin Joosef käänsi jokaisen kokemuksen hyväksi. Potifar teki Joosefista taloutensa hoitajan. Hän uskoi kaiken omaisuutensa Joosefin haltuun. (Ks. 1. Moos. 39:4.) Joosef oli kulkenut pohjalta huipulle. Hän nautti nyt Potifarin talouden mahdollisuuksista ja etuoikeuksista.
Tätä huippukohtaa ei kestänyt kuitenkaan kauan. Kun Joosef pakeni Potifarin vaimon sopimatonta lähentelyä, vaimo syytti häntä moraalittomuudesta. Vaikka naisen syytös oli väärä, Joosef olisi helposti voitu teloittaa. On merkille pantavaa, että sen sijaan hän joutui vain vankilaan. Herran käsi säästi Joosefin jälleen.
Merkittävää uskoa
Jos sinut olisi heitetty epäoikeudenmukaisesti vankilaan, mitä olisit tehnyt? Jos jollakulla oli aihetta masennukseen ja katkeruuteen, niin Joosefilla. Häijy pudotus huipulta pohjalle olisi helposti voinut saada hänet ajattelemaan: ”Mitä hyödyttää palvella Jumalaa? Hän vain rankaisee minua.” Joosef ei kuitenkaan katkeroitunut eikä syyttänyt Herraa, eikä hän luovuttanut. Hänen erityisen suuri uskonsa ei koskaan horjunut.
Eikä Herra hylännyt Joosefia edes Joosefin synkkinä päivinä vankeudessa. Ensinnäkin Herra antoi Joosefille tilaisuuden tulkita juomanlaskijan ja leipurin unet (ks. 1. Moos. 40). Sitten muutamaa vuotta myöhemmin, kun tämä johti tilaisuuteen tulkita faraon unta, Joosef tunnusti, että kyky siihen tuli Jumalalta (ks. 1. Moos. 41:16). Farao palautti Joosefille hänen asemansa ja teki hänestä sitten koko Egyptin käskynhaltijan (ks. 1. Moos. 41:43). Kun Joosef oli kärsinyt ja kamppaillut vuosia, Jumala antoi hänelle mahdollisuuden tulla maassa vaikutusvaltaiseksi henkilöksi, joka oli faraon jälkeen toiseksi tärkein - jälleen huippukohta Joosefin elämässä.
Jumala tarkoittaa sen meidän hyväksemme
Lopulta Joosef tapasi jälleen veljensä, jotka olivat juonineet häntä vastaan ja myyneet hänet orjaksi. Hän olisi voinut olla katkera. Hän olisi voinut syyttää heitä siitä ”raivostuttavasta epäoikeudenmukaisuudesta”, jota he olivat aiheuttaneet hänelle.2
Mutta Joosef ymmärsi, että Herra valvoi hänen elämänsä ylä- ja alamäkiä. Joosefin sanat veljilleen antavat käsityksen tästä ymmärryksestä:
”Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin.
Älkää siis enää olko peloissanne. Minä huolehdin teistä, teidän vaimoistanne ja lapsistanne. Näin hän rauhoitteli heitä ja puhui heille lempeästi.” (1. Moos. 50:20–21.)
Kulkiessamme läpi elämän ylä- ja alamäkien hieno muistutus meille on, että Jumala tarkoittaa sen meidän hyväksemme. Herra selitti saman periaatteen myöhempien aikojen Josephille:
”Jos sinä joudut kokemaan ahdinkoa; – –
jos sinua syytetään kaikenlaisilla väärillä syytöksillä, jos vihollisesi käyvät kimppuusi; jos he raastavat sinut irti isäsi ja äitisi – – yhteydestä; – – ja sinut raahataan vankilaan, – –
tiedä, poikani, että kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi” (OL 122:5–7).
Vaikeuksia on ollut aina
Kun Terri ja minä kävimme läpi haasteitamme, löysimme lohtua tästä Jumalan profeetan lausunnosta:
Haluan teidän tietävän, että ”kuolevaisessa elämässä on aina ollut joitakin vaikeuksia ja niitä tulee aina olemaan. Mutta kun tiedämme sen mitä tiedämme ja elämme siten kuin meidän pitäisi elää, meillä ei todellakaan ole mitään aihetta, ei mitään syytä pessimismiin ja epätoivoon. – –
Toivon, ettette usko, että kaikki maailman ongelmat ovat iskeneet vain teidän aikaanne tai ettei tilanne ole koskaan ollut huonompi kuin se nyt on teille henkilökohtaisesti tai ettei se koskaan kohene. Vakuutan teille, että tilanne on ollut huonompi ja että se aina kyllä kohenee. Niin käy aina – etenkin kun me elämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan ja rakastamme sitä ja annamme sille mahdollisuuden kukoistaa elämässämme.”3
Joosefin kertomuksesta ja meitä ympäröivän maailman valitettavista tapahtumista on helppo nähdä, että hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita. Vanhurskaasti eläminen ei tarkoita, että vältymme haasteilta ja murheilta elämässämme. Mutta aivan kuten Herra oli Joosefin kanssa tämän vastoinkäymisissä, Hän on myös meidän kanssamme. Koettelemuksia tulee väistämättä. Jos kuitenkin kestämme ne päättäväisesti kuunnellen Herraa, Hän ohjaa ja innoittaa meitä, aivan kuten Joosefia.